Kaikki haluavat demokratiaa. Miksi?
Ihmiset saavat demokratian myötä itselleen valtaa; valta on ihmisille välttämätöntä eloonjäämis- ja lisääntymistaistelussa. Ilman valtaa ei ole pääsyä resursseihin.
Demokratia on toiminut moderneissa länsimaisissa individualistispainotteisissa yhteiskunnissa konfliktien ratkaisustrategiana; edustuksellinen demokratia on edesauttanut yhteiskuntarauhan ylläpidossa.
Kansalaisille taatun vallan ja sen edellytykseksi asetetun vastuunkannon kautta ihmiset ovat kasvaneet osaksi yhteiskuntaa. On ollut mahdollista muodostaa sopimuspohjainen yhteiskunta.
Ihmiset haluavat lisää demokratiaa. Miksi?
Ihmiset pitävät demokratian heille lupaaman vallan myötä lankeavista resursseista, joten he, luonnollisestikin, ovat olleet tyytymättömiä, kun demokratia ei ole täyttänyt lupaustaan äänestäjälle lankeavasta vallasta. Yhteiskunnalliseen vallanjakomekanismiin on haluttu korjausta- tarvitaan lisää demokratiaa.
Siis- lisää demokratiaa?
Miten perustellulta ajatus epäoikeudenmukaisesta vallanjakomekanismista, ts.”riittämättömästä demokratiasta”, näyttää demokratiaan intohimottomasti suhtautuvan näkökulmasta? Ideana edustuksellisessa demokratiassamme on, että äänestäjät valitsevat omien intressiensä pohjalta vaaleissa itselleen poliittisen edustajiston ja valitut edustajat toteuttavat heidät valinneiden äänestäjien tahtoa. Ja, näinhän todella myös tapahtuu- ei ehkä ideaalin mukaisesti, mutta mikään inhimillinen ei noudata käsitteellistä esikuvaansa. Tässä ei voi katsoa olevan mitään ehdottomasti korjattavaa. Poliitikot eivät aina ole rehellisiä ja äänestäjiä johdetaan informaatiomanipulaation kautta harhaan, mutta edustajien epärehellisyys ja edustettavien harhaanjohtaminen on yleistä riippumatta yhteiskunnallisesta päätöksentekomekanismista ja edustuksellisessa demokratiassa edustettavat voivat, niin katsoessaan, rangaista heitä edustavia poliitikkoja petollisesta käytöksestä kääntymällä heitä vastaan seuraavissa vaaleissa. Parlamentaariseen päätöksentekoon vaikuttaa osaltaan ulkoparlamentaristiset intressiryhmät, mutta yhteiskunnallisesti merkittävät hallinnon ulkopuoliset ryhmät vaikuttavat, voisi sanoa, aina yhteiskunnalliseen päätöksentekoon järjestelmästä riippumatta.
Jos taas vaaleilla valittu edustus ei itseä miellytä, se ei tarkoita, että on todistettu vallan väärinkäyttöä, joten demokratia ei toimisi. Demokratiassa enemmistö tai riittävän lähellä enemmistöä oleva koalitio pitää itsellään lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa. Voittanut enemmistö päättää, hävinneen vähemmistön paikka on olla oppositiossa.
Korruption, manipulaation ja ulkoparlamenttaarisen vallankäytön näkökulmasta arvioituna demokratiamme toimimattomuudesta ei ole painavaa näyttöä. Yhteiskuntamme ei ole kriisissä vallan väärinkäytön vuoksi siksi, että demokratia ei toimi ihanteellisesti.
Yhteiskunnallisen vallanjaon legitimiteettiä arvioitaessa tuppaa unohtumaan se, että demokraattisessa systeemissä ihmiset saavat meritoitumatta mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan. Poliittiseen toimintaan osallistujilta ei vaadita yhteiskunnallista ymmärrystä. Marxilaiseen utopiaan nähden demokratiamme on tietenkin riittämätön vallan jakajana. Voisikin sanoa, että demokratiaa kiihkeästi puolustaessamme olemme sielultamme jokseenkin marxilaisia, huomaamme sitä tai emme. Oletamme, tai pikemminkin vaadimme, että demokratiahyödyke jaetaan ihmisten kesken heidän tarpeidensa mukaan.
Demokratiaa ei totta totisesti tarvita edes nykyistä määrää, saatika sitten lisää. Miksi?
Demokraattinen vallankäyttö mahdollistaa yhteiskunnan toimintatason taantumisen, kun poliittinen vallankäyttö on mahdollista riippumatta valtaa käyttävien toimijoiden yhteiskunnallisen ymmärryksen tasosta.
Politiikkamme feministymisen vaaroista ei ole turhaan varoiteltu. Femiininen intressi auttaa pitämään lähipiirin toimivana, mutta hyvin todennäköisesti vaikeuttaa kotipiirin ulkopuolisen todellisuuden hahmottamista. Nainen on evoluution myötä kehittynyt toimimaan luontevimmin ja samalla tehokkaimmin juuri perhepiirissä. Perhepiiri on pieni piiri, yhteiskunta on laaja piiri. Systeemit ovat hyvin erilaisia. Se, että jokin toimintamalli toimii kotipiirissä, ei tarkoita, että se toimisi kodin ulkopuolisessa ympäristössä. Femiiniset hyveet, tunneherkkyys, tunnepainotteinen kokemustapa, sympatiataipumus, tarve pitää kaikki lähipiirin yksilöt hyvinvoivina sekä taipumus ottaa kaikki lähipiirin jäsenet mukaan toimintaan, kääntyvät helposti elämää ylläpitävää tarkoitustaan vastaan poliittisessa ja ylipäänsä yhteiskunnallisessa toiminnassa. Ne kiihdyttävät yhteiskunnan toiminnan tehokkuuden takaavan meritokraattisen arvomaailman alasajoa. Laajalle leviävä epäpätevyys, johon ei vaadita korjausta, on tällöin arkipäivää.
SARS-CoV-2 viruspandemia konkretisoikoon asiaa. Suomessa on feminisoitunut poliittinen toimintakulttuuri, hallitus koostuu pitkälti naisista, hallitus ajaa meritokraattista arvomaailmaa vierastavaa tasa-arvoa painottavaa feminismiä. Näyttää siltä, että hallitus ei ole kyennyt ennakoimaan, miten todennäköisesti virus leviäisi Suomeen eikä sitä miten ongelmallisen epidemian se voisi hankalimmillaan aiheuttaa.
Kiinassa lähti kehittymään jo 2019 lopulla 2020 alussa näkyvästi uutisoitu hankala SARS-CoV-2-epidemia. Tapauksia lähti jo 2020 alusta löytymään myös Kiinan ulkopuolelta, jopa Suomestakin. Tilannekuva ei herättänyt suomalaisia päättäjiä näkemään, että Kiinasta on lähes varmasti lähtenyt pandemia.
7.2.2020 STM kertoi tiedotteessaan, kuinka ”Suomi on varautunut uuden koronaviruksen varalta tilanteen niin vaatiessa. Sen lisäksi, että Suomessa seurataan tiiviisti tilannetta ja tehdään jatkuvasti yhteistyötä eri viranomaisten kesken kotimaassa, Suomi tekee jatkuvasti yhteistyötä kansainvälisesti kaikkien tartuntatautien leviämisen estämiseksi…Ajantasaista ja oikeaa tietoa saa parhaiten seuraamalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen…verkkosivuja. Siellä on kattavasti tietoa koronavirustilanteesta, ja sivuja päivitetään jatkuvasti. Koronavirukselta, kuten monilta muiltakin tarttuvilta taudeilta, voi parhaiten suojautua pesemällä kädet hyvin vedellä ja saippualla. Jos niitä ei ole saatavilla, voi käyttää alkoholipitoista käsihuuhdetta… Aivasta hihaan, ei käsiin.”
Ilmeisesti kyseessä oli pitkälti jokavuotiseen flunssaan rinnastettava riesa?
STM linkittyvän semipoliittisen THL mukaan tilanne 12.2.2020 oli seuraavanlainen: Tartuntoja n. 45 200, joista lähes kaikki todettu Kiinan epidemia-alueella. Muissa maissa tapauksia todettu 435, iso osa liittyy epidemia-alueella oleskeluun. Etenkin Kiinassa tautitapausten määrän arvioidaan kasvavan ja on olemassa riski, että epidemia leviää Kiinan ulkopuolisiiin maihin. WHO ei tällä hetkellä suosita rajoituksia matkailuun tai kaupankäyntiin. Ylilääkäri totesi, että epidemia-alueen ulkopuolella yksittäisen lomamatkailijan riski saada tartunta on pieni.
Edes Euroopassa, Italiassa, näkyvästi uutisoitu hankalaksi äitynyt SARS-CoV-2- epidemia ei herättänyt THL johtoa ja hallitusta näkemään tilannetta uhkana. Esim. 24.2.2020 THL taholta katsottiin, että Italian asettamat yleiset liikkumisrajoitukset epidemian rajaamiseksi olivat perusteettomia.
11.3.2020 WHO viimein lausui julkisuuteen, että pandemiasta on kyse. 12.3.2020 THL totesi, että tartunnan saamisen riski on kohonnut koko Euroopassa kuten myös muualla maailmassa. 16.3.2020 hallitus totesi, että Suomessa vallitsee poikkeusolot.
Mitä sitten Huoltovarmuuskeskuksen suojavarusteiden hankinnassa osoittamaan epäpätevyyteen tulee valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista vuodelta 2018 katsotaan, että asiasta vastaavan poliittisen tahon tulee olla kykenevä kantamaan vastuuta huoltovarmuuden säilymisestä tartuntatautiepidemiassa: ”Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi ja kehittää yhteistyössä huoltovarmuusorganisaation kanssa tärkeimpien lääkkeiden…ja terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden velvoite- ja varmuusvarastointia sekä säilytystä vakavien häiriötilanteiden, tartuntatautien ja poikkeusolojen varalta.”
Jatkuu. Suomi ei päässyt mukaan EU:n suojavarusteiden yhteishankintasopimukseen STM epäpätevyyden vuoksi.
Ei aktiivisia testauksia, ei aktiivisia tartuntaketjujäljityksiä, ei systemaattisia karanteeneja, ei suojavarustevalmiutta, ei aktiivista suojelua Ruotsin puolelta tulevaa ilmeistä tartuntavaaraa vastaan ymv. Suomessa valittiin strategia, jossa pyritään saavuttamaan laumasuoja hallitusti, ottaen huomioon terveydenhuollon resurssien ylikuormittumisen mukanaan tuomat ongelmat sekä julkisuuteen tulevat kuolemat ja sairastumiset, joista aiheutuisi poliittisia ongelmia strategiaa linjanneelle taholle. Hallittu laumasuoja-strategia ei ole strategia virusta vastaan, sen toimet eivät ole kohdennuttu itse viruksen torjuntaan, sen toimet ovat kohdennettu kontrolloimaan viruksen ympärille kehityviä lieveilmiöitä. Antamalla toiminnalle käsitteellinen sisältö, määrittelemällä se huipun tasaamis- ja riskiryhmien suojelemis- strategiaksi, koska virusta ei voi pysäyttää, on luotu vaikutelma, että tosiasiallinen tekemättömyys onkin teko. Linjauksen kritisoijille on jätetty velvoite todistaa, että viruksen pysäyttämiseen tähtäävä strategia olisi valittua strategiaa toimivampi.
Nyt on puhuttu viruksen kontrolloimatonta leviämistä rajaavien yleisten rajoitusten vähitteisestä purkamisesta, on puhuttu eteläkorealaisen testaa aktiivisesti, etsi tartuntaketjut, eristä systemaattisesti- strategian käyttöön ottamisesta, strategian, jolla pyritään pysäyttämään virus. Jaa.
Nytkö otetaan käyttöön strategia, jota ei edes alkuvaiheessa, tilanteen ollessa helpommin hallittavissa, osattu ottaa tehokkaasti käyttöön? Ettei vain ole kyse jälleen sopivien ilmausten käytöstä, joiden suojissa voidaan jatkaa laumasuojaan pohjaavaa strategiaa. Jälleen linjauksen kritisoijille jää velvoite todistaa, miksi linjaus ei näissä olosuhteissa tule toimimaan suunnitelulla tavalla.
Suurelta yleisöltä näyttää löytyvän valmiutta hyväksyä johtajakseen katsomansa taho. Epäpätevät toimijat odottavat itselleen julkista tukea ja näyttävät sitä myös saavan. Taustalla saattaa osittain vaikuttaa ”rally-round-the-flag”- dynamiikka. Toimijat saavat tukea itselleen, kun opposition ääni vaimenee, koska se yhtenäisyyden hengessä lähtee kriisin hetkellä liiallisesti tukemaan johtajakseen ottamaansa tahoa. Meritokratiaa vierastava kulttuurimme saa luonnollisestikin lisäpotkua moisesta.
Demokraattinen vallankäyttö mahdollistaa kansalaisten elinolojen heikentymisen, kuten myös kansakunnan yhteenkuuluvuuden heikentymisen, kollektiivin hajoamisen sisältä käsin, kun poliittinen vallankäyttö on mahdollista riippumatta valtaa käyttävän toimijan yhteiskunnallisen ymmärryksen tasosta.
Nyt pääsemme erityisesti politiikkamme feministymisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Femiininen, heikko reviirinsuojeluvalmius ei valmista suojaamaan yhteiskuntaa ulkopuoliselta uhalta samassa määrin kuin maskuliininen reviirinsuojeluvalmius. Mies kun on evoluution paineessa kehittynyt suojelemaan reviiriään naista hanakammin.
Otetaan kansalaisten elinolojen heikentymisestä esimerkiksi SARS-CoV-2 virusepidemiaan suhtautuminen. Sen tuomiin ongelmiin on toimintaa linjaavien poliitikkojen ja heihin linkittyvän THL taholta suhtauduttu reaktiivisesti, ei aktiivisesti, kuten elinolosuhteiden heikentymisen uhka olisi vaatinut. Passiivisuudella on hyvin todennäköisesti heikennetty yleistä varautumista, joka auttaa vaativan tilanteen hallinnassa. Se, että suojavarusteiden riittävyydestä ollaan kentällä oltu huolissaan ei oikeastaan ole ihme. Ylipäänsä syntyy vaikutelma, että terveydenhuollon kenttäväen on täytynyt kertoa globalistisiin wokeprojekteihin omistautuneelle naishallitukselle mistä toimenpiteistä Suomessa tulisi nyt linjata, mitä epidemian aiheuttaman uhan hallitsemiseksi Suomessa hallituksen tulisi nyt tehdä. Hallitus vetoaa THL. THL vetoaminen on osoitus hallituksen passiivisuudesta, passiiviseen THL vetoaminen alleviivaa hallituksen passiivisuutta.
Valtion rajoja ei suojella, rajat on haluttu pitää auki yhteenkuuluvuutta heikentävälle siirtolaisuudelle. Toimiakseen tehokkaasti sopimuspohjainen yhteiskunta kuitenkin edellyttää jäseniltään yhteenkuuluvuutta. Edes yhteiskunnallisia resursseja syövän ja täten yhteenkuuluvuutta koettelevan SARS-CoV-2 virusepidemian aikana siirtolaisten oikeuksista, ”oikeudesta hakea turvapaikkaa Suomesta”, ei ole oltu halukkaita luopumaan.
Siirtolaisuusvirralla avitettu väestönvaihtopolitiikka on jo lähtenyt murtamaan arkikäytäntöjämme laajalla rintamalla. Suomalaistaustaiset tulevat olemaan vähemmistönä heidän isiensä rakentamassa maassa. He tulevat etnisenä ryhmänä menettämään nykyisen yhteiskunnallisen valta-asemansa jo väestönvaihtoprosessin aikana. Toki voisi ajatella, että osa suomalaistaustaisista tulee aikanaan muodostamaan hyödyllisen lisän ei-suomalaiseen yhteiskuntaan. Heillä tulee olemaan yhteishyötyyn perustuva suhde ei-suomalaisiin vaikuttajiin. He adaptoituvat.
Etnosentriset ulkomaalaisryhmät tulevat aktiivisesti ajamaan politiikassaan omiensa etuja samalla kuin vaativat lisää oman ryhmänsä edustajia Suomeen. Näin heillä on ollut tapana toimia muuallakin. Suomalaistaustaiset poliitikot sen sijaan pitäytyvät pitkälti ajamaan kuvitteellisiä yhteisiä etuja tai yleishumaaneja periaatteita tai varoittelevat etnosentrisen identiteettipolitiikan vaaroista. He ovat valmiita jakamaan vastuutaan ei-suomalaisille vaikuttajille.
Hallitus ajaa aktiivisesti väestönvaihtopolitiikkaa- mutta, meillä ei ole yhtään valtapuoluetta, joka vastustaisi väestönvaihtopolitiikkaa. Ei yhtään. Väestönvaihtopolitiikka on saanut äänestäjiltä hyväksyntänsä. Äänestäjät, laajalla rintamalla, ovat antaneet luvan alasajaa oman elämäntapansa. He ovat antaneet luvan heikentää omaa ja jälkeläistensä yhteiskunnallista valta-asemaa.
On samantekevää, ymmärtävätkö he tekevänsä näin tai haluavatko he todella sisimmässään tehdä näin ja missä määrin; tämä on heidän politiikkansa aikaansaamaa todellisuutta. Yhteiskuntatasolla poliittisen toiminnan tulosten psykologisoiminen on ajanhukkaa, vain valintojen lopputulos ratkaisee.
Demokratia on luonteeltaan nihilististä. Se mahdollistaa minkä tahansa poliittisen ideologian ja sen myötä yhteiskunnallisen kehityskulun, kunhan sillä on riittävä määrällinen kannatus. Demokraattinen päätöksenteko ei pidä sisällään minkäänlaista jarrua. Demokratiaan sisältyvä arvotyhjiö voi täyttyä poliittisten valintojen myötä arvoilla, joiden johdosta kansalaiset menettävät demokratian heille takaamia poliittisia ja yhteisöllisiä perusoikeuksiaan. Systeemi ikäänkuin kääntyy itseään vastaan. Missä määrin demokraattisesti valitulla enemmistöllä on oikeus vaarantaa väestönvaihtopolitiikkaa vastustavan, vähemmistössä olevan, ihmisryhmän arkea? Demokraattisen päätöksenteon legitimiteetti voidaan kyseenalaistaa sillä perusteella, että poliittinen päätöksentekosysteemi ei ole legitiimi, jos se aiheuttaa kansalaisten perusoikeuksien vaarantumisen. Tällöin kyse ei ole tilanteesta, jossa oppositioon jääneen mieli on paha, koska vallassa on ideologia, joka ei itseä miellytä. Kyse on tilanteesta, jossa vallalla olevaa monikulttuurilinjausta vastustavilta kansalaisilta voidaan rajata tai poistaa poliittisia, juridisia, taloudellisia tai sosiaalisia perusoikeuksia.
Koska demokratia on nihilististä, demokraattisesti voidaan päättää, että nykyistä väestönvaihtopolitiikkaa vastustavaa liikehdintää tai edes yksittäisiä kannanottoja ei suvaita, tapahtui arjessa sitten mitä tahansa. Nationalistit ovat väestönvaihtopolitiikassa kaikkien valtapuolueiden tähtäimessä.
Väestön vaihtumisesta puhuttaessa keskitytään ajoittain liiaksi puhumaan väestömääriä koskevista seikoista sen sijaan, että keskityttäisiin puhumaan siitä, mitä arvelluttavia käytännön seurauksia yhteiskuntatasolla väestömäärien muutokset tuovat mukanaan.
Miksi edustuksellinen demokratia on ollut riittävän toimiva hallintomalli yhteiskunnassamme?
Sen arvotyhjiötä on täyttänyt kansallisvaltiota ja sen kansalaisia suojaavat instituutiot, kuten oma raha, valtion suveneriteettiä arvostava armeija, kansalliset sivistysinstituutiot ja patriarkaattis painotteinen ydinperhettä tukeva kulttuuri.
Kyseenalaistamaton käsitys, demokratia toimii kansallisvaltion intressien alaisuudessa, on täyttänyt demokratiaan lähtökohtaisesti sisältyvän arvotyhjiön. Nyttemmin, globalisaation myötä, tästä kansalaisia suojaavasta kulttuurielementistä on pitkälti luovuttu. On alettu korostaa demokratiaa unohtaen, että sen on ollut tarkoitus toimia kansallisvaltio-ideologian alapuolella, ei yläpuolella. Tässä tilanteessa demokratiasta on tullut pitkälti liberaalidemokratiaa. Kyseessä on globalistien ase nationalistisia liikehdintöjä vastaan.
Demokratian vastaista ei ole vaatia, että demokratiaa toteutetaan sen tarkoituksessa. Toteutetaan hallintamallia, jossa edustuksellinen demokratia on osa kansallisvaltiomentaliteettia, ei globalistista mentaliteettia. Valtiovallan Suomessa tulee kuulua kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansa ei ole joukko ihmisiä, kansa on etninen entiteetti.
Suhteemme demokratiaan?
Mitä tulee ajatella nykytilanteesta, jossa äänestäjät toiminnallaan mahdollistavat etnosentrisyyttä vierastavan, femiinisen näkemyksen demokratiasta, juuri demokratiaan vedoten? Riittääkö demokratia-käsitteen hämärtyminen ja sen uudelleen määrittelyn sisäistyminen perusteeksi? Ei. Tämä nykyinen pitkälti liberaalidemokraattinen vallanjakomekanismimme ei ole demokratiaa. Demokratiamme on sidottu etnosentriseen patriarkaattispainotteiseen kansallisvaltioperinteeseen, se on osa kansallisvaltiokulttuuriamme.
Onko Suomi siis käynyt läpi globalistisen vallankumouksen, jonka myötä olemme siirtyneet postdemokraattiseen kulttuuriin?
Valtion suveneriteetistä luopuminen, massasiirtolaisuuden hyväksyminen poliittisissa linjauksissa, poliittisten, juridisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien tarjoaminen siirtolaisille, vastaavien perusoikeuksien rajaaminen suomalaisilta, globalistisen teknokraattisen kontrollipolitiikan ulottaminen koko yhteiskuntaan vihreän ideologian nimissä, kulttuurinormiemme alasajo yhteiskuntamme keskeisten instituutioiden myötävaikutuksella ja kaikkialle levittäytyvä feminisaatio todellakin kertovat perinteisen suomalaisen kulttuurin kumoutumisesta. Emme käyttäydy enää kuin suomalaiset. Olemme globalisteja.
Ihmiset toimivat yhteiskunnan valintapaineessa omalle ja jälkeläistensä selviytymiselle sopivimmalla tavalla. Näillä näkymin näyttää siltä, että ihmiset synnynnäisten piirteidensä myötävaikutuksella ovat taipuvaisia reagoimaan monikulttuurisen paineen alla pitkälti siihen sopeutuen. Heihin tarttuvat monikulttuurin meemit. Ihmiset kun ovat riippuvaisia yhteiskunnan instituutioista ja nämä globalistien miehittämät instituutiot kohdistavat heihin voimakkaan sopeutumispaineen.
Sillähän ei ole merkitystä, miten tietoisesti ihmiset sopeutuvalla toiminnallaan tukevat globalistista politiikkaa. Jos yhteiskunnan suuntaa kääntävää, monikulttuuria vastustavaa, etnosentristä liikehdintää olisi olemassa, siitä näkyisi merkkejä. Näkyykö? Perussuomalaisuus on synonyymi kansallismielisyydelle. Mutta, perussuomalaisen politiikan kaltainen liikehdintä naulaa suomalaisten arkun. Puolueen johdon poliittisessa linjassa on nähtävissä ääri-ilmiöksi mielletyn etnosentrisen liikehdinnän torjuntaa. Perussuomalaiset tarjoavat meille nationalismin ja globalismin välisen sovittamattoman ristiriidan kompromissihakuiseksi ratkaisuksi globalistista nationalismia ”kulttuurinationalismia”. Tämän linjauksen myötä he normalisoivat väestönvaihdon.
Katsoisin, että yleisesti ottaen suomalainen ihminen ei omaa riittävästi kannustinta taistella globalistisia voimia vastaan. On epätodennäköistä, että monikulttuuria vastustava poliittinen valistus tulee monikulttuuriin myöntyvää nykysuomalaista ratkaisevasti muuttamaan. On järkevämpää lähteä siitä evolutiivisesta näkökulmasta, että yksilöt tulevat toimimaan synnynnäisten taipumustensa mukaisesti ja ne tilanteeseen adaptoituvat taipumukset ovat suurimmilta osin jo nyt havaittavissa. Monikulttuurin meemit on hyväksytty osaksi arkipäivää. Tulevatko ihmiset tiedostamaan SARS-CoV-2 pandemian mukanaan tuomien vaikeuksien myötä globalistisen politiikan ongelmat, tuleeko heistä nationalisteja? Miksi näin olisi, miksi he eivät mieltäisi Suomessa esiintyvää epidemiaa globalistisen tulkinnan kautta kaikkia maailman ihmisiä yhdistäväksi koettelemukseksi, joka suorastaan huutaa solidaarisuutta? Ongelmat voidaan hyvinkin tulkita luokkaristiriitaa korostavan maailmankatsomuksen kautta, jolloin painotetaan syrjäytyneisyyden ja köyhyyden aiheuttamia ongelmia ja ratkaisuksi vaaditaan yhteiskunnallista tasa-arvoa tai jopa globaalia tasa-arvoa.
Näillä näkymin demokratiaan ei ole paluuta, meillä ei ole riittävästi siihen vaadittavia etnosentrisiä rakennusaineita. Olemme antaneet femiinisille kulttuurivaikutteille ja feministisille poliittisille liikehdinnöille kontrolloimattomasti yhteiskunnallista valtaa. Tämä pönkittää liberaalidemokraattista politiikkaa. Globalistiset vaikuttajat elävät tästä. Vastarintaa ei näytä merkittävästi löytyvän. Tällainen valta-asetelma ruokkii jatkossakin kulttuurissamme meritokratian arvostuksen vähenemistä, yhteiskunnallisen toiminnan tason laskua ja väestönvaihtoa, joka ruokkii väestönvaihtoa.
Mitä sitten tapahtuu sille vähemmistössä olevalle väestönosalle, suomalaisille, jotka omaavat kannustimen taistella globalismia vastaan? Onko demokraattinen hallintamalli joskus vielä mahdollinen, onko se haluttu, populaatiossa, joka on onnistunut selviämään globalismin paineessa? He ovat havainneet, kuinka juuri demokraattinen systeemi on ollut avuton globalistisia voimia vastaan. He ovat havainneet, että demokratia voidaan kääntää aseeksi heitä vastaan korvaamalla kulttuurielementit, jotka mahdollistavat toimivan ja heitä suojelevan demokratian, vastakohdillaan.
Entäpä jos he tiedostavat, että demokraattinen vallanjakomekanismi pitää sisällään femiinisen kokemusmaailman: jokaisella on oikeus tulla tasavertaisesti kuulluksi, jokaisen mielipide on yhtä tärkeä, että demokraattinen vallanjakomekanismi itsessään pitää sisällään globalistisen kommunismin aiheen: jokaiselle tarpeensa mukaan?
Aspergerilainen blogi 