Matriarkaattisessa arjessa laajalti eri elämänalueet kattava rajattomuuus on luonnollista.
Yksilön ja yhteisön raja on kuin veteen piirretty viiva. Yksilö on jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden yksilöiden kanssa. Eristäytyminen tai vuorovaikutuksen intensiteetin säätely on epäilyttävää, viite yksilön psykososiaalisesta epäkelpoisuudesta. Elämä on somessa.
Yksityisen ja yleisen raja hämärtyy. Tällöin jokaisen näkemys on tärkeä, jokaisen henkilökohtainen kokemus on yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen puhuttiin juoruilusta, nykyään sosiaalisesta mediasta.
Kun yksityisen ja yleisen raja hämärtyy jokainen on oikeutettu ajamaan etuaan omalle näkemykselleen edullisella, tilanteen vaatimalla, tavalla. Henkilökohtainen yhteiskunnallinen anarkismi hyväksytään ja sitä jopa ihaillaan.
Järjen ja järjettömyyden raja hämärtyy. Järkiperustelujen ei tule rajoittaa yhteiskunnallisesti merkityksellistä maailmankuvaa. Järki ja logiikka ovat toissijaisia tuntemusten, tunteilun rinnalla. Valtavirrassa vaikuttaa tunteen valistus.
Fyysisen ja käsitteellisen todellisuuden raja hämärtyy. Ennen kyettiin erottamaan toisistaan ilmiö ja sen käsitteellinen tulkinta, nykyään tulkinta hyväksytään kritiikittä itse ilmiönä. Tähän liittyen yksilö esim. voi uskottavasti valita oman sukupuolensa, seksuaalisen suuntautuneisuutensa ilman biologian rajoituksia. Mies voi uskottavasti olla mieslesbo. Minäkin voisin siis vaatia, että minua tästä lähtien kohdeltaisiin naishomona, kun minä kerran niin sanon.
Kansallisuuden, kansalaisuuden ja muukalaisuuden rajat hämärtyvät. Ei ole olemassa suomalaisuutta, se on keinotekoisesti luotu ilmiö.
Ja jos suomalaisuus kuitenkin hyväksytään olemassa olevaksi on täysin luonnollista, että kuka tahansa voi valita olla suomalainen ilman rajoituksia. Suomalaisuudesta ei siis tule rajata ketään ulos minkään etnisen piirteistön pohjalta.
Kansallisvaltio koetaan keinotekoiseksi. Maailman kylä kuvaa luontevammin todellisuutta kuin perinteinen rajojaan suojeleva kansallisvaltio, jossa on vallalla tietty, tradition myötä kehittynyt, yhteiskunnallinen elämäntapa.
Puhutaan liberaalidemokratian tärkeydestä, pelkkä demokratia ei siis enää riitä. Liberalismista ei missään nimessä ole kysymys, sillä matriarkaatissa yksilö ei voi vapaasti valita maailmankuvaansa, muutenhan myös nationalismi yksilön valintana hyväksyttäisiin eikä maalattaisi rasismiksi, kiihottamiseksi, joka on rikos.
Rajattomuutta kutsutaan tasa-arvoksi tai vapaudeksi.
Arvonihilismiä puolestaan kutsutaan eurooppalaiseksi arvopohjaksi tahi suvaitsevaisuudeksi: Jokaiselle yksilölle kuuluva ihmisarvo takaa joka ikisen ryhmän elämäntavalle tasa-arvon, joten yhteiskunnallinen arvokeskustelu, joka vaatisi järjen käyttöä eli epäloogisuuksien rajaamista, on eurooppalaisen arvopohjan vastaista, syrjintää, vihapuhetta tahi rasismia. Maailmankuvan ytimessä nihilismi, jossa ei sovi muodostaa arvohierarkioita, on ainoa arvo, joka hyväksytään.
Kulttuurimarxismia?
Ei. Matriarkaatissa ei oleteta miehen ja naisen rinnakkaistaistelua yhteisen yhteiskunnallisen hyvän puolesta eikä naisen vapautumista yhteiskunnan passivoivista rooleista. Matriarkaatissa on erittäin voimakas feministinen painotus:
Miehestä ei yksinkertaisesti ole mihinkään, saamaton turhake, puikkoihin tarvitaan nainen. Mies, eritoten länsimainen siis valkoinen mies, on vastuussa maailmanlaajuisesta ihmisarvoa riistävästä maailmankuvasta ja siihen linkittyvästä politiikasta. Patriarkaatti on julma, patriarkaatti on kylmä. Patriarkaatti on joka paikkaan ehtivä, arvaamaton kuten Putinin Venäjä. Humaaninen suurvalta Ruotsi puolestaan on tyylipuhdas esimerkki matriarkaattisesta yhteiskunnasta. Se on luonnollisestikin kaikkea sitä mitä Venajä ei ole.
Matriarkaatti on femiininen:
Ennen puhuttiin älykkyydestä, nykyään puhutaan tunneälystä. Nainen, keskinkertaisuus on nimesi! Yhteiskunnallista toimintaa kuvaakin luontevasti tunteen valistus.
Homosaation keinoin kovia kokeneet, rohkeat, avarakatseiset, myötäelävät, syvälliset, herkät homoseksuaalit kuvataan ihannemiehinä.
Femiininen painotus ilmenee selvästi yhteiskunnallisessa toiminnassa käsitteellisen todellisuuden yliarvostamisena sekä yksilöiden välisen vuorovaikutuksen merkityksen korostamisena eli sosiaalisuuden korostamisena.
Yhteiskunnalliset kontrollimekanismit muistuttavat perinteisesti äitikeskeisestä perhepiiristä tuttuja mekanismeja eli tunteisiin vetoamisia: Ei saa kiusata, ei saa sanoa pahasti. Ei saa pahoittaa toisen mieltä. Sananvapauden rinnalle on kehittynyt sananvapauden vastineena sananvastuu. Vihapuheesta on muodostunut merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.
On helppo havaita, että pelkkä vasemmistolähtöinen viherfantasialla väritetty maailmankuva ei riittäisi selittämään läntisessä kulttuurissa erittäin laajalle levinneen matriarkaattisen maailmankuvan suosiota. Tähän on tarvittu laajempi ja ennen kaikkea poliittisesti voimakkaampi kannattajapohja. Matriarkaatin etujoukkona ovat toimineet globaalin liberaalikapitalismin kannattajat siis oikeistolainen puoluekenttä sotilaallisine sekä taloudellisine taustavaikuttajineen. Miten he hyötyvät? Matriarkaatissa liikkuvuutta ja liikuteltavuutta arvostetaan suuresti: tavaran ja rahavirtojen tulee liikkua esteittä kuten tavaraan rinnastuvan työvoimankin. Ihanneyksilö on halukas elämään ja tekemään työtä missä tahansa kulttuurissa, kommunikoimaan kenen tahansa kanssa. Vahvat kansallisvaltiot kykenevät säätelyllä asettamaan rajoja globalistien taloudelliselle toiminnalle, joten kansallisvaltioiden heikkeneminen rajojen katoamisen myötä takaa globalisteille suuremmat voitot siinä kuin poliittista vaikutusvaltaakin.
Matriarkaattissa historiallisesti eri tyyppiset toimijat kohtaavat toisensa. Sekä marxilaisessa perinteessä että liberaalikapitalismissa arvostaan rajattumuutta, rajoituksista vapautumista.
Nykyvasemmisto voi saada valtaa ajamalla sorrettujen vähemmistöjen, sekä todellisten että oletettujen, oikeuksia. Pitkälti samalla apajalla häärivät myös vasemmistoon linkittyvät nykyvihreät poliitikot. Eritoten sorrettujen muslimien tukeminen näyttää olevan toimijoiden merkittävin poliittinen tehtävä siinä kuin kansallisen kulttuurin rikastaminen Euroopan ulkopuolisilla arvoilla ja elämäntavalla, jotkut puhuvat suoraan myös geneettisestä rikastamisesta. Seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien ajaminen näyttää tulevan kakkosena. Tunteen valistuksen aikakaudella kumpaakin asiaa voidaan ajaa samanaikaisesti ja samaan rintamaan voidaan liittää myös perinteisempi sorrettujen naisten etujen ajaminen.
Oikeiston liberaalidemokraattiset arvot eivät pohjimmiltaan juurikaan eroa vasemmisto- tai virherpolitiikkojen arvoista. Talouselämän näkökulma ja edut vain ovat huomattavasti selkeämmin esillä.
Toimijoita yhdistää voimakas tarve toimia globaalisti. Vasemmistolainen perinne ja kapitalistinen käytäntö tukevat tässäkin toinen toistaan.
Luonnollisestikin matriarkaattinen kehitys linkittyy selkeästi Euroopan Unionin liittovaltioittamisprojektiin. EU ideana on alunperinkin ollut talouselämän etuja ajavan vapaakauppa-alueen muodostaminen Euroopaan, joten rajat on saatava auki. Euroopassa ei todellakaan ole tapahtunut kulttuurimarxilaista vallankaappausta. Nykyvasemmiston, nykyvihreiden ja liberaalioikeiston erimielisyydet ovat näennäisiä. Globalistien kannattaa tukea toinen toisiaan, kaikilla kun on yhteinen vihollinen, rajoja vaativa patriarkaattinen nationalismi.
Matriarkaattinen maailma voi tuntua käsittämättömältä. Kuitenkin, kyse on hämmästyttävän yksinkertaisesta ilmiöstä, rajattomuudesta.
Matriarkaatin ymmärtämistä hankaloittaa ilmiön nimettömyys, sillä suhteellisen uutena ilmiönä sillä ei ole yleisesti hyväksyttyä nimeä. Laajat massat elävät siinä eli sitä eivätkä katsele maailmankuvaansa ulkopuolisesta, historiallisesta, näkökulmasta, joka mahdollistaisi ilmiön ymmärtämiseen ja nimeämiseen tarvittavan etäisyyden. Kulttuuri on lumonnut osanottajansa, kuten todennäköisesti lähes aina käy.
Kulttuurimarxismista puhumisen ongelma on siinä, että se ei riittävän tarkasti kuvaa nykyaikaa. Se pikemminkin hämärtää länsimaissa erittäin laajalle levinneen maailmankuvan luonnetta.
Nationalistien joukossa se nostattaa valheellisesti oikeistoa ja mahdollistaa poliittisen vihan nationalistista vasemmistoa kohtaan ja täten itsetuhoisesti rikkoo yhteisrintamaa, joka vastustaa globalismia ja eritoten Suomen islamisaatiota.
Matriarkaattisesta käsitetodellisuudesta arkeen.
Yhteiskunnallisesti matriarkaatti on itsetuhoisa. Tunteen valistuksella ei voi johtaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa tulee olla riittävän rationaaliset toimintamallit. On kyettävä tarkastelemaan riittävän järkiperusteisesti tehtyjen poliittisten linjausten yhteiskunnallisia seurauksia eikä tunteilun keinoin suljettava silmiä koko kansaa järkyttäviltä arki-ilmiöiltä, jota valittu poliittinen linja saa aikaan. Käsitemaailma, jota matriarkaatissa suositaan, on alistettava fyysiselle maailmalle. On katsottava tekoja ei puheita. Käsitemaailmassa eläminen mahdollistaa arkitodellisuudesta vieraantuneen poliittisen fanatismin.
On puhuttava arvoista ja arvopohjaisista teoista niin kuin järkiperusteisessa länsimaisessa keskustelussa tehdään. Sanavapaus on kaikkien muiden vapauksien äiti. Matriarkaattinen kontrollimekanismi, sanavapautta sensuroiva vihapuheeksi leimaaminen, tuhoaa yhteiskunnallista rationaliteettia ja vie yhteisöä kohti uskonnollista poliittista toimintakulttuuria. Nykyinen arvonihilismi, jossa kielletään arvohierarkioiden muodostaminen, erityisesti eri kulttuurien arvottaminen, koska se voisi tuoda esille eurooppalaisten arvojen ylivoimaisia puolia, jolloin globaalia rikastamista ei Eurooppaan vakuutuksista huolimatta tarvittaisikaan, on käytännössä uskonnollista ajattelua matriarkaattiseen tyyliin eli logiikasta viis veisaamatta.
Anarkistinen toimintatapa, jossa ei kunnioiteta lainkaan vastustajan poliittisia oikeuksia, vaikeuttaa poliittista kenttätoimintaa. Kun anarkisteja ei tehokkaasti rajoiteta heidän kohteensa poliittisia oikeuksia voidaan lähteä rajoittamaan yleiseen turvallisuuteen vedoten. Poliittiset oikeudet kuitenkin ovat toimivan yhteiskunnan kulmakivi.
Käytännön ongelmien lisäksi anarkismi mitätöi yleisesti ottaen poliittisen toiminnan arvoa alentamalla sisällölliset poliittiset mielenilmaisut tai tapahtumat pitkälti sisällöttömiksi, pahimmillaan kaaottisiksi, tunnepurkauksiksi.
Puoluerajojen hämärtymisen seurauksena poliittisen toiminnan taso ja samalla arvo on laskenut entuudestaan poliittisten vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Tämä passivoi kansalaisia. Osa heittäytyy syrjään ja samalla antaa lisää tilaa vaihtoehdottomuuden politiikalle. Same old same old.
Tunnepohjaisiin, yksilöille merkityksellisiin, mutta yhteiskunnallisesti merkityksettömiin, projekteihin upottautuminen tuhlaa resursseja ja mahdollistaa yhteiskunnallisesti merkityksellisten linjausten kriittisen tutkiskelun ohittamisen. Edustuksellinen demokratia vaatii vallan vahtikoiria.
Ja sitten Turun toreille: Rajattomuuden maailmassa ei ole kansakuntaa, jota suojella. Rajattomuuden maailmassa ei myöskään ole kansallista elämäntapaa, jota suojella. Matriarkaatissa on yksilöitä, joista voi muodostaa minkä tahansa yhteisön. Kun suojellaan koko maailmaa yksilöiden murhat on helppo nähdä yksityistapauksina pikemminkin kuin yhteiskunnallisina, jotain tiettyä yhteisöä koskevina, tapahtumina.
Matriarkaattinen yhteiskunta, jossa islam saa rajattomasti rehottaa, on suomalaisille hengenvaarallinen. Poliittisella linjauksellaan Turun johto on muuttanut Turun sota-alueeksi, jossa islamistiset sotilaat ovat onnistuneet viiltämään kurkun auki suomalaisilta naisilta. Antaudu tai kuole.
Miksi suomalaisten turvallisuus on matriarkaattisessa Suomessa merkityksetön asia?
Monikulttuurisuus on globalistista EU kannatteleva ideologia. Monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole kovin luonteva ilmiö varsinkaan, jos eurooppalaisuuteen pyritään sekoittamaan Euroopan ulkopuolisia kulttuurivaikutteita. EU onkin kuin korttitalo, josta yhden kortin poisto voi lähteä romahduttamaan koko rakennelmaa. Nationalistit voivat saada kannatusta globalismin kärsiessä tappion. Ei voida lähteä siitä, että myönnettäisiin jonkun monikulttuurisuuden osan, esim. islamin, aiheuttavan eurooppalaiseen elämäntapaan tottuneille yhteisöille merkittäviä ongelmia. Ei, ongelmat johtuvat aina joko yhteissovun puutteesta tai islamofobisista voimista. Siksi rasismi- tahi natsikortti heilahtaa äkkiseltään.
EU myötä globalisoitunut Suomi on vankasti sitoutunut monikulttuurisuuteen. Samalla se on sitoutuneet myös suomalaisen yhteiskunnan islamisaaatioon. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää miksi islamistisia murhia ei tulla estämään eikä tosissaan edes tuomitsemaan. Terrori voidaan ääritapauksessa tulkita vaikkapa inhimilliseksi hätähuudoksi, useimmiten yksittäistapaukseksi. Pääasia on, että merkittäviä muutoksia poliittiseen linjaukseen ei ole tulossa. Nämä murhatut naiset, kuten myös seuraavat rikoksen uhrit, tulevat olemaan hyväksyttyjä siviiliuhreja sisällissodassa globalistit vastaan nationalistit. Tämä ajatus voi tuntua mielipuoliselta. Kuitenkin, kaikki terroritekoa seuranneet poliittiset linjaukset viittaavat juuri tähän suuntaan kuten myös iskua edeltäneet linjaukset.
Tästä eteenpäin?
Elämme itseään tuhoavassa yhteiskunnassa. Näillä näkymin eurooppalainen kulttuuri tulee tuhoutumaan. Assimilaation myötä sen tilalle kehittynee etnisen monimuotoisuuden pohjalta uskonnollissävytteinen elämäntapa. Lyhyesti ilmaisten: aurinko laskee länteen.
Aspergerilainen blogi 