Luonnollisestikin miellämme sotimisen sotilaallisena toimintana, mutta sotilaallinen toiminta ei aina ole se älykkäin sodankäynnin tapa. Se sodankäynnin tapa, jolla on odotettavissa vähiten kustannuksia ja eniten voittoja, luonnollisestikin on preferoitavin. Ajattele sodankäynnin tapaa, joka mitä todennäköisemmin mahdollistaa valtiovallan haltuunoton ilman sotilaallista toimintaa, etkö itse valitsisi juuri tätä?
Ei-sotilaallinen valtiovallan haltuunotto sodankäynnin tapana ei todellakaan ole sotastrategeille vieras, päinvastoin, se on ikivanha. Jo 500 eaa. Sun Tzu viittasi siihen kirjassaan Sodankäynnin taito. Se on ollut myös lännessä julkitietona vielä toisen maailmansodan jälkeen, mutta näyttää siltä, että viimeaikoina ei moisesta valtioon kohdistuvasta uhasta ole juurikaan puhuttu. Tämä on jokseenkin luonnollista, sillä hallitsevassa globalistisessa kulttuurissamme valtiovallan ei-sotilaallinen haltuunotto on se toimivin ja myös käytössä oleva menetelmä.
Tästä näkökulmasta Länsi-Eurooppa kuten myös Amerikka ovat käsitteellisesti rauhanajassa, mutta tosiasiallisesti sotatilassa. Länsi-Euroopassa ja eritoten Amerikassa on havaittavissa valtiovallan ei-sotilaalliselle haltuunotolle ominaisia piirteitä.
Valtiovallan ei-sotilaallinen haltuunottoprosessi
Haltuunottoprosessi voidaan hahmottaa 4-5 osaprosessina: yhteiskunnan atomisoimisena, yhteiskunnan jäsenten subvertoimisena, aggressorin hallinnollisena kontrollina, valtiovallan haltuunottona ja sen koordinaationa sekä haltuunotetun valtion assimilaationa.
Ei-sotilaallisessa haltuunotossa, jota voidaan kutsua epäsuoraksi tai välilliseksi aggressioksi tai kontrolloiduksi vallankumoukseksi, osaprosessit yleensä seuraavat toisiaan. Luonnollisestikin prosessit limittyvät toisiinsa. Yhteiskunnan atomisoiminen ja siihen luontevasti limittyvä jäsenten subvertoiminen muodostavat pohjan muille vaiheille, niillä on siis ratkaiseva merkitys koko prosessin onnistumiselle.
Yhteiskunnan atomisoimista luonnehtii haltuunoton kohteeksi joutuneen yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen hajottaminen pisteeseen, jossa yhteiskunnan toimintakyky heikkenee voimakkaasti ja yhteiskunta on kykenemätön vastustamaan siihen kohdistuvaa lisäaggressiota.
Yhteiskunta, sen kantavat instituutiot, ovat toimintakykyisiä vain, jos väestön ristiriidat voidaan pitää kohtuullisella tasolla joko esim. demokraattisten toimijoiden riittävän yhteistyöhaluisuuden tai poliisivaltiokontrollin keinoin. Jos yhteiskuntaan saadaan lietsottua poliittinen ilmapiiri, jossa eri väestöryhmien, rodullisten, ideologisten ymv. näkemykset poikkevat siinä määrin toisistaan, että yhteistyö heidän välillään muuttuu käytännössä mahdottomaksi, avataan jakautumisen muodossa ovi valtion toimintakyvyn voimakkaalle heikkenemiselle.
Heikkenemiseen tähtäävää atomisaatiota viedään eteenpäin käyttämällä sekä psykologisia että sosiaalisia tekniikoita. Yhteiskunnassa jo luonnostaan ilmenevien eturyhmien välisiä konflikteja voidaan aggressorin myötävaikutuksella lietsoa, mutta tämän lisäksi yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan voidaan nostaa ulkopuolisia vaikuttajia edesauttamaan ilmapiirin kärjistymistä.
Poliittinen propaganda ja sen elintärkeä liittolainen poliittinen väkivalta, terrori, toimivat keinoina saada eritavalla ajattelevat ihmiset ja ryhmät asettumaan raivokkaasti toisiaan vastaan. Ideologisen vihollisen pelkääminen ja halveksuminen ja oman ryhmän sympatiseeraaminen ja glorifioiminen takaavat alati kiihtyvän yhteiskunnan jakautumisen.
Tulee siis huomata, että poliittisen propagandan ja terrorin pääasiallinen tarkoitus ei ole edesauttaa välittömien poliittisten päämäärien saavuuttamista, esim. jonkin poliittisen päätöksen aikaansaamista.
Yhteiskunnan jäsenten subvertoimista luonnehtii massojen esikuvana toimivien, yhteiskunnallisesti merkittävien poliittisten ja sosiaalisten toimijoiden lojaliteetin tuhoaminen, jota seuraa heidän epäpatrioottinen kiinnittymisensä aggressorin symboleihin ja instituutioihin. Keinona toimii ideologinen käännyttäminen.
Subvertoiminen voidaan kohdistaa myös väestöryhmiin, jotka valitaan huolellisesti. Esim. eri tavoin alistetut ryhmät tai tälläisiksi helposti miellettävät ryhmät voidaan valita kohteiksi. Subvertoiminen voi onnistua niin hyvin, että subvertoidut näkevät aggressorin vapauttajanaan.
Aggressorin hallinnollista kontrollia luonnehtii aggression kohteeksi joutuneen valtion poliittinen ohjaus, poliittisesti merkittävien toimien kontrolli. Ideana on, että valtio joko tekee aggressoria hyödyttäviä linjauksia tai ei ainakaan tee aggressoria haittaavia linjauksia.
Kontrollikeinovalikoimaan kuuluu yhteiskunnan perusinstituutioiden haltuunotto miehittämällä ne subvertoiduilla toimijoilla tai omilla aktivisteilla tai ohjaten instituutioiden vaikutusvaltaisia toimijoita lahjoen, painostaen, pelotellen, uhaten tai kiristäen.
Mitkä instituutiot ovat merkittäviä kontrollin kohteita ja miksi?
Valtavirtamedia, kulttuuri- ja uskonnolliset instituutiot, koska ne vastaavat yleisestä indoktrinaatiosta, sivistys- ja koulutusinstituutiot, koska eritoten ne vastaavat tulevan sukupolven indoktrinaatiosta.
Sotilaallisesta voimankäytöstä vastaavien instituutioiden kontrolli on merkityksellistä niiden ehdottoman pakottamiskyvyn vuoksi, jolla on tarkoitus tukea indoktrinaatioon taipumista. Valtapuolueiden johdon kontrolli on luonnollisestikin tärkeää, koska sen myötä poliittista kenttää saadaan indoktrinoitua ja vastaavasti ammattiliittojohdon kontrollin myötä työläisten kenttää saadaan indoktrinoitua- kala kun mätänee päästä häntään päin.
Kontrollia voidaan tukea antamalla yhteiskunnallista valtaa aggressorille myötämielisille toimijaverkostoille. Aggressorille haitallisia, spontaanisti nousevia, vastustajia voidaan hiljentää.
Keinovalikoimaan kuuluu myös valtioon kohdistuva sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen sabotaasi tai sen uhka, sekä ilmeinen että vähemmän ilmeinen, jolla siis pyritään heikentämään valtiota aggressorin vaikutusvallan vahvistamiseksi.
Aggressorin hallinnollinen kontrolli yleensä, mutta ei välttämättä, johtaa valtiovallan haltuunottoon, muodoltaan joko ilmeiseen tai vähemmän ilmeiseen.
Koordinaatiota luonnehtii haltuunottoon liittyvien operaatioiden ja niiden ajoituksen kokonaisuus. Mitä tehdään ja milloin, milloin on haltuunotettavan valtion sisäisen tilanteen, kuten myös kansainvälisen tilanteen, huomioon ottaen mielekkäin aika toimia.
Yhteiskunnan tulee olla riittävän atomisoitunut. Merkittävien taloudellisten, sotilaallisten, poliisi- ja paramilitaarien voimien, ideologisten ja etnisten vaikuttajien tulee olla riittävästi subvertoituneita. Tulee arvioida aggressorin saaman tuen todennäköisyys haltuunotettavassa yhteiskunnassa.
Tulee valita sopiva aika haltuunoton aloittamiselle. On hyödyksi, jos masinoitu haltuunottoprosessi saadaan näyttämään spontaanilta kansannousulta tmv. hyvinkin legitiimiltä poliittiselta liikehdinnältä.
Tulee suunnitella valtiollisesti merkittävien instituutioiden haltuunottotapa. Miten varmistaa asevoimien, poliisin, median, puoluejohto-organisaatioiden, hallinnollisten organisaatioiden haltuunotto. Keitä yhteiskunnallisesti merkittäviä toimijoita tullaan vangitsemaan tai syrjäyttämään. Poliittinen väkivalta sallitaan, missä muodossa?
Kun suunnittelu on viety huolellisesti loppuun, salassa, haltuunottoprosessi aloitetaan. Sitä ei ole syytä pitää vastaavasti salassa, se voidaan nostaa hyvinkin julkiseksi tapahtumaksi poliittisena voimannäyttönä.
Assimilaatio on jälkioperatorinen vaihe, jossa haltuunotettu valtio yhdistetään aggressorin valtapiiriin. Tämä voi tapahtua esimerkiksi yhteistyön varjolla tapahtuvan liittouttamisen kautta, jolloin yhteiskunta itse mukauttaa koko rakenteensa aggressorille sopivaksi. Väkivaltaankin voidaan tarvittaessa käyttää, ei-sotilaallinen haltuunotto ei tarkoita ei-väkivaltaista haltuunottoa.
Prosessin luonteesta tarkemmin, mihin prosessi keskittyy?
Prosessi keskittyy sisältä käsin tuhoamaan valtion tomintakyvyn manipuloimalla sen väestön psykologisia ja sosiaalisia elementtejä sekä yhteiskunnan perusinstituutioita.
Aggressorin valtaan taipuva väestö on avoin manipulaatiolle, toisin sanoen, väestöä ei voi väkisin manipuloida. Tähän kannattaa pysähtyä, siis, väestöä ei voi väkisin manipuloida. Miten väestö saadaan kaivamaan omaa hautaansa?
Väestöä tulee riittävästi demoralisoida ja sen todellisuuskäsitystä tulee muokata, tahtoo sanoa se tulee tuhota, jotta yhteiskunta saadaan riittävästi taipumaan aggressorin valtaan.
Väestön demoralisaatio tapahtuu asteittain. Sen läpivieminen ottaa aikaa, vähintään sukupolven. Tänä aikana väestön moraalinen selkäranka, integriteetti, kyseenalaistetaan. Ihmiset tulee saada epäilemään omaa arvoaan. Tätä varten tarvitaan eritoten nuoriin kohdistuvaa vaikuttamista. Tiedonvälityksestä ja kulttuurivaikuttamisesta vastaavien instituutioiden sekä sivistys- ja koulutusinstituutioiden tulee ideologisesti ohjata kasvavia sukupolvia epäilemään omia perinteisiä käsityksiään, omia arvojaan, omaa arvoaan ja tulemaan avoimeksi vieraille vaikutteille.
Instituutiot tulee ottaa riittävästi haltuun, aggressorin ideologian sisäistäneet henkilöt hakeutuvat niihin töihin ja kykenevät tätä kautta vaikuttamaan laajalti.
Samalla kun nuorempi sukupolvi manipulaation alla lähtee omaksumaan perinteisistä arvoista rajusti poikkeavia arvoja, vanhempi sukupolvi menettää vaikutusvaltaansa jo pelkästään vanhenemisensa kautta.
Propagandan ja sensuurin merkitystä väestön psykososiaalisessa ohjaamisessa ei voi yliarvioida.
Tosiseikoilla ei ole enää merkitystä, vaikutelmien luominen mielikuvien avulla on ensiarvoisen tärkeää. Korvaamalla tosiasiat puhtaalla käsitetodellisuudella ihmisten todellisuuskäsitystä voidaan muokata rajustikin, ihmiset voidaan ohjata näkemään musta valkoisena pelkästään määrittelemällä musta valkoiseksi, ja valkoinen mustaksi. Käytännössä todellisuuskäsitys voidaan vääristää palautumattomaksi.
Luonnollisestikin jokapäiväisestä tiedonvälityksestä vastaava media korvautuu aggressorin propagada- ja sensuurikoneistolla.
Tulevaa sukupolvea voidaan kasvattaa aggressorin ideologiaan, mutta varttuneenpaa, perinteisesti ajattelevaa väestöä tulee kyetä kontrolloimaan mahdollisimman tehokkaasti korostamalla propagandakoneiston yhteiskunnallista painoarvoa väkivallalla tai sen uhalla. Politisoituneen poliisivoiman ja oikeusinstituution sekä katutason terrorin uhalla voidaan optimaalisesti suitsia poliittisesta keskustelusta vääriä mielipiteitä.
Väkivallan uhasta voimansa saavan poliittisen propagandan käyttö on ehdottoman tärkeää, propaganda toimii väkivallan korvikkeena psykososiaalisen vaikutusvallan saamiseksi aggression kohteeksi joutuneessa väestössä.
Yhteiskuntaan ammutaan massiivinen määrä propagandaa. Kansalaisia manipuloidaan, jotta he epäilisivät itseään, omaa arvostelukykyään, ja avaisivat oven ajatukselle, että tosiasiassa aggressorille mieluisat poliittiset linjaukset ovat kansalaisille itselleen hyväksi silloinkin, kun he eivät itse niitä valitsisi.
Poliittinen propaganda luonnollisestikin yhdistyy poliittiseen sensuuriin.
Väestö, avoimuutensa vuoksi, ei kykene tunnistamaan siihen kohdistuvaa demoralisaatiota. Eritoten länsimaiset demokraattiset yhteiskunnat ovat hyvin avoimia vieraille vaikutteille. Vaikka demoralisaatio on luonteeltaan tuhoisaa, aggressiivista toimintaa, se ei ole yleensä laitonta eikä edes jotain, joka välttämättä nähtäisiin yhteiskunnan tavanomaisesta kehityskulusta poikkeavana. Demoralisaatioprosessi voidaan mieltää luonnollisena kulttuurikehityksenä, ihmiset ja ajat muuttuvat.
Siinä vaiheessa, kun demoralisaatioprosessin ilmeinen valtapoliittinen tarkoitusperä tulee esille, prosessi on jo aikaa sitten viety läpi. Voisikin sanoa, että demoralisaation päästäminen yhteiskuntaan avaa portit haltuunottoprosessin jatkolle, jatko rullaa ikään kuin luonnostaan.
Vähitellen, ajan myötä, yhteiskunnan perusinstituutioita heikennetään, jotta ne eivät enää kykene suorittamaan tehtäväänsä. Esim. perheinstituutio ei kykene tuottamaan toimintakykyisiä jälkeläisiä yhtä varmasti kuin ennen. Media ei kykene välittämään riittävästi asiasisältöjä, joiden avulla voisi saada käsityksen todellisuudesta. Uskonnolliset instituutiot eivät kykene ohjaamaan kansalaisia kohti perinteisiä moraalisia arvoja, koulutus- ja sivistysinstituutiot eivät kykene opettamaan tulevalle sukupolvelle käytännöllisiä, arjen kannalta merkityksellisiä oppisisältöjä. Instituutioiden välittämät sisällöt kääntyvät jopa päälaellen tai vesittyvät käytännön kannalta jonninjoutuviksi.
Tällaisessa todellisuuskäsityksessä eläville mikä tahansa idea tai toimintamuoto voi näyttäytyä yhteiskunnallisesti merkityksellisenä, koska kulttuurissa vallitsee äärirelativistinen henki. Kukaan ei voi sanoa, mikä on oikein, mikä väärin, mikä on totta, mikä ei. Joka ikisellä on oikeus omaan totuuteensa.
Kun kaikki on lähtökohtaisesti mahdollista, kaikkien sota kaikkia vastaan on myös mahdollinen; tarkoittaen, yhteiskunnassa joka ikinen eturyhmä voi lähtökohtaisesti asettaa omia ehdottomia vaatimuksiaan yhteiskunnalle.
Avaamalla kritiikittömästi ovet vieraille vaikutteille, edesauttamalla äärirelativistista kulttuurikehitystä edesautetaan yhteiskunnan atomisaatioprosessia. Edesauttamalla eri eturyhmien välisten konfliktien kärjistymistä ajaudutaan jokseenkin luonnollisesti tilanteeseen, jossa yhteiskunnan toimivuuden kannalta elintärkeää yhteisymmärrystä tai kompromissivalmiutta ei enää kyetä riittävästi saavuttamaan. Yhteiskunta on silloin atomisoitunut.
Yhteiskunnan jäsenten subversio on jokseenkin helposti ymmärrettävä prosessi, luonnollisestikin yksittäisten toimijoiden tai ryhmien ideologinen käännynnäisyys edesauttaa aggressorin linjausten hyväksymistä ja jopa niiden näkemistä ehdottoman positiivisina. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tosiasiassa tässäkin toiminnassa kyse on valtioon kohdistuvasta aggressiosta, vaikkakin vähemmän ilmeisestä.
Millä väestö sitten saadaan hyväksymään aggressorin hallinnollinen kontrolli, mitä ihmisten mielessä liikkuu? Kontrollia voidaan tukea esim. propagoimalla vaikutelma yhteiskunnallisesta konsensuksesta, vaikutelma ihmisten halusta tehdä aggressorille mieleinen poliittinen linjaus. Perusinstituutioissa toimivat aggressorille myötämieliset yhteiskuntavaikuttajat levittävät propaganda- ja sensuurikoneiston välityksellä julkisuuteen perusteluja sille, miksi juuri tietyntyyppinen linjaus on tarpeen tehdä ja samaan aikaan erityyppiset aggressorin tukemat ruohonjuuritason toimijat esittävät joukkona samaa. Tässä tilanteessa tavallinen, jokseenkin epäpoliittinen, kansalainen katsoo ylös, katso alas ja näkee, että hyvin laaja joukko kannattaa linjausta, joten sille täytyy olla peruste ja hänenkin tulee tehdä näin. Kyseessä on klassinen psykososiaalinen manipulaatio, evolutiivisesti laumaeläimenä ihmisillä on taipumus toimia kuten muutkin, ottaa mallia heistä, kuten myös lauman johtajasta.
Siinäkin tapauksessa, että linjaus kummastuttaisi kansalaista, se olisi maalaisjärjelle vieras, paine sen hyväksymiseen on suuri, sillä kansalaisen silmissä se tulisi demokratian mukaisesti hyväksyä enemmistön tahtona. Kansalainen kun ei tiedä, että tosiasiassa enemmistö kummastelee linjausta tismalleen kuten hänkin.
Manipuloimalla kansalaisten käsitystä yleisestä mielipiteestä ja käyttämällä hyväksi demokratian nauttimaa kunnioitusta aggressori saa itselleen yleisesti hyväksyttyä hallinnollista kontrollia.
Demokratiassa yhteiskunnan toimintaa ohjataan lainsäädännöllä ja juuri lakien sisältöön aggressori pyrkii vallankumouksellisen demokratia- strategiansa keinoin vaikuttamaan.
Millä väestö saadaan hyväksymään aggressorin suorittama valtiovallan haltuunotto? Yhteiskunnan atomisaatiota seuraavassa kriisissä yhteiskunnan kantokyky pettää. Yhteiskunta ajautuu psykososiaaliseen kaaokseen, jonka vanavedessä väestössä syntyy odotus tilanteen rauhoittajasta, rauhan ja järjestyksen palauttajasta. Tämä avaa aggressorille mahdollisuuden tarjota väestölle sen kipeästi kaipaama vakauttaja.
Ihminen on taipuvainen valitsemaan arkielämään muutosta vaativan ratkaisun sijaan arkielämän jatkuvuutta tukevan ratkaisun, joten vastarintaa ei helposti synny. Väestössä voidaan nähdä, että halttuunottaja tuo arkeen vakautta, joten sen mukanaan tuomat kielteiset vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle, eikä väestössä synny insentiiviä vastustaa merkittävässä määrin aggressoria.
Entäpä haltuunotetun valtion assimilaatio, miksi se hyväksytään? Koska aggressorin tulee mahdollistaa haltuunotetun valtion hyödyntäminen, valtio puhdistetaan sen yhteiskuntarauhaa tuhonneista vaikutteista. Toki valtio assimiloituu osaksi aggressorin valtapiiriä, menettää hallinnan omaan kohtaloonsa, mutta yhteiskunnassa vallitsee riittävä vakaus. Levottomuuteen ja turvattomuuteen väsyneet ihmiset huokaavat helpotuksesta.
Koston pelossa aggressorin linjauksia vastustaneet hiljenevät ja tämä hiljeneminen voi alkaa jo siinä vaiheessa, kun he alkavat ennakoida joutuvansa hallinnan alle.
Katse Amerikkaan, koska sitä tarkasteltaessa on melkoisen helposti havaittavissa ei-sotilaallisen valtiovallan haltuunottoprosessin elementtejä.
Väestön demoralisoiminen
1930-luvulla Frankfurtin koulukunta lähti vaikuttamaan Columbian yliopistossa New Yorkissa.
Frankfurtin koulukunta oli Saksasta Amerikkaan rantautunut marxilaistaustainen ajatushautomo, johon kuuluivat mm. Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse ja Erich Fromm.
Frankfurtilaiset julkaisivat runsaasti pseudotieteellistä materiaalia. Freudilaista psykoanalyysiä ja marxilaisuutta toisiinsa yhdistäneen näkökulman kautta he määrittelivät amerikkalaista kulttuuria, he, luonnollisestikin, pitivät tätä kulttuurin tutkimisena. Käytännössä koulukuntalaiset tuottivat runsaasti länsivastaista kirjallisuutta.
Frankfurtin koulukuntalaiset käyttivät amerikkalaisen kulttuurin määrittelyssä kriittistä teoriaa.
Metodi oli yksinkertainen: Kritisoi itsekriittisyyteen taipuvaisen länsimaisen kulttuurin kaikkia peruspilareita. Kritisoi amerikkalaista perhe-elämää, oikeuskäsitystä, poliittisia instituutuiota, sananvapautta, viihde- ja kulutuskulttuuria.
Mitä ilmeisemminkin kriittistä teoriaa käyttämällä tarkoitus oli herättää amerikkalaisissa epäilyä heidän omaa arvoaan ja omia perusinstituutioitaan kohtaan ja tätä kautta luoda painetta niiden subvertoitumiseen.
1950 Theodor Adornon kasvoilla julkaistiin kirja The Authoritarian Personality, joka antoi ymmärtää, että amerikkalaisesta yhteiskunnasta löytyy huolestuttavissa määrin esifasistisia elementtejä. Amerikassa asui autoritaarisia persoonallisuuksia, jotka ovat taipuvaisia kannattamaan fasistista yhteiskuntaa. Autoritaarisia persoonallisuuksia löytyi eritoten valkoisten patriarkaattisten patrioottisten amerikkalaisten keskuudesta. Kirjassa määriteltiin perinteiset amerikkalaiset näkemykset perheestä, sukupuolirooleista ja seksuaalisista tavoista ennakkoluuloisiksi. Tavallisille amerikkalaisille alettiin luoda kuvaa heidän persoonapatologiastaan, kuten myös heidän perheidensä psykososiaalisesta patologiasta.
Koska autoritaariset persoonallisuudet suosivat fasistisen poliittisen systeemin valtaannousua, kyseistä persoonapatologiaa tuli vähentää yhteiskunnasta vaikuttamalla väestön psykososiaaliseen kehitykseen.
Toisen maailmansodan päättyessä Max Horkheimer ja Theodor Adorno palasivat Saksaan, ajatushautomon poliittisesti merkittävin toimija Herbert Marcuse sen sijaan jäi Amerikkaan. Vuonna 1955 Marcuse julkaisi teoksen Eros and Civilization, jonka myötä viestittiin, että yhteiskuntaan tarvittiin perinteiset normit selkeästi rikkova käsitys eroottisesta vapautumisesta. Ajattelutapa vaikutti radikalisoivasti 1960-luvun perinteisiä amerikkalaisia kristillisiä kulttuuriarvoja haastaneeseen seksuaaliseen vapautumis-liikehdintään.
Vuonna 1965 Marcuse julkaisi kirjoitelman Repressive Tolerance, jossa käsiteltiin sortavan suvaitsevaisuuden aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. Marcuse katsoi, että suvaitsevaisuus kaikkia arvoja ja ajatuksia kohtaan merkitsi tosiasiassa sisällöltään tosien ja rakentavien ajatusten sortamista; esimerkiksi Hitlerin esittämien ajatusten hyväksyminen suvaitsevaisuuden nimissä ei mitenkään voisi olla oikeutettua niiden ilmiselvän, kaikkien terveiden ihmisten ymmärtämän, valheellisuuden ja tuhoavuuden vuoksi. Käytännössä vain frankfurtilaisille sopivat ideat tuli suvaita, niitä sopi jopa kritisoidakin, kunhan kritiikki tapahtui uusvasemmistolaisen viitekehyksen sisällä frankfurtilaisia ideoita kehittäen.
Ajattelutapa vaikutti yleiseen keskusteluilmapiiriin sananvapautta rajaavasti, koska ihmisten mieliin saatiin kylvettyä epäilyä hiedän omien mielipiteidensä oikeutuksesta. Ajattelutapa suosi poliittisen korrektiuden leviämistä poliittiseen kuten myös yleisempäänkin tapakulttuuriin. Tämä taas puolestaan alusti nykyisin havaittavaa, toisinajattelijat yhteiskunnasta poissulkevaa, cancel culture-ilmapiiriä.
Marcusen poliittisessa strategiassa Amerikassa syrjityiksi itsensä kokevat, eritoten mustat ja naiset, voisivat korvata sorretun työväenluokan marxilaisen vallankumouksen joukkovoimana.
1960-luvun sosiaaliset liikkeet, Black Power, radikaalifeminismi, homoseksuaalien vapautumisliike ja seksuaalista vapautumista ajava liikehdintä, tarjosivat frankfurtilaisille kanavan syöttää näkemyksiään valtavirtaan. Frankfurtin koulukunnan uusvasemmistolaiset ihanteet radikalisoivat eritoten opiskelijoita ympäri Yhdysvaltojen yliopistoja.
Marcuse näki, että amerikkalaista yhteiskuntaa ei voinut ottaa haltuun perinteisin marxilaisin keinoin, proletariaatin vallankumouksen avulla, vaan se tuli ottaa haltuun vaikuttamalla ihmisten ajattelu ja toimintatapaan. Psykososiaalista kontrollia voitiin saavuttaa miehittämällä frankfurtilaisilla viranhaltioilla ja muilla toimijoilla yhteiskunnan perusinstituutioita, jota kautta sitten voitaisiin ohjata ihmisiä ajattelemaan ja toimimaan halutulla tavalla.
1950-luvulta mustan väestönosan yhteiskunnallisia oikeuksia ajava kansalaisoikeusliike, Martin Luther King Jr. johdolla, käytti strategianaan manipulaatiota, jossa myötämielisen median kautta luotiin laajalle leviävä vaikutelma Amerikan sietämättömästä rasismista: valkoiset rasistit käyvät aggressiivisesti rasismia vastustavien, kansalaisoikeuksiaan rauhanomaisesti ajavien, mustien mielenosoittajien kimppuun kerta toisensa perään. Median välittämän vaikutelman säädyllisissä valkoisissa ihmisissä herättämää myötätuntoa käytettiin kansalaisoikeusliikkeen esittämien vaatimusten legitimointiin. Ihmiset ohjattiin kokemaan, että on vain reilua ja oikeudenmukaista, että amerikkalainen yhteiskunta tarjoaa mustalle väestönosalle heidän pyytämiään oikeuksia, suostuu heidän vaatimuksiinsa, korvauksena valkoisen väestönosan rasismista.
Samalla kun kansalaisoikeusliike kykeni saamaan lisää yhteiskunnallisia voittoja, se kykeni herättämään ihmisissä myötätuntoa mustaa väestönosaa kohtaan, vastenmielisyyttä rasismia kohtaan. Näin kansalaisoikeusliike kykeni voittamaan puolelleen lisää mustia ja valkoisia liberaaleja ja tätä kautta kasvattamaan omaa poliittista vaikutusvaltaansa.
Samalla kun kansalaisoikeusliike hyötyi valkoisissa amerikkalaisissa heränneestä syyllisyydestä ja myötähäpeästä, amerikkalaisuudelle vihamieliset ideologiset toimijat hyötyivät valkoisten kokemasta häpeästä ja oman arvon epäilystä, asteittaisesta subversiosta kohti epäamerikkalaisuutta.
Feminismi ja homoseksuaalien vapautumista ajava liike haastoivat ydinperhemallia ja niiden nouseminen merkittäviksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi demoralisoi niin perheinstituutiota kuin miehen ja naisen välistä suhdemallia. Eritoten radikaalifeminismin nousu 1960- luvulla lietsoi miesvihamielistä maailmankuvaa.
Vapautusliikehdintä on demoralisoinut myös uskonnollisia instituutioita, joilla on ollut Amerikassa merkittävä asema.
Uusvasemmistolaisesta perinteestä vaikutteita ottanut kriittinen rotuteoria-liike lähti leviämään yhteiskuntaan 1980-luvulta yliopistomaailmasta käsin.
Sen äänellä on äänekkäästi vaadittu valkoisia ihmisiä irtaantumaan rasismistaan, fasismistaan, valkoisesta ylivallastaan. Irtaantumisen lisäksi valkoisen ylivallan edustajien tulee hyvittää vähemmistöihin kohdistuva sorto, esim. mustan väestön kokemat orjahistorian kärsimykset. Eritoten valkoinen mies on nähty aggressorina. Valkoiset liberaalit naiset ovat liittyneet värillisten rintamaan vastustamaan valkoista ylivaltaa ja naisvihamielisyyttä.
Vuoden 2020 rasismin vastaisen liikehdinnän yhteydessä nähtiin manipulaatiota, joka muistutti Martin Luther King Jr. kansalaisoikeusliikkeessä käyttämää. Liikehdinnälle suosiollinen valtavirtamedia loi vaikutelman, että rasistinen valkoinen poliisi käy aggressiivisesti mustien kimppuun kerta toisensa perään, usein kohtalokkain seurauksin.
Valtavirtamedia loi myös vaikutelman, että tavalliset amerikkalaiset ihmiset ovat huomanneet mustiin kohdistuvan systemaattisen rasismin, kyllästyneet siihen ja nousseet nyt sankoin joukoin mieltään osoittamalla vastustamaan sitä. Koko Amerikka on tosiasiassa liikehdinnän kanssa samaa mieltä amerikkalaisen yhteiskunnan häpeästä, systemaattisesta rasismista.
Ihmisille viestittiin, kuinka jokaisen amerikkalaisen on nyt aika hylätä valkoisen orjanomistajan arvot ja normit ja ilmaista katumuksensa julkisesti. Kansalaisoikeusliikehdinnästä poiketen kriittisen rotuteorian inspiroima liikehdintä on ollut valkoista ylivaltaa kohtaan väkivaltaista, luonteeltaan käskevää, ei vetoavaa.
Amerikassa on systemaattisesti kasvatettu ja koulutettu valkoista väestönosaa irtaantumaan fasismistaan, rasismistaan, antisemitismistään ja muista ennakkoluuloistaan. Opettajia on koulutettu toimeensa kriittisen rotuteorian hengessä. Teoria on päässyt sisään kasvatusinstituutioihin jokseenkin huomaamattomasti, mutta sisään päästyään kehittynyt huomattavaksi kasvatusta määrittäväksi linjaukseksi.
Yliopistot ovat toimineet niin olevien kuin tulevienkin sukupolvien kasvatuksesta ja opetuksesta vastaavien ohjaajina. Mihin tämä on johtanut? Nykypäivän intersektionaalisesti hallinnoidussa yliopistossa etusijaa ei anneta älykkäimmälle, kyvykkäimmälle, itsenäiseen, luovaan ajatteluun kykenevälle opiskelijalle, etusija annetaan suojeltavaan vähemmistöryhmään kuuluvalle, intersektionaaliset arvot ja toimintatavat omaavalle, yhteistyöhenkiselle opiskelijalle. Meriittipohjainen yliopisto on muuttunut kiintiöpohjaiseksi, sosiaalisten verkostojen yliopistoksi. Tällaisesta yliopistosta valmistuu hyvin todennäköisesti juurikin intersektionaalisia aktivisteja tai myötäilijöitä.
Intersektionalismin määrittelemät yhteiskunnalliset epäkohdat halutaan alati tiukkenevalla kriteeristöllä kitkeä toimintakulttuurista ja yhteiskunnan perusinstituutioista, jotka määrittelevät perhettä, kasvatus- ja sivistustoimea, työ- ja elinkeinoelämää, lakia ja järjestystä, sotavoimia, talouselämää ja mediaa. Valkoisen ylivallan perinne tulee hävittää ja korvata moninaisuuden huomioivalla kulttuurilla, moniäänisyydellä, jossa näkyvä erityisasema on ollut mustan väestön äänellä. Viime vuosina valkoisesta ylivallasta kärsivien sorrettujen listalle ovat näkyvästi nousseet myös seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöiksi itsensä mieltävät henkilöt. Näyttää siltä, että myös pedofiilit, minor attracted persons, tulevat nauttimaan väärinymmärretyn vähemmistöryhmän asemasta.
Huomaavaisuuskoulutuksella on opetettu valkoisia, esimerkiksi työpaikoillaan, tulemaan tietoisiksi asenteistaan ja käyttäytymisestään muita ihmisiä kohtaan, niitä, jotka eroavat heistä rotunsa, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa tai uskontonsa osalta ja opetettu kuinka olla kunnioittava heitä kohtaan.
Viime vuosina valkoista väestöä on avoimesti peloteltu cancel culture- keinoin. Rasisti, antisemitisti tai naisvihaaja ei ole tervetullut joukkoon, ei kasvatus- ja koulutuspalvelujen piiriin, ei työpaikoille, ei keskusteluareenoille, kyseessähän on valkoisen ylivallan kannattaja.
Valkoisiin on myös kohdistettu psykososiaalista terroria: Valkoisen ylivallan kannattajien on kerrottu tekevän muita ryhmiä enemmän viharikoksia, eritoten mustia kohtaan, joten he ovat vihollisia. Ylivallan kannattajia on doxattu, käytännössä asetettu alttiiksi väkivallalle. Jopa epäpoliittiset valkoiset ihmiset ovat joutuneet omilla asuinalueillaan uhkailun kohteeksi. Agitoituneet massat ovat liikkuneet ihmisten pihapiireissä heitä uhkaillen ja jotkut ihmisistä ovat yrittäneet suojautua ilmaisemalla massoille tukevansa rasismia vastustavaa liikettä.
Kahtia haljenneesssa ilmapiirissä vain intersektionaalisuuden kannattajat voivat elää rauhassa, muut saavat pelätä perusoikeuksiensa katoavan.
Demoralisointi on jatkunut vuosikymmeniä, useat sukupolvet on kasvatettu näkeämään etnosentrinen valkoinen kulttuuri, sen instituutiot ja valkoinen väestönosa, vähintäänkin arvellutavana, ei suinkaan reiluna ja oikeudenmukaisena.
Onko prosessi vaikuttanut heidän todellisuudentajuunsa? Eikö sellaisen valkoisen ihmisen todellisuudentaju ole pettänyt, joka rasistiksi tai antisemitistiksi leimautumisen pelossa katsoo, että hänen tulee ottaa huomioon rasismi- tai antisemitistikortilla pelaavan vastustajan mielipide, vastustajan, joka lähtökohtaisesti katsoo, että rasismi tai antisemitismi se on, joka valkoisia ihmisiä motivoi? Irrationaalisuudestaan huolimatta nämä leimat näyttävät toimivan passivoivina pelotteina.
Demoralisaatiolla Amerikan perusinstituutioiden kykyä suorittaa tehtäväänsä on asteittain, vuosikymmenten varrella heikennetty. Mitä tästä on seurannut? Muutama esimerkki: LGBT- vähemmistöjen oikeudet ovat haastanneet ydinperheen aseman ainoana varteen otettavana parisuhde- ja perhemallina, joten ydinperhe ei enää kykene perinteiseen tapaan tarjoamaan toimivaa suvunjatkamismallia tulevalle sukupolvelle eikä edes suojelemaan jälkeläisiään. Kasvatus- ja koulutusinstituutio ei enää perinteiseen tapaan kykene tarjoamaan tulevalle sukupolvelle arkielämän kannalta mielekkäitä eväitä, tietoja, taitoja ja moraalista selkärankaa, koska se on valjastettu perinteistä kasvatus- ja koulutusinstituutiota tuhoavan intersektionaalisen psykososiaalisen manipulaation palvelukseen.
Kuinka lienee armeijan laita? Amerikan armeijassa ei tule olla mitään esteitä naisten osallistumiselle ja uralla etenemiselle, heillä tulee olla pääsy palvelukseen raskaana olessaan ja heillä tulee olla pääsy taistelujoukkoihin. Intersektionaalinen linjaus on aiheuttanut patrioottisissa amerikkalaisissa huolta, armeijan kykyä vastata Kiinan haasteeseen on alettu epäillä.
Yhteiskunnan atomisoiminen
Jo 1900-luvun alkupuolella marxilaisessa liikkeessä nähtiin tärkeäksi herättää mustan väestönosan tietoisuus sorron kohteeksi joutumisesta ja tätä kautta liittää heidät osaksi sorretut vapauttavaa eli käytännössä yhteiskuntaa atomisoivaa liikehdintää. Roturistiriidan lietsominen mustien parissa nähtiin hedelmällisenä strategiana, koska mustan ja valkoisen väestönosan välien tiedettiin olevan helposti tulehdusalttiita ja täten roturistiriidasta voidaan muodostaa yhteiskuntaa atomisoiva voima. Rotutaistelu nähtiin toissijaisena taloudelliselle taistelulle, sen oli siis tarkoitus alustaa marxilaista luokkataistelua.
Mielenkiintoista kyllä, jo 1900-luvun alussa teollisuusvaikuttaja Henry Ford huomasi Amerikassa tapahtuvan muutoksen. Ford nosti julkisuuteen huolensa amerikkalaisen toimintakulttuurin muuttumisesta epäkunnialliseksi. Liike-elämässä yleistyi toimintakulttuuri, jossa voitontavoittelu, keinolla millä hyvänsä, oli hyväksyttävää. Amerikkalaisuutta kuitenkin ilmensi perinteinen, tuotteen ja palvelun laatua kunnioittava, make money-kulttuuri, ei get money-kulttuuri.
Liike kohti get money-toimintakulttuuria on helpottanut sellaisen ajattelutavan leviämistä, jossa oletetaan työnantajan ja työntekijän välillä olevan jatkuvaa luokkaristiriitaan perustuvaa kismaa. Tämä puolestaan on lisännyt alttiutta työnantajan ja työntekijän välisten ristiriitojen puhkeamiseen ja kärjistymiseen. Juurikin marxilaisesti virittyneet ammattiliittovaikuttajat ovat levittäneet jäsenistössään tällaista atomisoitumista edesauttavaa ajatustapaa.
1900-luvun alkupuolelta akatemiasta käsin vaikuttaneet frankfurtilaiset toimijat edesauttoivat yhteiskunnan atomisoitumista tukemalla vähemmistöjen oikeuksia elää valtakulttuurista poikkeavasti, myös sen vastaisesti.
1950-luvulla mustien kansalaisoikeusliikkeen johtohahmon Martin Luther King Jr. radikaalit yhteistyökumppanit herättivät Amerikassa huolta siitä, subvertoidaanko Martin Luther King Jr. marxilaisuuteen, käytetäänkö kansalaisoikeus-liikehdintää ristiriitojen synnyttämiseen ja tätä kautta yhteiskunnan atomisoimiseen.
1960-luvulla frankfurtilainen liikehdintä puolestaan edesauttoi valtakulttuurin atomisaatiota käännyttämällä nuoria, eritoten yliopisto-opiskelijoita, uusvasemmistolaisuuteen ja radikalisoimalla vastakulttuureja.
1960-luvulla konservativismi alkoi irtaantua ideologisista juuristaan, liberaalit näkemykset lähtivät hajottamaan amerikkalaista konservativismia kuten myös republikaanista liikettä. Uusikonservatismi syntyi 1970-luvulla niiden liberaalien keskuudessa, jotka eivät hyväksyneet kommunismia eivätkä 1960-luvun poliittisesti radikaalia ja perinteistä kulttuuria jyrkästi vastustavaa uusvasemmistolaisuutta.
Taustaa: 1960-luvun lopulla Demokraattinen puolue radikalisoitui uusvasemmistolaisuuden vaikutuksesta. Osa puolueen kannattajista siirtyi Republikaaniseen puolueeseen. Miksi? Merkittävä osa siirtyjistä oli juutalaisia jotka katsoivat, että keskiluokkaan kuuluvina heillä oli yhteisiä etuja myös Amerikan keskiluokan kanssa, joten heille saattaisi tulla ongelmia radikalisoituneesta uusvasemmistosta, joka hyökkäsi voimakkaasti keskiluokan etuja vastaan tai, että siitä huolimatta, että he tukivatkin mustien oikeuksia ajavaa kansalaisoikeusliikkettä, mustien ja juutalaisten poliittiset intressit eivät aina olleet yhteneväisiä. Myös uusvasemmistolaisten avoimen kielteinen suhtautuminen Israeliin huolestutti heitä.
Uuskonservatiivit saivat merkittävää poliittista vaikutusvaltaa 1980-luvulla Ronald Reaganin presidenttikaudella kuten myös 2001-2009 George W. Bushin presidenttikaudella. Heillä oli vaikutusvaltaa erityisesti ulko- ja sotapolitiikaa koskevissa linjauksessa. He katsoivat, että sotilaallista voimaa tulee käyttää ympäri maailmaa edistämään amerikkalaisten etuja ja niitä edistetään edistämällä demokratiaa, edistämällä demokraattisten hallintojen valtaan nousua ulkomailla. Uuskonservatiivit ovat ajaneet demokratian edistämistä esim. Lähi-idässä.
Konservatiivinen liike on liberalisoitunut vuosikymmenten varrella. Tämä näkyy sosiaalisissa normeissa, esim. sallivana suhtautumisena pornografiaan, LGBT-arvojen esille nostamisena, avoimuutta suosivana siirtolaispolitiikkana, julkisena irtisanoutumisena rasismista ja antisemitimsistä.
Konservatiivisessa liikkeessä on halkeamaa, osa konservatiiveista ajaa voimakkaasti perinteisiä, länsimaiseen kulttuuriin nojaavia, amerikkalaisia arvoja ja osa edistyksellistä, monikulttuuriin perustuvaa, globalisaatiota.
Liberaalinen liike on vuosikymmenten saatossa hajonnut aaltomaisesti.
Ennen 1930-lukua vasemmistoradikaalit pysyttelivät erossa valtavirtaisesta Demokraattisesta puolueesta, sen katsottiin edustavan etelässä valkoista ylivaltaa ja pohjoisessa korruptiota.
1930-luvulla tilanne muuttui. Radikaalit siirtyivät toimimaan myös valtavirrassa, he lähtivät viemään eteenpäin presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal-politiikkaa. Toiminnallaan he ohjasivat demokraatteja vasemmalle.
1930-luvulla radikaalit saivat puolueessa vaikutusvaltaa, 1940-luvulla he menettivät sitä maltillisille.
1960-luvulla radikaalit pysyttelivät jälleen erossa puolueesta. He toimivat katutasolla, kansalaisoikeuksia ajavien, Black Power-liikettä tukevien, feministien, ympäristönsuojelua ajavien ja Vietnamin sotaa vastustavien parissa, poliittista kulttuuria radikalisoiden.
1970-luvulla radikaalit alkoivat jälleen siirtyä puolueeseen. He ovat olleet mukana pitkälti paikallistason kampanjoissa.
Viime vuosina radikaalit ovat saaneet vaikutusvaltaa puolueessa myös liittovaltiotasolla. 2020 presidentin vaalikanpanjoinnissa radikaalit ovat olleet näkyvästi esillä vastustamassa istuvaa presidenttiä.
Vaikka Demokraattinen puolue ei ole ollutkaan sisäisesti yhtenäinen, se on viimeaikoina kyennyt yhdistämään rivinsä ajaakseen intersektionaalista politiikkaa.
1980-luvulta sosiaalisen rakenteen hajoamista ja halkeamista ovat edesauttaneet, voisi sanoa, jopa ajaneet, niin kriittinen rotuteoria-liike kuin sen laajennuskin intersektionaalinen liike.
Viimevuotisten tapahtumien valossa näyttää siltä, että valtavirtaisessa poliittisessa liikehdinnässä fasismia, antisemitismiä ja rasismia vastustavat, feministit, marxilaiset, vihreää vallankumousta ja kestävää kehitystä ajavat, LGBT-ryhmän etuja ajavat sekä avointa maahanmuuttopolitiikkaa ja talous- sekä sotilaspoliittista globalismia ajavat poliittiset intressit ovat yhdistyneet yhdeksi, valkoista ylivaltaa vastustavaksi, voimaksi.
Yhteiskunnan halkaiseva jakolinja ei siis kulje rebuplikaanien ja demokraattien välillä vaan pikemminkin globalistien ja nationalistien välillä, sillä globalisteja löytyy runsain mitoin republikaanien leiristä.
Amerikka on vuoden 1965 jälkeen, progressiivisten ajatusten siivittämänä, avattu lukuisille eri etnisyyden omaaville siirtolaisille, joten maan sisäinen etninen aines on hyvin moninaista verrattuna tätä edeltäneeseen aikaan.
Viimevuosina eritoten radikaalivasemmisto on äänekkäästi vaatinnut maahan humaania siirtolaispolitiikkaa, keinotekoisten rajaesteiden purkamista, joka toteutuessaan luonnollisestikin lisää entisestään moninaisuutta. Siirtolaisuuden myötä yhteiskunta on täyttynyt alakulttuureilla.
Amerikassa elävien siirtolaisten etninen tausta on siis usein kantaväestön taustasta selkeästi poikkeava ja luonnollisestikin he pitävät omaa taustaansa kantaväestön taustaa suuremmassa arvossa. Näyttää siltä, että he ovat ensisijaisesti oman etnisyytensä puolestapuhujia ja vasta toissijaisesti amerikkalaisia, he uudelleen määrittelevät amerikkalaisuudenkin pitkälti oman etnisyytensä pohjalta.
Toisin on valkoisen kantaväestön kohdalla. Valkoisten lojaliteetti omaa ryhmäänsä kohtaan on jo aikaa ollut muita väestönosia heikompaa, he ovat olleet vähemmän etnosetrisiä. Tätä selittää todennäköisesti sekä länsimaisten ihmisten geneettinen alttius että heihin jo vuosikymmenien ajan kohdistettu demoralisointi, jolla on saatu kantaväestö epäilemään rotunsa arvoa.
Yhteiskunnan jäsenten subvertoiminen
Mitkä ryhmät Amerikassa ovat olleet otollisia kohteita?
Musta väestönosa on valittu subvertoimisen kohteeksi mitä ilmeisemmin siksi, että mustien on ollut muita vaikeampi menestyä Amerikassa ja heidän keskuudessaan vakava rikollisuus on ollut muihin väestönosiin nähden yleisempää. Tällaiselle väestönosalle on ollut melkoisen helppoa luoda vaikutelma rasistisesta valkoisesta ihmisestä ja yhteiskunnasta, joka on vastuussa elämässä koetuista epäonnistumisista.
Valkoiset liberaalihenkiset yliopisto-opiskelijat on valittu subvertoimisen kohteeksi mitä ilmeisemmin siksi, että heidän etnosentrisyytensä ei ole voimakasta, heillä on usein hieman yli keskitason älykkyyteen liittyen halua ja kykyä toimia sosiaalisesti, organisoitua, kuten myös halua kehittää heille yliopistossa esitettyä maailmankuvaa, viedä sitä entistä pidemmälle.
He eivät useinkaan ole liian älykkäitä ja luonteeltaan epäsosiaalisia osatakseen suhteuttaa akateemisten auktoriteettien ja sosiaalisen ympäristön heille välittämää maailmankuvaa yliopiston ulkopuoliseen todellisuuteen. He haluavat menestyä sosiaalisesti ja heidän älykyytensä ohjautuu varmistamaan tämän heille.
Eritoten naiset on valittu subvertoimisen kohteeksi mitä ilmeisemmin siksi, että he ovat miehiä todennäköisemmin juuri tuolla hieman yli keskiverron älykkyydellä varustettuja, epäitsenäisempiä, riippuvaisempia sosiaalisen ympäristön heille asettamista vaatimuksista, sosiaalisesti taitavampia organisoitumaan kuten myös sympaattisempia. Heistä muodostuu luontevasti yliopistomaailman subvertoinnin myötä intersektionaalinen sotilasjoukko. Amerikassa intersektionaalisesta aktivistista käytetty termi social justice warrior on todellakin psykologisesti kuvaava.
Viime aikoina aasialaisia on lähdetty näkyvästi subvertoimaan. Aasialaisten ja mustien välille on lähdetty rakentamaan liittolaisuutta, heitä kumpaakin uhkaa yhteiskunnassa alati raaistuva valkoinen ylivalta, joka ilmenee väkivaltana myös aasialaisia kohtaan.
Ilmeisesti aasialaisia pyritään subvertoimaan valkoisvastaisuuteen mahdollisimman laajan yhteisrintaman muodostamiseksi valkoista väestöä vastaan, joka on ainoa potentiaalinen uhka intersektionalisteille. Tuleeko valkoisvastainen subvertio onnistumaan? Aasialaiset ovat todennäköisemmin Demokraattisen puolueen kannattajia kuin Republikaanisen, joten tätä kautta se on mahdollista. Aasialaiset naiset saattavat olla taipuvaisia omaksumaan intersektionalistisia näkemyksiä, sillä se auttaa heitä saamaan naisille tyypillisesti elintärkeää sosiaalista hyväksyntää. Toisaalta, aasialaisten arkikokemukset eivät tue väitettä väkivaltaisesta valkoisesta ylivallasta, väkivalta on todennäköisempää mustien ja aasialaisten yhteenottojen yhteydessä kuin valkoisten ja aasialaisten.
Aggressorin hallinnollinen kontrolli
Hallinnollisen kontrollin kannalta elintärkeitä yhteiskunnan perusinstituutioita on saatu pitkälti toimimaan uusvasemmistolaisen ja sittemmin intersektionaalisen maailmankuvan pohjalta miehittämällä niitä aktivisteilla ja myötäilijöillä.
Eritoten kasvatus- ja koulutusinstituutioita on miehitetty. Ihmiset ovat olleet taipuvaisia mukautumaan instituutioiden vaatimuksiin, sillä niillä on ollut huomattavaa valtaa. Ne ovat mahdollistaneet työnsaannin ja urakehityksen, eritoten yliopistojen merkitys uralla etenemisessä on ollut suuri.
Valtavirtamedia sekä Hollywood ovat olleet merkittäviä kontrollivälineitä, internetin aikakaudella sosiaalisen median alustat ovat ohittaneet perinteisen median.
Amerikan perustuslain takaamaa poliittista mielipiteenvapautta on kierretty antamalla lainsäädännöllisesti yksityiselle sosiaaliselle media-alustalle liekaa sen määrittelyssä, missä menee sallittun ja kielletyn mielipiteen ilmaisun raja. Sosiaalisesta mediasta on muodostunut merkittävä poliittista valtaa käyttävä propaganda- ja sensuurikoneisto. Eritoten Youtube, Twitter ja Facebook ovat rajanneet omilla, tarpeen mukaan muuttuvilla, kriteereillään poliittisen mielipiteen ilmaisua.
Valkoiseen kantaväestöön kohdistuva intersektionaalinen kontrolli on kiristynyt vuosi vuodelta siitä lähtien, kun se alkoi saada yleistä hyväksyttävyyttä 2010-luvulla.
Kontrollia on lisätty poliittisin ja juridisin linjauksin, joiden julkilausuttu tarkoitus on ollut naisiin, etnisiin ja LGBT- vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän kitkeminen positiivisen syrjinnän, affirmative action, keinoin. Tällä on ilmaistu olevan pyrkimys parantaa suojeltavien ryhmien työ- ja koulutusmahdollisuuksia. Toiminta on alkanut hallituksen korjaustoimenpiteenä, on siis pyritty korjaamaan syrjittyjen ryhmien pitkäaikaisen syrjinnän negatiivisia vaikutuksia. Kyse on ollut ohjelmista ja menettelyistä, joissa vähemmistöille ja naisille on määrätty etusija työnhaussa, korkeakouluihin pääsyssä, valtion kanssa tehtävissä työsopimuksissa ja sosiaalisissa etuuksissa.
Käsite affirmative action on jo 1960-luvulta Kennedyn presidenttikaudelta. Hallituksen sopimuspuolien tuli toteuttaa myönteisiä toimia varmistaakseen, että työpaikkoja myönnetään hakijoille ja työntekijöitä kohdellaan oikeudenmukaisesti työsuhteen aikana heidän rodustaan, uskontunnustuksestaan tai kansallisesta alkuperästään riippumatta.
Positiivisella syrjinnällä on voitu ohjata yhteiskunnan toimintakulttuuria yksinomaan vähemmistöryhmiin kuuluvia hyödyttäväksi kuten myös heidän yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa vahvistavaksi.
Lainsäädännöllinen kehitys on siis suosinut vähemmistöjä, katutason kansalaisoikeusliikeen ja valtamedian yhteistyö julkisen mielipiteen manipuloimiseksi on tuottanut ajan myötä runsasta satoa.
Viharikos-termin käytön yleistyminen on tarjonnut intersektionalisteille kontrollivälineen, jolla suojeltujen vähemmistöryhmien oikeuksia on voitu vahvistaa samalla kun ei-suojellun enemmistön oikeuksia heikentää.
Termiä viharikos alettiin laajemmin käyttää rikosoikeuden parissa toimivien ja tutkijoiden keskuudessa 1980-luvulla. 2000-luvun alussa lähes kaikista osavaltioista löytyi jonkinlainen viharikoksia koskeva laki. Rikoksen määritelmät ovat vaihdelleet. FBI on käyttänyt 1990-luvulla ilmiöstä kuvausta: Kyseessä on henkilöä, omaisuutta tai yhteiskuntaa vastaan tehty rikos, jota on kokonaan tai osittain motivoinut rikoksentekijän puolueellisuus rotua, uskontoa, vammaisuutta, seksuaalista suuntautumista tai etnisyyttä kohtaan.
2020 valkoisen ylivallan ja rasismin vastaisten mellakoiden seurauksena intersektionalistien kontrollivaltaa vahvistettiin entisestään vähentämällä järjestyksen valvontaan suunnattuja resursseja. Tällä kertaa katutason toimijat valtamedian avustuksella manipuloivat julkista mielipidettä rasistisen poliisivoiman resurssien vähentämistä tukevaksi, jopa rahoituksen lakkauttamista tukevaksi.
Entäpä valkoisen amerikkalaisen katuturvallisuus? Perusteluna turvallisuuden heikkenemisen hyväksyttävyydelle aktivistit kertoivat, ettei rasisteilla ole oikeutta vaatia itselleen poliisisuojelua, kun kerran sen toteuttaminen mahdollistaa rasistisen poliisivoiman ylläpidon. Suojelun vaatiminen on merkki valkoisesta etuoikeudesta.
Taloudellisista ja poliittisista syistä on tuettu massasiirtolaisuutta, sekä laillista että laitonta. Työvoiman keinotekoinen lisääminen heikentää kantaväestön työnsaantimahdollisuuksia ja ansiotasoa. Massasiirtolaisuuden taloudelliset kustannukset lankeavat kantaväestön harteille. Ulkoeurooppalaiset siirtolaiset, selkeästi poikkeavan etnisen taustansa kautta, vähentävät yhteiskunnan koheesiota, lisäävät epäluottamusta ja tämän lisäksi vaikuttavat poliittisiin valtasuhteisiin valkoisen kantaväestön valtaa heikentävästi, sillä juuri he usein tukevat globalismia suosivaa Demokraattista puoluetta tai Republikaanisen puolueen uuskonservatiivista siipeä.
Vuoden 1965 Immigration and Naturalization Act, maahanmuutto- ja kansalaistamislaki, kumosi kansalliseen alkuperään perustuvan kiintiöjärjestelmän. 1920-luvulta voimassa olleessa järjestelmässä kullekin kansalaisuudelle oli myönnetty maahantulokiintiö sen edustuksen perusteella aiemmassa väestönlaskennassa. Kansalaisoikeusliikkeen keskittyminen tasa-arvoisen kohtelun ensisijaisuuteen, tasa-arvoon rodusta tai kansallisuudesta riippumatta, saattoi kiintiöjärjestelmän kyseenalaiseksi, sitä alettiin pitää syrjivänä. Presidentti Lyndon B. Johnsonin allekirjoitettua maahanmuuttolain 1965 Amerikassa otettiin käyttöön maahanmuuttopolitiikka, joka suosi maahanmuuttajaperheiden yhdistämistä ja ammattitaitoisen työvoiman houkuttelemista. Laki muutti merkittävästi Amerikan väestökehitystä. Maahan alkoi saapua yhä enemmän aasialaisia, afrikalaisia ja latinalaisamerikalaisia, ei niinkään eurooppalaisia.
Toimintakulttuurissa on otettu käyttöön vallankumouksellinen demokratia-strategia. Kontrolloimalla lakia säätäviä, tulkitsevia, kuten myös toimeenpanevia instituutioita, kansalaisia voidaan kontrolloida laajalti.
Byrokratiaa on vahvistettu ja byrokraateille on avautunut entistä helpommin mahdollisuus kontrolloida kansalaisia jopa perustuslain ohittaen. Ongelma linkittyy myös itse oikeuslaitokseen. Byrokraattinen, perustuslaillisia kysymyksiä linjaava korkein oikeus on ottanut toimialansa ylittävää valtaa linjatessaan hyvin tulenarkoja maailmankatsomuksellisia kysymyksiä esim. aborttioikeuteen liittyen.
Maa on sekoitus laillisuusvalvontaa, byrokraattivalvontaa ja avointa laittomuutta.
Amerikassa on organisaatioita, joille on annettu poliittista vaikutusvaltaa määritellä, mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Pahamaineisin näistä järjestöistä on Anti-Defamation League, joka mustamaalaa valkoisia nationalisteja, doxaa heitä ja painostaa yhteiskunnallisia toimijoita kitkemään Amerikasta joka puolella rehottavaa antisemitismiä ja valkoista ylivaltaa. ADL esimerkiksi painostaa sosiaalisen median yhtiöitä sensuroimaan sopimattomia mielipiteitä.
Valkoista ylivaltaa vastustava Black Lives Matter on noussut ajoittain merkittäväksi mielipidevaikuttajaksi yhteistyökumppaninsa Antifan kanssa. Osa amerikkalaisista näkee järjestöissä toimijat kansalaisoikeusaktivisteina, osa terroristeina, osa toivottaa katuaktivismin tervetulleeksi, osa toivoo, että väkivaltaiset vandaalit eivät ilmesty polttamaan tai muuten vain tuhoamaan liiketiloja, varastamaan omaisuutta tai pahoinpitelemään, jopa murhaamaan, ihmisiä.
Kummatkin organisaatiot ovat marxilaisia, länsivastaisia katutason toimijoita. Antifa on perinteisesti antifasistinen, Black Lives Matter ei, se pohjaa toimintansa amerikkalaiseen yhteiskuntaan sovellettuun, rotusodan avulla poliittiseen dominassiin tähtäävään, strategiaan.
Amerikassa on myös väljempää aktivistiliikehdintää, jolle on annettu tilaa määritellä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Esim. kriittiseen rotuteoriaan intohimoisesti suhtautuvat opettajat ovat joukolla vastustaneet lastensa ideologiseen käännyttämiseen kielteisesti suhtautuvia vanhempia, tarkoitus on ollut mm. doxata heitä ja heidän perheitään. Vastaavan tyyppisesti lapsia on otettu tarkkailun kohteeksi, heiltä on tiedusteltu miten voimakkaasti valkoista ylivaltaa kannattavaksi he itsensä määrittelevät.
Amerikkaa on sitoutettu kauppasopimuksiin, joilla tuetaan tuotannon siirtymistä Amerikan ulkopuolelle siitä huolimatta, että tästä on tiedetty seuraavan keskiluokan taloudellisen aseman heikkenemistä.
Amerikkalaisten sotavoimien resursseja on käytetty amerikkalaisia hyödyttämättömiin operaatioihin.
Armeijaa on myös heikennetty tuomalla toimintakulttuuriin femiinisiä, maskuliinista voimaa ja sodankäynnin logiikkaa vähätteleviä, elementtejä naisten ja transsukupuolisiksi itsensä katsovien merkitystä korostamalla.
Valtiovallan haltuunotto ja sen koordinaatio
Amerikassa on viime vuosina ollut havaittavissa yhteiskunnan poliittinen halkeaminen presidentti Donald Trump kannattajineen vastaan Demokraattinen puolue ja RINO-republikaanit, republican in name only. Nationalismia ja perinteistä amerikkalaista kulttuuria vastustava valtavirtamedia ja sosiaalinen media on käynyt informaatiosotaa presidentti Trumpia vastaan. Esim. heti vaalien 2016 jälkeen demokraatit yrittivät saada presidentin viralta väittämällä perusteettomasti, että Trump oli liittoutunut amerikkalaista yhteiskuntaa haittaavasti Venäjän kanssa ja että Venäjä sekaantui presidentin vaaleihin Trumpia hyödyttävällä tavalla ja valtavirtamedia tuki demokraatteja tässä kolme vuotta jatkuneessa lokakamppanjassa.
Osapuolet eivät näe amerikkalaista yhteiskuntaa riittävän samankaltaisesti, jotta kykenisivät toimimaan sitä rakentaen. Kompromissihalukkuus on tyystin kadonnut, riita on päivän sana.
Atomisoituneessa yhteiskunnassa ongelmien käsittelyvalmius ja lisäaggression kantokyky heikkenee.
Alkuvuodesta 2020 Amerikkassa alettiin huolestua vaarallisesta viruksesta, ihmisten sairastumisesta tautiin COVID-19. Kyseessä oli epidemia.
Epidemian hallinnassa suosittiin, eritoten demokraatti-johtoisissa osavaltioissa, keskiluokalle taloudellisesti erittäin raskaita elinkeinotoimintaa rajoittavia sulkutiloja. Konservatiiveistä löytyi vastustajia, jotka katsoivat niiden olevan merkityksettömiä kokonaiskuolleisuuden kannalta sekä niitä, jotka katsoivat, että kaikille ikäryhmille vaarallisesta viruksesta ei ollut todisteita. Vastustajat myös painottivat rajoitusten tuhoisia vaikutuksia keskiluokan taloudelle.
Myös sosiaalisesti raskaita liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia vastustettiin, niiden katsottiin aiheuttavan sosiaalista ja terveydellistä haittaa, jota rajoitusten kannattajat eivät ota huomioon. Rajoitusten katsottiin myös olevan epäloogisia, esim. intersektionalisteille mieluisat Black Lives Matter- kokoontumiset sallittiin siinä kuin konservatiiveille mieluisia uskonnollisia kokoontumisia ei sallittu.
Kasvosuojan käyttövelvotteen, jota demokraatit lukemattomia kuolemia estävänä puolsivat, monet konservatiivit kokivat viruksen torjunnan kannalta turhana, terveydelle haitallisena, pitkälti pelkästään ideologisena kontrollikeinona.
Todennäköisesti viruksesta rummuttaminen lietsoi huomattavasti poliittista levottomuutta ja aggressiota yhteiskuntaan juurikin sen kautta, että tilanteesta ei kyetty kuin olemaan jyrkästi eri mieltä ja demokraattileiri toistuvasti syytti istuvaa presidenttiä Amerikkaa kohdanneista lukemattomista turhista kuolemista.
Toukokuussa 2020 käynnistyivät Black Lives Matter- ja Antifa-mellakat mustan rikollisen menehdyttyä pidätystilanteessa, jossa pidätystä oli tekemässä valkoinen poliisi. Valkoinen poliisi murhasi jälleen kerran mustan miehen, George Floyd antoi kasvot systemaattisen rasismin uhreille.
Myös muiden mustien pidätystilanteessa menehtymiseen johtaneiden tapahtumien jälkeen käynnistyi rasismin vastaisia mellakoita. Menehtymiset tulkittiin jälleen laajalti ja yksiselitteisesti valkoisen ylivallan, systemaattisen rasismin ilmentymiksi.
Intersektionaalinen propaganda- ja sensuuriverkosto, katutason organisaatio, valtavirtamedia ja merkittävä sosiaalinen media, YouTube, Facebook ja Twitter, takasivat Black Lives Matter-liikehdinnälle massiivisen näkyvyyden ja jatkuvuuden. Myös liikehdinnälle myöntämieliset poliitikot ja talouselämän edustajat joukolla tukivat tulkintaa, jossa rasismi aiheuttaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa sietämättömän ongelman.
Rasistinen laki- ja oikeusinstituutio tuli ajaa alas; Black lives matter, defund the police! Poliisivoimat joutuivat vastustuksen kohteeksi, heidän työturvallisuutensa heikkeni, poliisien toiminta vaikeutui, heidän työmotivaationsa laski ja yhteiskunnallinen järjestyksenpito heikkeni.
Yhteiskuntaan kehittyi huomattavaa levottomuutta, turvattomuutta ja pitkälti valkoisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka republikaaniestablismentissä tulkittiin konservatiiveihin kohdistuvaksi poliittiseksi terroriksi. Presidentti Trumpia Black Lives Matter-liikehdintään osallistuneet kuvasivat rasistiksi, valkoisen ylivallan kannattajaksi, autoritaariseksi, myös Hitleriksi.
Valtavirtamedia tuki väkivaltaisia mellakoita luomalla niistä kuvaa legitiimeinä, enimmäkseen rauhanomaisina, joskin tulisina, mielenosoituksina, joita istuvan presidentin fasistinen hallinto yritti voimakeinoin tukauduttaa. Sosiaalinen media mahdollisti BLM- ja Antifa- aktivisteille mellakoiden organisoimiseen ja osallistujajoukkojen värväämiseen tarvittavan alustan. Media viestitti Antifan olevan vain ideologia, ei suinkaan ryhmä, jota voitaisiin käsitellä terroristiorganisaationa. Media tuki mellakoivien ja julkisia paikkoja, jopa yksityisalueita, vandalisoivien BLM/Antifa joukkojen oikeutta poliittiseen mielipiteenilmaisuun samanaikaisesti kun varoitti amerikkalaista yhteiskuntaa valkoisen ylivallan aiheuttamasta turvallisuusuhasta.
Mellakoiden yhteydessä paikallinen intersektionaalinen syyttäjä vapautti mellakoitsijoita, joita poliisi otti kiinni syyttämistä varten.
Demokraattinen intersektionaalisuutta tukeva eliitti niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla tuki näyttävästi Black Lives Matter-liikehdintää. Myös osa republikaanipoliitikoista osoitti julkisesti ymmärrystä systemaattisen rasismin uhreja kohtaan.
Istuvaa presidenttiä vastustava laaja, intersektionalismia ajava tai siitä hyötyvä, verkosto ajoi vastustajaansa nurkkaan ja yhteiskuntaa syvemmälle kriisiin.
Kriisiytymisen myötä Amerikassa avautui ovi perustuslain ohittavalle yhteiskunnan haltuunottoyritykselle.
2020 lopulla käytiin presidentin vaalit.
Kannatuksen mittauksessa haluttiin suosia laajaa postiäänestystä. Perusteluna postiäänestyksen suosimiselle demokraattileiristä kerrottiin vaarallisen epidemian jylläämisen, epidemia tekee henkilökohtaisesta äänestystavasta ylettömän turvattoman tai mahdottoman vaikean ajoittaa ja täten se tosiasiassa on demokratiaa estävä.
Postiäänestys tiedetään epäluotettavaksi, tästä syystä sitä ei juuri koskaan valita käyttää. Sen epäluotettavuudesta väiteltiin julkisesti ennen vaaleja. Presidentti Trump varoitti vaalihuijauksen mahdollisuudesta ja ohjeisti äänestäjiään äänestämään perinteiseen tapaan henkilökohtaisesti. Demokraattipuoli, lehdistön ja sosiaalisen median äänellä, kertoi vaalihuijauksen olevan käytönnässä mahdotonta.
Vaaliaattona myöhäisen vaaliseurannan kautta oli nähtävissä, että presidentti Trump jatkaa toiselle kaudelle, johtopaikka vaalitulosten kannalta merkittävissä vaa’ankieliosavaltioissa näytti tilastollisesti tarkasteltuna sen verran selvältä, että presidentti julisti voittavansa vaalit. Seuraavana päivänä tilanne oli jyrkästi muuttunut, vaa’ankieliosavaltioiden vaalitulokset tukivat haastaja Bidenin johtoasemaa.
Valtavirtalehdistö totesi Bidenin voittaneen vaalit, presidentti oli siis valittu.
Presidentti Trump kannattajineen lähti puolustamaan Trumpin voittoa ja näki vaalivilpin tapahtuneen. Bidenin tukijat selittivät vaa’anakieliosavaltioissa tapahtunutta yllättävää muutosta sillä, että Bideniä suosiva postiäänestys tuottaa vaali-iltana Red Miragen, jonka mukaan Trump näyttää voittavan, koska myöhäisempiä Bidenia suosivia ääniä ei ole vielä saatu laskettua. Trumpin kannattajat katsoivat, että tämä ei selitä Bidenia suosivaa selkeää tilastollista anomaliaa.
Äänten laskentaan liittyvästä vilpistä ja vaaleihin liittyvistä hallinnollisista järjestelyistä, jotka heikensivät ratkaisevasti vaaliturvallisuutta ja/tai olivat itsessään perustuslain vastaisia, alkoi tulla yhä runsaammin näyttöä julkisuuteen varsinkin osavaltioissa suoritettujen julkisten kuulemisten yhteydessä, joissa vaalien järjestämiseen osallistuneet valaehtoisesti todistivat vaalitulosten laskennassa havaitsemistaan epäkohdista ja laittomuuksista.
Presidentti Trump ja hänen kannattajansa näkivät, että kyseessä on massiivinen vaalipetos.
Demokraatit ja eritoten valtavirtamedia, kuten myös sosiaalinen media, katsoivat, että presidentti on valittu, asia on loppuunkäsitelty. Esim. YouTube kielsi demokratiaa haittaavana sellaisen materiaalin levittämisen, jossa epäiltiin vaalien legitimiteettiä. Twitter sensuroi monia presidentin twiittejä, joissa kommentoitiin vaalipetosta. Twitter aktiivisesti kertoi käyttäjilleen alaviitteellä, että vaalipetosväitteet ovat perusteettomia, väitteet ovat kiistettyjä, ja vaikeutti twiittien jakamista.
Vaalipetoksesta suivaantuneet tahot veivät asiaansa sekä osavaltio- että liittovaltiotasolla oikeusistuinten päätettäväksi, mutta oikeudet eivät juurikaan ottaneet tapausten sisältöjä käsiteltäväkseen vedoten muotoseikkoihin. Erittäin merkittävää oli, että perustuslakia tulkitseva Yhdysvaltojen korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen laajaa tukea saanutta Texasin vetämää kannetta.
Republikaaniestablismentti ei juurikaan lähtenyt tukemaan presidentti Trumpia, he eivät tukeneet häntä edes 2016 vaaleissa. Osa heistä on julkisesti Trump-vastaisia, Never Trumpereita.
Trumpin tukijat syyttivätkin juuri saamattomia, haluttomia, omasta vallastaan kiinnostuneita RINO-republikaaneja vaalipetoksen sallimisesta ja siinä jopa avustamisesta. Republikaanitaustaiset virkamiehet ja lainsäätäjät vaa’ankieliosavaltioissa eivät olleet tehneet työtään, hoitaneet velvollisuuksiaan. Jos he olisivat jälkitarkastaneet epäilyttävien ääntenlaskentojen tulokset asiallisesti ja ajallaan, vaalipetos olisi tullut kaikkien tietoon. Jos he olisivat olleet rehellisiä, he eivät olisi lähteneet vahvistamaan Bidenille suosiollista tarkistamatonta vaalitulosta varsinkaan, kun vaalien järjestämiseen osallistuneet olivat tulleet joukolla kuulemisiin ja kertoneet valaehtoisesti havainneensa vaalipaikoilla äänten laskennassa vilppiä, puutteellista hallinnointia, arvelluttavia, petoksen mahdollistavia käytäntöjä, riittämätöntä vaalitarkkailua, vaalitarkkailun häirintää, jopa salailua ja samanaikaisesti tilastolliset analyysit selkeästi tukivat tulkintaa Trumpin voitokkuudesta. Trump toistuvasti totesi, että jos lasketaan lailliset äänet, hän on voittaja.
Trumppilaiset katsoivat että jos konservatiivitaustaiset tuomarit olisivat tehneet työnsä, he eivät olisi ohittaneet vaalipetoskanteita muotoseikkoihin vedoten, vaan ottaneet niiden sisällöt käsiteltävikseen.
He syyttivät myös Trump-vastaista, näennäiskonservatiivista mediaa liittoutumisesta Biden-leirin kanssa.
Presidentti Trump sai kannattajiltaan näyttävää katutason tukea. Mielenosoittajat vaativat vaalien varastamisen lopettamista.
Bidenin kannattajaleiri valmisteli tulevaa hallintoa ja painosti presidentti Trumpia luovuttamaan demokratian nimissä. Trumpin katsottiin yrittävän vallankaappausta.
Valtavirtalehdistö ei edes aina julkaissut kokonaisuudessaan istuvan presidentin puheita.
Republikaanieliitti, eritoten Never Trump- leiri, jopa suoranaisesti tuki Bidenin tulevan hallinnon valmistelua siitäkin huolimatta, että merkittävä enemmistö konservatiiviäänestäjistä katsoi, ettei Biden ole voittaja.
Presidentin valintaprosessin ollessa loppusuoralla Trumpin jatkokausi näytti hyvin epätodennäköiseltä, valtion haltuunottoprosessi ei ollut kohdannut yhtään merkittävää poliittista tai juridista estettä.
Tammikuun 6. 2021 kongressi kokoontui valitsemaan presidenttiä. Presidentti kutsui kannattajansa Washington D.C.. Hän kehotti tukijoitaan rauhanomaisesti mieltään osoittamalla ohjaamaan kongressin jäseniä toimimaan laillisesti ja estämään vaalipetoksen etenemisen. Mielenosoituksen yhteydessä joukko piiritti Capitol Buildingin ja osa joukosta meni sisään rakennukseen. Teon voi katsoa olleen symbolinen ilmaus kansanvallasta, joka haluaa häätää kansalle kuuluvalta valtapaikalta korruptoituneen, kansasta eriytyneen eliitin, joka varastaa vaalit.
Välittömästi tapahtumien kärjistymisen jälkeen presidentti Trump kehoitti kannattajiaan menemään kotiinsa. Laki ja järjestys tuli pitää yllä.
Capitol Building tyhjennettiin mielenosoittajista.
Capitol Buildingin piiritystä alettiin valtiohallinnon, poliittisen establismentin ja valtavirtamedian kannanotoissa pitää kuolemia vaatineena vallankaappauksen yrityksenä, terrorismina, josta tuli seurata ankara rangaistus. FBI tuli viivyttelemättä suorittaa velvollisuutensa. Piiritys nähtiin valkoisen ylivallan ilmentymänä.
Kuitenkin, ainoa kuolemaan johtanut teko tapahtuman yhteydessä oli aseettoman patrioottisen mielenosoittajan ampuminen, jonka suoritti poliisi tai vastaava turvahenkilö, ampujaa ei ole virallisesti identifioitu.
Tapahtumien jälkeen merkittävät sosiaaliset mediat poistivat kommunikaatiomahdollisuuden useilta Trumpin näkyvimmiltä kannattajilta sekä presidentiltä itseltään. Viestintäkontrollia perusteltiin sillä, että Trumpin ja kannattajien puheet voivat johtaa väkivaltaan.
Viestintäkontrolli siirtyi siis hyvin pitkälti valtiovallan haltuunottoa avittaneille tahoille, Twitterille, Facebookille, YouTubelle, Instagrammille ja valtavirtamedialle.
Washington D.C. ilmestyi lähemmäksi kolmeakymmentä tuhatta kansalliskaartin sotilasta. Sotilaiden läsnäolon, asetettujen liikkumisrajoitusten ja raskaiden valvontakeinojen valossa kaupunki näytti olevan poikeustilassa.
Presidentti Trump poistui julkisuudesta. Biden-hallintakausi teki näkyvästi tuloaan.
Demokraattileirissä Capitol Building-tapahtumat nähtiin demokratiaa uhkaavana, väkivaltaisena vallankaappausyrityksenä. Presidentti Trumpin nähtiin puheellaan kiihottaneen kannattajiaan väkivaltaiseen kapinaan. Presidentti tuli saattaa viralta ja varmistaa, ettei hän enää voi olla ehdolla liittovaltion virkoihin. Osa republikaaneista lähti tukemaan demokraatteja.
Amerikkalaisille näytti koittaneen aika siirtyä fantasiatodellisuuteen, jossa käsitteitä ja tarinoita käyttäen luodaan todellisuutta aina sen mukaan mikä sopii kyseisellä hetkellä Bidenin lähipiirin tarpeisiin. Koko valtiovallan haltuunottoprosessin ajan propaganda- ja sensuurikoneisto teki työtään väestön todellisuudentajun muokkaamiseksi, mutta presidentin valintaprosessin loppusuoralla sen ponnistelut kiihtyivät toiseen potenssiin. Yhteiskunnan ongelmaksi nostettiin valkoinen, kristillisnationalistinen terrori ja epädemokraattisesta vallankäytöstä vihjailevat salaliittoteoreetikot.
Bidenin virkaannostajaisten jälkeen aikakausilehti Time julkaisi artikkelin The Secret History of the Shadow Campaign That Saved the 2020 Election. Artikkelissa kuvaillaan kuinka laaja demokraateista ja uuskonservatiiveista koostuva toimijajoukko yhteisvoimin suunnitteli ja toteutti salaisen operaation, jolla turvattiin, että demokratia pääsee toteutumaan, että vaalit ovat reilut ja oikeudenmukaiset. Presidentti Trump muodosti uhan demokratian toteutumiselle, joten hänen epädemokraattiset toimintatapansa vaalien voittamiseksi tuli ennakoida ja estää.
Toimijajoukkoon kuului mm. ihmisoikeus- ja kansalaisoikeusjärjestöjä, eritoten Black Lives Matter nousi esille, vaalikampanja-organisaatio, työntekijöiden ja liike-elämän etujärjestöjen vaikuttajia, osavaltiotason politisoituneita virkamiehiä, sosiaalisen median ja valtavirtalehdistön vaikuttajia.
Operaatioon osallistujien tuli hankkia toimilleen riittävä rahoitus, postiäänestyksen turvallisuudesta ja merkittävyydestä demokratian toteutumiselle tuli kertoa julkisuudessa ja vakuuttaa eritoten Bidenin kannattajia. Äänestysaktiivisuutta rajoittavien ja äänestysturvallisuutta säätelevien ohjeistusten höllentäminen, siitäkin huolimatta, että ne tehtiin lainvastaisesti, nähtiin tärkeiksi kuten myös laittomia höllennyksiä vastustavien kanteiden torjuminen. Äänestäjiä tuli tiedottaa helpotetuista äänestystavoista. Tuli asettaa epävirallisia ääntenkeruulaatikoita Bidenin kannattaja-alueille, jotta voitaisiin turvata äänestäjien äänen kuuluminen. Tuli kouluttaa ääntenlaskentaan osallistuvia käsittelemään hankalia sosiaalisia tilanteita, joita voisi syntyä konservatiivisten vaalitarkkailijoiden toimesta ääntenlaskennan yhteydessä. Mielipidemuokkausta tuli tehdä hyvissä ajoin ennen vaaleja sen puolesta, että vaalipäivänä odotetaan syntyvän Red Mirage ja uskotaan ääntenlaskennan myöhästymisen olevan luonnollinen ilmiö epidemian ja postiäänestyksen yhteydessä. Mielipidemittaukset olivat tärkeä osa mielipidemuokkausprosessia. Vaalien legitimiteettiä kritisoivien hiljentäminen oli tärkeää koko vaaliprosessin ajan, sillä istuva presidentti yrittäisi mitätöidä vaalitulosta väittämällä vaalivilpin tapahtuneen.
Valtion haltuunottopresessissa kyse ei ollut demokraattien hyökkäyksestä republikaaneja vastaan vaan globalistien hyökkäyksestä nationalisteja vastaan tai, toisin sanoen, eliitin hyökkäyksestä kansaa vastaan. Voi myös sanoa, että kyse on ollut hyökkäyksestä valkoista eurooppalaista ihmistä ja hänen luomaa kulttuuriaan vastaan, rotutekijällä on ollut merkitystä tässä konfliktissa.
Haltuunotetun valtion assimilaatio
Bidenin tuleva hallinto näytti lähes heti vaalipäivän jälkeen sen verran selvältä, että jo vaalipäivän jälkeisen ajanjakson voi katsoa olleen siirtymää assimilaatioon.
Mitä patrioottien mielessä liikkui?
Poliittinen todellisuus näyttää haljenneen kahtia ja mitä todennäköisemmin voimakas pettymys yhteiskunnan instutituutioiden kykyyn hoitaa tehtävänsä vastuullisesti laukaisi osassa kantaväestöä katutason aggressiota, joka kohdistui Black Lives Matter- liikehdintään ja eritoten tunkeileviin Antafa-aktivisteihin. Valkoinen kantaväestö ei ala helposti kadulla tappelemaan poliittisen vastustajansa kanssa, sen on tapana ilmaista itseään rauhanomaisemmin pitkälti äänekkäällä läsnäolollaan.
Osa patriooteista katsoi, että yhteiskunta tulee muuttumaan heitä kohtaan avoimen vihamieliseksi, sen perusinstituutiot tulevat toimimaan heitä vastaan, joten on syytä tehdä suunnitelmia oman turvallisuuden takaamiseksi, jos ja kun Biden nostetaan presidentin virkaan ja hänen lähipiirinsä tulee muodostamaan hallinnon.
Osa katsoi, että demokraattisen prosessin ja oikeuslaitoksen ilmiselvän korruptoituneisuuden vuoksi presidentin pitäisi käyttää valtaoikeuksiaan ja julistaa maahan poikkeustila, jonka aikana vaalipetos ja korruptio voitaisiin tuoda julkisuuteen ja Bidenin laiton toiminta estää. Maahan oli jo sodassa, joten poikkeustilan julistaminen ei olisi tilanteen huomioon ottaen radikaali toimi. Bidenia kun ei tunnisteta legitiimiksi johtajaksi ja tämän lisäksi hänet on yhdistetty pahamaineiseen Kiinan kommunistisen puolueen eliittiin.
Vaikka osa Trumpin kannattajista kehotti presidenttiä julistamaan maahan väliaikaisen poikkeustilan, osa piti tätä vaihtoehtoa lähes mahdottomana jo siksi, että vallattomana presidentti ei kykenisi ohjaamaan sotilaallista voimankäyttöä.
Osa kommentoijista katsoi, että mitään ei ole poliittisesti tehtävissä, amerikkalainen yhteiskunta on lakannut olemasta, ja heidän on nyt syytä löytää turvasatama itselleen ja samanmielisille paikallisen yhteistyön avulla.
Pitkälti nuorista konservatiiveista koostuva America First- liike katsoi, että käytännössä Bidenia vaalipetoksessa avustanut globalistinen, uuskorservatiivinen republikaaniestablismentti tulee tuhota ja korvata patriooteilla.
Amerikassa oli tehty värivallankumous, prosessin luonne ei siis ollut minkään moinen salaisuus.
Osa katsoi, että tosiasiassa Trump on pitkälti yleisen terveydellisen hätätilan julistamisen ja näkyvän rokotemarkkinoinnoin myötä alustanut uusmarxilaista kontrollia. Kontrolli tulee juurikin rakentumaan viruksen ympärille. Trump on siloittanut tietä Bidenille, joka, Trumpin tapaan, on uusmarxilaisen sotateollisuuskompeksin ja siihen linkittyvien tiedusteluyhteisöjen yhteistyökumppani. Juuri tämä deep state- osio taloudellisten ja poliittisten liittolaistensa kanssa on jo vuosikymmeniä johtanut Amerikkaa ja tulee jatkossa johtamaan Amerikkaa kohti vuosia sitten visioitua keskitetyn kontrollin yhteiskuntaa. Keskuspankin pankkiirit tulee viemään loppuun taloudellisen vallankaappauksensa, johon sisältyy siirtyminen digitaaliseen valuuttaan.
Patrioottisen tunnekuohun ulkopuolelta tehdyissä arvioineissa tuotiin myös esille, että ihmiset saatavat olla väsyneitä presidentti Trumpin kaudella puhjenneeseen yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja tästä syystä saattavat nähdä positiivisessa valossa Bidenin lupauksen olla tulevassa toimessaan koko kansan presidentti. Poliittisesti tällä on merkitystä, sillä tämän kaltaisessa levottomuuden vaiheessa kansassa herkästi herää tarve palata normaalitilaan ja tätä tarvetta on helppo käyttää aggressorin johdon hyväksyttämiseksi levottomuuden poistajana. Ihmisiä voidaan lisäohjata kokemaan aggressori levottomuuden poistajana käyttämällä terroria, niskottelijoiden uhkailua, joka lisää odotusta siirtymisestä normaalitilaan, ja näin tapahtuikin.
Mitä patrioottien mielessä liikkui Capitol Building-episodin jälkeen?
Osa vaati presidenttiä olemaan rohkea ja tekemään velvollisuutensa. Presidentin tuli estää Amerikkaa kohdannut hyökkäys, johon oli osallistunut niin korruptoitunut Deep State, kuin Kiinakin. Maa tuli asettaa poikeustilaan.
Perustuslain vastaista Biden-hallintoa ei tulla hyväksymään. Maata uhkaa sisällissota, jonka presidentti vastuullisella toiminnallaan vielä voisi estää.
Osa kannattajista uskoi viimeiseen asti, että presidentti Trumpilla on suunnitelma saattaa loppupelissä kaikki korruptioon osallistuneet tahot vastuuseen rikoksistaan, nyt presidenti vain hämäsi vastustajiaan näyttelemällä saamatonta.
Osa katsoi, että presidentti Trump ei ole ratkaisevasti poikennut tekojensa tasolla Bidenista, vaan on pikemminkin edeltänyt ja siloittanut tietä globalisteille. Presidentti on ollut osa konservatiivejä passivoivaa operaatiota.
Trump on ollut patrioottinen, nationalistinen symboli, ei tekijä. Onkin kysytty, miksi presidentti julisti väestölle vahingollisen ja vaalipetosta edesauttavan yhteiskunnan hätätilan, tuki taloudellisesti sulkutiloja käyttäviä osavaltioita ja salli postiäänestyksen? On ihmetelty, miksi presidentti pyysi kannattajiaan Capitol Building- tukimielenosoitukseen, vaikka oli ilmiselvää, että se ei tulisi kumoamaan Bidenin virkaannostamista? Presidentti ei puolustanut tukimielenosoituksen jälkeen kannattajiaan vallankaappaus- ja terrorismiyytöksiä vastaan ja kommentoinnissa tuotiinkin julki, kuinka presidentti heitti kannattajansa rekan alle.
Capitol Buildingin tapahtumien jälkeinen laajamittainen Trumpin kannattajajoukon kriminalisointi valtavirtamediassa, sosiaalisessa mediassa, demokraatti- ja republikaaniestablismentissa, kuten myös valtion organisaatioissa, esim. FBI, todisti osalle, että koko Amerikan hallinto on sodassa kansaa vastaan.
Bidenin astuttua virkaan osa patriooteista ilmaisi pettymystään siitä, ettei Biden ollut valmis ojentamaan kättään Trumpin kannattajille vaan kärjisti yhteiskunnan ristiriitoja tukemalla presidentti Trumpin viraltasaattamista.
Mitä Biden-hallinto sitten haluaa Amerikassa tehdä? Millaiseen systeemiin hallinto haluaa Amerikan assimiloida?
America First-vastaiseen, Bidenin globalistisille liittolaisille, finassitalouden keinottelijoille, Big Tech- teknokraateille sekä politisoituneille byrokraateille, valtaa keskittävään korkeateknologiseen tarkkailuyhteiskuntaan.
Build Back Better- hallinto ajaa kestävää kehitystä, tulee turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet ottamalla huomioon ympäristö taloudesta päätettäessä. Tulee vastata ihmisen luomaan ilmastokriisiin, ottaa huomioon ekosysteemin kantokyvyn rajat.
Tulee rakentaa hiilijalanjälkeä jättämätön energiatalousohjelma ja modernisoida infrastruktuuri.
Agenda ei perustu tieteeseen, ei siitäkään huolimatta, että juuri tieteeseen korkeinpana auktoriteettina vedotaan.
Käytännössä yksilöiden mahdollisuus tehdä valinta eri energiatuotantotapojen välillä supistuu yksinomaan ideologisesti hyväksyttyjen tapojen välille. Energiatuotannon kontrolli tulee keskittymään entistä voimakkaammin vihreään energiaan uskovien käsiin, ihmisten, joilla ei ole realistista käsitystä uudistuvan energian käyttömahdollisuuksista eikä teknologisesta toimintavarmuudesta.
Amerikka näyttää luopuvan energiaomavaraisuuden ihanteestaan öljyn ja maakaasun osalta. Linjaus on herättänyt vastustusta osavaltiotasolla, koska energiataloudessa työskentelevät ihmiset ovat vaarassa menettää työpaikkojaan ja liike-elämä mahdollisuuksiaan ja tätä kautta osavaltio itsessään on vaarassa menettää elinvoimaisuuttaan. Uudistuvan energian käyttöön sitoutuminen tulee nostamaan energian hintaa sen lisäksi, että se tulee heikentämään energiahuoltovarmuutta.
Siirtyminen julkisesti tuettuun vihreään energiatuotantoon antaa mahdollisuuden tehdä bisnestä, eritoten keinottelijoille, joten luonnollisestikin vihreä linjaus nauttii heidän piirissään kannatusta.
Amerikkalaisten kontrolli tulee, mitä ilmeisemminkin, entisestäänkin lisääntymään, sillä vihreään elämäntapaan siirtyminen pitää sisällään laajalle arkielämään levittyvän valvonnan: Jokainen on velvollinen varomaan hiilijalanjälkeään, valvomaan tarkalla silmällä kulutustaan ja tekemään vihreää yhteiskuntaa rakentavan byrokraattiverkoston kanssa saumatonta yhteistyötä yhteisen edun nimissä. Tätäkin tärkeämpää on, että vihreä teknologia itsessään tulee sisältämään ihmisten käytöstä valvovia ominaisuuksia.
Hallinto ajaa kestävää kehitystä, jossa tulee turvata tulevien sukupolvien toimintamahdollisuudet ottamalla huomioon ihminen taloudesta päätettäessä. Tulee ottaa huomioon ihmisten tasa-arvoisuus.
Amerikka näyttää käytännössä luopuvan rajavalvonnastaan, joten maahan tulee saapumaan massiivinen määrä siirtolaisia, jotka tulevat lisäämään globalistien poliittista valtaa, sillä tulijat kannattavat globalistista politiikkaa. Maa tulee olemaan entistä monimuotoisempi ja tätä kautta helpommin kontrolloitavissa hajoita ja hallitse- strategialla, koska globalismia vastustamaan kykenevän yhtenäisen opposition muodostuminen on hyvin epätodennäköistä etnisesti tilkkutäkkimäisessä yhteiskunnassa.
Hallinto haluaa poistaa rotutaustaan liittyvän hyvinvointikuilun: tulee tukea, mustiin, latino- ja intiaaniyrittäjiin ja yhteisöihin liittyviä investointeja, kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta, poliisi- ja rikosoikeudellisia uudistuksia sekä koulutusmahdollisuuksia.
Hallinto siis haluaa vahvistaa kannattajaryhmiensä yhteiskunnallista asemaa ja vastaavasti heikentää vastustajansa asemaa.
Hallinto haluaa myös taata, että jatkossa varakas väestönosa maksaa veronsa, tarkoittaen sitä, että juurikin keskiluokan verotus tulee entisestäänkin nousemaan, sillä superrikkaat kykenevät järjestämään taloutensa suojaan verotukselta. Amerikka näyttää muuttuvan entistä selvemmin valkoisvastaiseksi, valkoisen keskiluokan resursseja hyväksikäyttäväksi yhteiskunnaksi.
Verotus toimii tehokkaana poliittisena kontrollivälineenä, jolla voidaan tarkkailla, palkita ja rangaista niin ihmisiä kuin toimintatapojakin ideologiaperusteisesti.
Hallinto haluaa tukea naisten ja LGBT-vähemmistöjen tasa-arvoa.
Käytännössä pyritään heikentämään kristittyjen yhteisöjen yhtenäisyyttä, joka on intersektionalisteille merkittävä uhka. Kristityissä yhteisöissä onkin jo menossa ideologinen sota intersektionaalisen ja konservatiivisen siiven välillä ja jotkut katolisen kirkon edustajat ovat ottaneen hyvin jyrkän anglosaksisen kannan.
Transsukupuolisuus puhuttaa: Transnaisiksi itsensä katsovia tulee osata arvostaa, ymmärtää, että transnaiset ovat naisia siinä kuin muutkin. Amerikkalaisten käsitys siitä, mikä määrittelee naispuolista on ollut väärä. Tällaisen näkemyksen omaksuminen on todellisuuden vastaisen omaksumista. Amerikkalaisten tulee siis luopua todellisuudentajunsa arvostamisesta. He voivat itselleen sanoa, että transnaiset eivät ole naisia, mutta he eivät voi julkisesti ilmaista kantaansa; vieläkin suotavampaa on, että he alkavat itsekin uskoa transsukupuolisuuden olevan jotain muuta, kuin ihmisen oma näkemys sukupuolestaan. Alaikäisten, jopa lasten, biologinen käsittely transidentiteetin turvaamiseksi on nostattanut massiivista vastustusta, sitä on pidetty lasten pahoinpitelynä, ei toki uuskonservatiivisessa siivessä, jossa sitä on jopa puolustettu.
Hallinto haluaa vahvistaa työläisten organisoitumista, kollektiivista etujen ajamista.
Tämä normalisoi entisestään keskitetysti johdettua vallankäyttömallia yhteiskunnassa.
Tietenkin organisaatiojohto voi auttaa käytännön politiikassa intersektionalisteja pitämään kiinni vallastaan.
Biden-hallinto katsoo, että COVID-19 epidemian hallintaan saaminen on välttämätöntä yhteiskunnan elpymisen kannalta. Näkemys kaikille ikäryhmille vaarallisesta viruksesta on ollut strategisesti hyvin merkityksellinen koko valtiovallan haltuunottoprosessin ajan. Miksi?
Yhteiskunta saatiin ajettua hätätilan kautta poikkeustilaan.
Jatkuvalla julkisella uhkakuvien luomisella ihmiset saatiin voimakkaan pelon valtaan. He alkoivat tarvita itselleen ja läheisilleen turvaa, yhteiskunnan suojelua. Tätä suojelun tarvetta poliittiset toimijat käyttivät hyväkseen, he, yhteiskunnallisessa roolissaan, tarjoavat suojelua.
Suojelun varjolla kattavat ja jatkuvat sulkutilat rajoituksineen saatiin näyttämään mielekkäiltä. Ne vaativat luonnollisestikin poikkeavia järjestelyjä myös vaalien osalta. Postiäänestys saatiin näyttämään mielekkäältä, vaikka vaalivilpin mahdollisuus tiedettiin kohonneeksi. Myös vaalivilppiin liittynyt myöhästynyt ääntenlaskenta saattiin näyttämään luonnolliselta.
Näkemys vaarallisesta viruksesta on merkityksellinen myös assimilaatiovaiheessa. Miksi?
Sulkutilojen avulla keskiluokan taloutta saatiin heikennettyä. Tästä seurasi monelle amerikkalaiselle ankea arki. Talous ei kukoistanut, työttymyys lisääntyi voimakkaasti, ostovoima heikkeni. Mutta ei hätää! Nyt, Build Back Better- strategialla, voidaan uudelleen rakentaa viruksen hajoittama talous rahoittamalla investointeja, luomalla työpaikkoja ja sen lisäksi voidaan vielä jakaa stimulusrahaakin kulutukseen. Voittajia ovat niin suuryritykset kuin finanssisektorikin.
Virus antaa mahdollisuuden rajoittaa arkitoimintaa. Tämän myötä sosiaalista ja taloudellista kontrollia voidaan edelleen keskittää Big Tech- teknokraateille ja suuryrityksille. Sulkutilat, jotka käytännössä rajaavat luonnollisia kontakteja, ohjaavat ihmiset kommunikoimaan sosiaalisen median alustoilla ja toimittamaan arkiasiansa, eritoten ostoksensa, verkossa ja suuryrityksissä, koska niille on annettu asiakkaita houkuttelevia erivapauksia.
Valtaa keskittyy myös politisoituneille byrokraateille yhteisen turvallisuuden takaamisen nimissä. Mahdollisia viruksenkantajia tulee väsymättä tarkkailla, testata, ja heidän käytöstään tulee kontrolloida.
Jotta yhteiskunta kokonaisuudessaan tulee selviämään laumasuojan myötä, jotta voidaan palata normaaliin, jotta vapaus vihdoinkin koittaa, amerikkalaisten tulee ottaa Food and Drug Administrationin hyväksymä rokote. Biden-hallinnolle kyseisen ohjelman kiirehtiminen on sydämen asia. Vastoin hallinnon viestintää yhdelläkään tarjolla olevista tuotteista ei ole rokotteelta edellytettäviä ominaisuuksia eikä Food and Drug Administrationin myöntämää myyntilupaa, pelkästään hätätilaan perustuva käyttölupa. Tosiasiassa amerikkalaisten tulee ottaa kokeellinen pistos, osallistua ihmiskokeeseen. Heidän tulee myös olla valmiita todistamaan arkielämässään, esim. opiskelu- ja työpaikoillaan tai lentäessään, että ovat ottaneet rokotteen. Näin valvontayhteiskunta luonnollistetaan Amerikassa.
Ylettömän vaarallisen viruksen olemassaolon epäileminen, epätarkkuutensa vuoksi diagnostisesti käyttökelvottomien, pelkoa lietsovien testausten vastustaminen, alati jatkuvien sulkutilojen mielekkyyden, kasvosuojainten hyödyn sekä rokotteen ja todistuksen käyttöönoton kritisoiminen valtavirtaisessa sosiaalisessa mediassa estetään mahdollisimman tehokkaasti ja myös vaihtoehtoisia sosiaalisia alustoja painostetaan.
Luonnollisestikin valtavirtamedia tekee yhteistyötä Biden-hallinnon kanssa.
Biden-hallinto sitoo Amerikan COVID-epidemialla entistä tiukemmin Great Reset-projektiin.
Yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen alasajon myötä syntyy tyhjiö, jota voidaan lähteä täyttämään täysin uudentyyppisellä taloudellisella, hallinnollisella ja sosiaalisella mallilla.
Miten globalistit hyötyvät tästä kaikesta? Valtaa voidaan keskittää entistä voimakkaammin globalistisille verkostoille, jotka käyttävät finanssitaloudellista, suuryrityspohjaista sekä kulttuuri-instituutioiden kautta välittyvää kontrollia.
Kansallisvaltioilla ei tässä mallissa ole valtaa, hallitusten tehtävä on toteuttaa arjessa globalistien linjaukset.
Teknokraateista: Great Reset- maailmassa Big Tech- teknokraatit muodostavat näkyvän osan hallitsijapiiriä. Kaikkialle arkielämään tunkeutuvasta korkeateknologiasta täysin riippuvaisen elämäntavan rakentaminen ja teknologian hallinta ovat olennaisia keinoja, joilla pieni joukko kykenee kontroloimaan massiivisia joukkoja ja juuri kontrolliyhteiskunta onkin päämäärä, johon Great Reset-projekti tähtää.
Toki elämä Great Reset Smart City-yhteiskunnassa voi teknologisten sovellutusten myötä olla siellä asujalle vaivatonta, mutta yksityisyyttä ja yksilövapauksia se ei suosi, koska kyse ei ole hajautetusti kontrolloitavan teknologian käytöstä.
Projektia vetää World Economic Forum, jonka edeltäjä oli 1970-luvulla Geneven yliopistosta käsin perustettu European Management Forum. Klaus Schwab on ottanut elämäntehtäväkseen johtaa valtioiden ja yksityisten vaikuttajien muodostamaa globalistista liittoumaa.
Kiina on ollut Klaus Schwabille merkittävä partneri ja Kiinan kommunistisen puolueen korkeateknologiaa hyväksikäyttävä valvontayhteiskunta toimiikin Great Reset- ideologiassa esikuvana kaikille muillekin.
Hypätäänpä läntiseen tulevaisuuteemme
The Great Reset- suunnittelijat katsovat, että meidän kaikkien tulee käyttää hyväksemme neljännen teollisen vallankumouksen innovaatioita yhteisen, yleisen edun vuoksi eritoten vastaamalla terveyttä koskeviin ja sosiaalisiin haasteisiin. COVID-kriisin aikana yritykset, yliopistot ja muut yhteiskunnan toimijat ovat yhdistäneet voimansa mm. infektioiden jäljittämismekanismien luomiseksi, testauskeskusten perustamiseksi, rokotteiden kehittämiseksi ja etähoidon tarjoamiseksi. Kuvittele, mitä kaikkea yhteiskunnassa voidaan saavuttaa, jos samankaltaiset yhteiset ponnistelut toteutetaan kaikilla sen osa-alueilla.
Hallitusten tulee luoda olosuhteet sidosryhmäkapitalismille, taloudelle, jossa yritykset suuntautuvat palvelemaan kaikkien sidosryhmiensä etuja. Keskeisiä ryhmiä ovat asiakkaat, toimittajat, työntekijät, osakkeenomistajat ja paikallisyhteisöt. Yrityksen tarkoituksena on luoda kestävää arvoa, ei maksimoida lyhyen aikavälin voittoja ja lisätä osakkeenomistajien arvoa muiden kustannuksella. Kaikkien sidosryhmien etujen palveleminen on välttämätöntä yritysten pitkän aikavälin menestyksen kannalta sen lisäksi, että se on eettistä.
Taloudellisia investointeja tulee ohjata, varmistaa, että ne edistävät yhteisiä tavoitteita, tasa-arvoa ja kestävyyttä. Monien hallitusten laajat tuki-ohjelmat tuovat merkittävän mahdollisuuden edistyä tässä. Esimerkiksi USA:lla, Kiinalla ja Japanilla on kunnianhimoiset talouden elvytyssuunnitelmat, myös EU-komissio on julkistanut suunnitelmat elvytysrahastosta.
Meidän ei tule käyttää rahastoja, yksityisten toimijoiden ja eläkerahastojen sijoituksia, vanhan viallisen järjestelmän korjaamiseen, vaan uuden, kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisemmman järjestelmän luomiseen. Vihreän urbaanin infrastruktuurin rakentaminen ja kannustimien luominen teollisuudelle, jotta se parantaa suoritustaan ympäristön, sosiaalisen kentän ja hallintotapojen saralla, on tulevaisuutta.
Myös markkinoita tulee ohjata. Hallitusten tulee parantaa sääntely-, verotus- ja finanssipolitiikan koordinointia, päivittää kaupankäyntijärjestelyjä. Niiden tulee vihdoinkin toteuttaa uudistukset, jotka edistävät oikeudenmukaisempia tuloksia. Maakohtaisesti muutokset voivat koskea esim. fossiilisten polttoaineiden tukien peruuttamista, varallisuusveroja ja kauppaa ja kilpailua koskevia sääntöjä.
Länsimainen maailmankuvamme on yksilöpainotteinen, Great Reset-maailmankuva sen sijaan on kollektiivinen, se ilmenee esim. verkostojen dominanssina.
Sitä myötä kuin Great Reset- todellisuuteen mukautuvan yksilön vastuu omasta elämästään heikkenee riippuvuus muista kasvaa. Käsite minä korvautuu käsitteellä me.
Ajattelutavan muutoksen myötä yksityisomistuksen suoja heikkenee huomattavasti, kulttuuri irtaantuu kapitalistisesta lähtökohdastaan.
Yhteiskunnan toimintatavat standardisoituvat mahdollisimman pitkälle, toiminta muuttuu kaavamaiseksi, jolloin spontaanit, uutta luovat ja luonnolliseen kysyntään vastaavat toimintatavat menettävät arvoa ja tilaa. Lopputulemana yhteiskunta toimii kuin kone, joka tuottaa yhtä ja samaa, ulkopuolelta johdettua tulosta.
Great Reset on länsimaisen elämäntavan, siis länsimaisen ihmisen elämänhallinnan, poispyyhkimis-projekti, jota markkinoidaan massoille kymmenenä hyvänä ja yhtenätoista ihanana vanhan, kriisejä kestämättömän systeemin korvaajana.
Projektin vetäjät osoittavat toimintansa kautta avointa halveksuntaa itsenäisiä valtioita ja ylipäänsä ihmisiä kohtaan. He lähtevät siitä, että heillä on oikeus määritellä, miten ihmisten elämä ja yhteiskunta tulee rakentaa, määrittelyvaltaa ei edes yritetä perustella.
Tarkastellaanpa Great Reset-projektia hieman tarkemmin
Eurooppalaiset pitävät suuresti kehittämästään teknologiasta, eurooppalainen kulttuuri on ollut luonteeltaan hyvin teknologiapainotteista. Joten, teknologisten sovellutusten käyttöönotto koetaan luontevana.
Kulttuurissamme ei ole käyty vakavaa julkista keskustelua nykyaikaisen, merkittäviltä osin pitkälti keskitetysti kontrolloidun, korkeatasoisen teknologian käytön vaaroista. Tämä siksi, että lännessä on vallinnut pitkälti luottamuskulttuuri, taipumus luottaa muiden ihmisten yhteistyöhaluisuuteen, ja siksi, että internetin pitkälti keskittynyt kontrolli on ollut jokseenkin piilossa. Internet antaa ymmärtää mahdollistavansa kaikille itseilmaisukanavan kuten myös toisistaan erillisesti hallittujen palvelujen käyttömahdollisuuden.
Nykyinen teknologia mahdollistaa tiedon vaivattoman hankkimisen kuten myös kommunikaation tietoverkkosovellutuksia käyttäen, mutta samalla se mahdollistaa keskitetysti kontrolloidun tiedon hankkimisen sovellutusten käyttäjästä.
Siis, Great Reset-projekti pitää sisällään siirtymisen teknologiasta täysin riippuvaiseen elämäntapaan, Smart-City onkin tulevaisuuden kotikaupunkimalli keskitetyn teknologisen kontrollin alla eläville ihmisille.
Upouuden teknologian avulla kerrotaan autettavan maapallon säilymistä ja elinolosuhteiden turvaamista kaikille ihmisille. Meillä on tulevaisuuden selviytymistä uhkaava hiilidioksidipäästöongelma, jonka hallitsemiseksi meidän tulee siirtyä hiilijalanjälkeä jättämättömään elämäntapaan. On päästävä eroon, ja mitä pikemmin, fossiilisista polttoaineista.
Miksi juuri maapallon suojelu on valittu portiksi Great Reset- maailmaan? Uskoisin, että tämä manipulaatiostrategia on valittu syystä, että länsimaisten ihmisten tiedetään pitävän luontoa suuressa arvossa ja täten olevan valmiita suuriin elämäntapamuutoksiin, kuten myös henkilökohtaisiin uhrauksiin, sen suojelemiseksi.
Great Reset-maailmassa energian tuotantotapa otetaan keskitettyyn kontrolliin, kontrolli koskee myös ravinnontuotantoa.
Miksi energiatuotannon kontrolli on tärkeää? Joka ikisen olennon elämän jatkuvuus on riippuvainen energiasta, joten se, joka kontrolloi energiaa, kontrolloi elämää.
Great Reset pitää sisällään myös yksilöiden terveydentilaan keskittyvän osion. Mitään tekemistä tällä ei luonnonsuojelun kanssa ole, yli käydään aasinsiltaa, mutta kontrollin rakentamisen kannalta sillä sen sijaan on tekemistä. Kaikille yhteisen edun vuoksi yksityisyyden suojasta ja muistakin yksilövapauksista tulee luopua minkä tahansa terveysuhaksi määritellyn ilmiön varjolla, kuten vaikkapa tavanomaisten tarttuvien tautien.
Poliittisessa kielenkäytössä terveysuhaksi voidaan toki määrittää myös muita kiellettyjä ilmiöitä, esim. ilmastokatastrofin kyseenalaistaminen tai valkoinen ylivalta.
Tulevaisuuden Smart-City alueilla asuvat vain terveystietonsa keskitettyyn valvontaan luovuttavat henkilöt, jotka hyväksytyn terveysstatuksensa myötä saavat osakseen yhteiskunnallisia palveluja. Tervetuloa terveyspassilla palveluihin!
Tällä tavoin poliittiset vastustajat voidaan eliminoida arjesta sosiaalisesti epäkelpoisina.
Great Reset-kontrolli on luonteeltaan lähtökohtaisesti psykologista, uhkakuvilla luotuun pelkoon ja sitä seuraavaan suojelutarpeeseen perustuvaa. Ympäristökatastrofin ja terveysuhan varjolla ihmisiä voidaan ohjata toimimaan ideologisesti halutulla tavalla, jos heidät saadaan uskomaan, että ohjauksen motiivina toimii suojeluhalu.
Ihmiset ovat valmiita luopumaan yksilöoikeuksistaan turvallisuutensa takaamiseksi. Eikä tässä kaikki. Jotta yksilö voi kokea olonsa turvalliseksi kaikkien muidenkin tulee ymmärtää pelätä ja olla valmiita hyväksymään kontrolli. Kaikki ovat vastuussa kaikkien turvallisuudesta ja syyllisyys sille, joka ei ota muita huomioon.
Myös teknologian hallinta ja kehitys nähdään vaarallisena ilmiönä. Onkin kaikkien edun mukaista, että neljäs teollinen vallankumous otetaan paremmin ihmisyyttä ymmärtävien tahojen kontrolliin. Jo aikaa, vuosikymmeniä, marxilaiset kulttuurikriitikot ovat tuoneet julki huolensa länsimaisen ihmisen teknologisen tiedonintressin vääristyneestä luonteesta.
Tieteeseen vedotaan tuon tuostakin. Great Reset- kriittisyys kertoo, että kritisoija ei ymmärrä tiedettä, mielenlaatu on neandertalilainen.
Tieteeseen vetoaminen on ymmärrettävää, sillä länsimaisten ihmisten tiedetään olevan tiedemyönteisiä ja täten valmiita pitämään tiedettä auktoriteettina, jonain, jota tulee seurata.
Kontrollikyky vaatii jatkuvaa kohteen tarkkailua, joka puolestaan vaatii jatkuvaa kykyä identifioida tarkkailun kohde.
Great Reset maailmankuvassa ihmiset ovat ensisijaisesti identifioitavissa sosiaalisen kelpoisuutenda kautta, eivät meille luontevaan tapaan sukupuolensa, etnisyytensä ja ikänsä kautta.
Kehittynyt, keskitetysti kontrolloitu, teknologia tarjoaa keinon, jolla identifiointi voidaan arjessa toteuttaa. Keino ei kuitenkaan yksistään riitä, identifioinnin hyväksymiseen tarvitaan myös moraalinen oikeutus.
Millainen ideologia tarjoaa hyvin yksilökeskeisen kulttuurimme pois pyyhkivälle identifioinnille oikeutuksen? Syrjintää vastustava, kaikkien ihmisten tasa-arvoa priorisoiva ideologia.
Kaikkien tasa-arvoisuus, siis tasainen arvo, pitää sisällään ajatussiemenen kaikkien samankaltaisuudesta. Yksilöiden väliset erot ovat merkittäviltä osin ohitettavia. Tästä ei ole mahdoton matka ajatusmaailmaan, jossa yksilöiden välisiä eroja ei juurikaan ole.
Millaisiin seikkoihin tasa-arvo ideologialla pyritään saamaan arvon tasaisuutta, mitä seikkoja tasa-arvo vaatimus koskee? Yksilön sukupuolta, etnisyyttä ja ikää. Ei ole olemassa dikotomiaa miespuolinen tai naispuolinen eikä edes dikotomiaa vakiintunut sukupuoli tai vakiintumaton sukupuoli, ei eri rotuja eikä eri ikäryhmiä.
Sukupuolikatogoriat ovat luonteeltaan sosiaalisia kostruktioita, jotka voivat vaihdella ihmiselämän eri vaiheissa, voit olla mies tai nainen tai jotain siltä väliltä tilanteesi mukaan. Erot eri rotuisten ihmisten välillä ovat vain pinnallisia, ne eivät kosketa ihmisen perustavaa laatua koskevia ominaisuuksia, tarkoittaen psykologisia ominaisuuksia. Entäpä ikä? Transsukupuolisten ihmisoikeuksia ajetaan kuumeisesti. Agenda sisältää nuorten ja jopa lasten biologisen käsittelyn, jolla heitä on tarkoitus valmistaa elämään kokemassaan sukupuolessa. Tämä katsotaan moraalisesti perustelluksi, sillä tämänkin ikäiset ovat kykeneviä tekemään loppuelämäänsä koskevia peruuttamattomia päätöksiä aikuisten tapaan. Iällä ei siis tässä ajatusmaailmassa ole merkitystä, jota ei voisi ohittaa. Myös pedofiilien oikeuksia ajetaan. Lapsiin seksuaalista vetoa kokevat henkilöt osaavat toimia eettisesti eivätkä ole uhka lapsille. Tästä ajatusportista avautuu tie pedofilian hyväksymiselle yhtenä seksuaalipreferenssin muotona. Lapsen katsotaan olevan kykeneväinen antamaan suostumuksensa seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen ihmisen kanssa, joten tässäkään ikä ei ole merkityksellinen siinä mielessä, ettei sitä voisi ohittaa.
Siis, yksilöpainotteisesti identiteettimme rakentuu sukupuolen, etnisyyden ja iän varaan, näiden kautta määrittelemme keitä olemme ja näillä meidät myös yhteiskunnassa identifioidaan. Jos sukupuoleen, etnisyyteen ja ikään perustuva määrittelymme menettää merkityksensä, meitä voidaan identifioida minkä tahansa käyttöön valitun määrittelyn pohjalta.
Jos yksilöpainotteinen määrittelymme menettää merkityksensä, tähän linkittyvä yksilöoikeuksia, yksilövapauksia, painottava arvojärjestelmämme menettää merkityksensä.
Jos haluamme pitää kiinni vapauksistamme, meidän tulee preferoida yksilöpainotteinen määrittelymme. Preferenssin tulee elää psykologisessa todellisuudessamme. Jos niin ei käy, määrittelymme kadottaa käytännön elämässä merkityksensä ja lopulta jopa todellisuudentajussammekin ja meistä tulee helposti minkä tahansa meihin kohdistetun kategoriapohjaisen identifioinnin kautta minkä tahansa toimenpiteen kohde. Muutumme siis subjektista objektiksi. Tämä on sitä, mitä kutsutaan ihmisten dehumanisaatioksi.
Amerikka 2021
Great Reset etenee rokotemarkkinoinnin ja rokotetodistusten käyttöönoton muodossa. Ihmisten identifioimiseen terveysstatuksen perusteella on lähdetty joissain osavaltioissa tarmolla. Sosiaalisesti kelvolliset, rokotepassinsa näyttävät, pääsevät nauttimaan palveluista, jotka passittomilta on kielletty. Joissain osavaltioissa rokotepakkoa ei ole hyväksytty, joissain se on hyväksytty vain osittain, yksityisyritysten oikeutena tehdä päätöksiä asiakkaitaan koskien.
Yhteistä ehdotonta kielteisyyttä ei ole esiintynyt edes konservatiivien parissa. Mielenkiintoista kyllä, presidentti Trump on tullut julkisuuteen kiirehtimään rokotusprojektia, markkinoimaan rokottamista nuiville konservatiiveille.
Tulevaisuus näyttää pitävän sisällään Amerikan siirtymisen pitkälti yksipuoluejärjestelmään. Demokraateista ja republikaaneista löytyy politikkoja, joilla on pitkälti yhteneväisiä tavoitteita. Uuskonservatiivit eivät juurikaan poikkea intersektionaaleista, kyse on lähinnä aste-erosta sen suhteen, miten radikaalisti globalismia viedään eteenpäin.
Amerikan perustuslaki takaa vapaan poliittisen mielipiteen ilmaisun ja tätä on pidetty suuressa arvossa. Tästä huolimatta konservatiivisiä mielipiteitä on näyttävästi sensuroitu sosiaalisessa mediassa. Sensuurin johdosta osa konservatiiveista onkin siirtynyt käyttämään sensuurivapaata alustaa Gab.
Ideologiselle sensuurille on vaadittu kovaäänisesti loppua. Texasin republikaanikuvernööri yhtyi vaatimukseen, mutta tuli sitten julkisuuteen ja julisti, että Texasissa ei ole tilaa antisemitiselle Gab-alustalle, se ei edusta texasilaisuutta, texasilaisuutta edustaa taistelu antisemitismiä vastaan. Samanvapaus on siis kuvernöörin mukaan käytännössä rajattu koskemaan vain uuskonservatiivisiä mielipiteitä ja tämä konservatiivisuuden uuskonservatiivisuuteen vaihtaminen on jokseenkin yleisesti hyväksyttyä.
Rajakontrollin voimakkaan heikkenemisen myötä maa tulee poliittisesti lukkiutumaan demokraattijohtoiseksi, sillä massoina saapuvat siirtolaiset suosivat voimakkaasti juuri Demokraattista puoluetta. Biden onkin todennut, että valkoiset tulevat jäämään vähemmistöön ja se on hyvä asia.
Amerikassa on jaeltu runsaasti Biden-hallinnon käskykirjeitä, jotka määrittelevät, mitä liittovaltiotasolla tulee tehdä. Biden-hallinto on suosinut voimakkaasti käskyn käyttöä ja näyttääkin siltä, että liittovaltiotasolla ollaan siirtymässä keskitetyn kontrollin politiikkaan.
Amerikka saattaa myös olla siirtymässä avoimesti sotilaallisesti sanktioituun kontrolliin. Hallintokeskus Washington D.C. on ollut heti Capitol Building- episodin jälkeen sotilasturvattua aluetta ja sotilaiden läsnäoloa siellä on jatkettu epämääräiseen tulevaisuuteen.
Aseiden omistusta rajaava lainsäädäntö on prosessivaiheessa. Konservatiiviset amerikkalaiset pyritään riisumaan puolustuksestaan ja tätä kautta he saattavat jäädä ideologisesti vihamielisen kontrollin armoille, jolla tarvittaessa on mahdollisuus käyttää aseita. Konservatiivien asemaa ei todellakaan auta se, että armeijaa ollaan puhdistamassa America First-ideologiasta intersektionalismin tieltä. Asemaa ei auta myöskään se, että vakava väkivaltarikollisuus yleistyy suurissa kaupungeissa intersektionalististen järjestystä hölläävien linjausten myötä, jotka vähentävät kenttäpoliisien määrää, heikentävät heidän kykyään toimia tehokkaasti ja mahdollistavat kiinniotettujen rikollisten paluun takaisin kaduille.
Myös kotimaista terrorismia määrittelevä lainsäädäntö on prosessivaiheessa. Valkoinen nationalistinen liikehdintä, myös kristillinen, pyritään määrittelemään vakavaksi yhteiskuntauhaksi. Valkoinen ylivalta nähdään valtavirrassa ongelmana, johon amerikkalaisten erityisesti tulee kiinnittää huomionsa.
Aspergerilainen blogi 