Kuka sitten ikinä onkaan Suomen tasavallan seuraava presidentti – Ilja Janitskin on mittari jolla tulevaisuuden kirjoitettu historia tuomitsee nykyajan suomalaiset. Ilja Janitskin on Suomen ensimmäinen kansainvälisesti etsintäkuulutettu sotarikoslainsäädännön keinoin vainottu poliittisen vainon kohde. Näin ollen on selvää, että joka hänen vainoaan ei tuomitse on itse Suomen kansan vihollinen. Koska kuka ikinä vainoaa yhtäkään viatonta Suomen kansalaista tai on tuollaisesta vainosta valmis vaikenemaan on yhtä kuin maanpetturi ja Suomen vihollinen.
Samalla logiikalla 21.10. 2017 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tunnus oli koko vapaan Suomen pyhin ja ainoa sananvapauden tunnus ja näin myös historia tulee sen tuomitsemaan riippumatta siitä mitä mieltä kukakin sitten kyseisestä järjestöstä edes on. Se ei näet edistä sananvapautta, jos ihmiset osoittavat pelkuruutensa eivätkä uskalla ilmaista tukeaan erityisesti juuri niiden tunnusten takana joiden oikeutta tulla näytetyksi uhataan järjestäytyneen virkavallan taholta. Sellaiset pelkurit, jotka PVL:ää tässä yhteydessä karttavat, osoittaisivat halveksuntansa sananvapauden pyhintä ja ainoaa merkittävää osaa kohtaan, sananvapautta joka kuuluu vastaan sanojille, sillä länsimaisten ihmisoikeuksien turvatakeena toimivan sananvapauden pyhä vapauttava voima perustuu juuri siihen, että se takaa aina jokaiselle sorretulle mahdollisuuden tuoda ahdinkonsa julki!
Sananvapaus on parlamentarismin, eli yhteisöllisen sopimiskulttuurin selkäranka. Vain se joka saa puhua voi sopia asioista toisten kanssa. Kun mikä tahansa ryhmittymä kokee tyytymättömyyttä, parlamentaristisen läsimaisen sivistysperinteen on tarkoitus luoda turvallinen ympäristö neuvotella ja hakea kaikkia osapuolia tyydyttävämpiä parempia ratkaisuja. Sananvapauden rajoittaminen on omiaan kiihdyttämään vaaran tunnetta ja toiminnallisen taistelun tarvetta, siksi sananvapauden rajoittamispyrkimyksen ruokkima poliittinen ilmasto on välitön uhka parlamentarismille. Jos yhteisöllinen luottamus parlamentaristiseen sopimiseen on mennyt tulemme pian heräämään siihen, että väkivallalla pakottamisesta on äkkiä tullut kaikkien osapuolten tapa olla poliittinen, koska poliittinen vaikuttaminen ilman väkivallalla pakottamista on jouduttu toteamaan käyttökelvottomaksi.
Parlamentarismia on vaikea taistella takaisin jos sananvapaus kielletään.
Ja kun nyt sananvapauden keskeisin olemus kiistetään järjestäytyneen virkavallan taholta ja samalla väkivaltaa katsotaan läpi sormien, kun se vain palvelee sopivan suuntaista poliittista tahtoa, niin sen kyllä tietää mihin se pidemmän päälle johtaa. -Asetelma voi alkaa muistuttaa kuin Italiaa ennen Mussolinia, paitsi että hallitus ja pankkiirieliitti on tässä yhtälössä kommunististen vallankumouksellisten puolella-
Eikä mene tässä yhtälössä EU:lla kovin hyvin… taitaa lähteä lapasesta ja koitua EU:n tuhoksi tämä kivapuhevaatimus.
Ja parempi olisi kun asiat voitaisiin järjestää demorkaattisesti ja järjellisesti keskustellen, ottamalla kaiken opposition ääni ja eritoten kansan tarpeet keskusteluiden keskiöön. Se olisi kaikille parempi, mutta kun tämä kansan sorrettu oppositio on oikeassa ja se voittaisi rehellisen kilpailun, eivätkä eräät voi sitä sietää…
…Te EU-imperialistit, te elitistit ja kaikki te Suomen viholliset – tekin siis heidän valtansa hännystelijät, te rauhaa rakastavat unelmoivat suomalaiset jotka tahdotte luottaa hyvään tahtoon ja ihmisoikeuden voittoon kunhan vaan pahat äänet saadaan hiljaisiksi! Teidän olisi viisasta valita vapaaehtoinen tappio ja rehellinen ilmiriita! Historia meinaan on niin opettanut!
Mutta ihmisen luonto se niin huonosti taipuu tappion tunnustamiseen… vaikka Eurostoliiton kuoleva raato jo haisee- sen mätänevät lonkerot levittävät hajunsa mielipuolisiksi aivopestyjen anttifanttien huojuvista, kohotetuista keskisormista.
Murskausyrityksellä ja vaientamisella EU aiheutaa vain opposition voimistumisen ja ennen pitkää epäoikeudenmukainen kohtelu johtaa oikeutuksen tunteiseen asenteen raaistumiseen sortajia kohtaan ja se voi johtaa oikeutetun väkivallan kierre-ilmiöön. -Se ei ole hyvä asia, mutta sekin on useimmalle parempi kuin sorron alla eläminen. Juuri siksi tämä ilmiö historiassa on niin usein toistunut.
Sorrettuja kannattaisikin siis historian opetusten neuvojen valossa alkaa kuuntelemaan ajoissa, muuten alkaa veri lentää, eikä se palvele sen voittavankaan puolen intressiä, koska siinä sivussa myös koko yhteiskuntarakenteet takapajuistuvat. Näin siis harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuten Julius Caesarin seuraaja Augustusta, joka Juliuksen aikaisempien uhrauksien ansiosta onnistui kukistamaan aikansa korruptoituneen eliitin ja katkaisemaan taloudellisen ja sivistyksellisen romahduksen.
Huonosti kuitenkin tulee menemään meillä tässä ajassa nyt, koska eliitti ei voi hellittää. Sille on pakollisen tärkeää, että jo matemaattiseen mahdottomuuteensa romahtava rahajärjestelmä tekohengitetään exponentiaalisella velalla yhä suurempiin imperiumeihin joita varten oloja on yhtenäistettävä kaikkia kansojen reaalitarpeita vastaankin vaikka sitten islamisoimalla ja matuttamalla ja ajamalla kaaokseen, jotta kaikkialle saadaan samanlaista ja ennakoidun kaaoottista rakentamistarvetta ja tasa-päisen hajoitettua ja lytättyä kansaa uuden imperiumin rakenneaineeksi.
EU oli alun alkaenkin juuri finanssi- ja suuryritysmaailman markkina-alue rakennelma ja sitä tavoitetta kansojen kurjistuminenkin palvelee hyvin kunhan rakennettavaa riittää ja saadaan tilausta EU:n todellisten isäntien tuotteille. Siitä tässä kaikessa on kysymys ja se on ainoa looginen syy kaikelle mitä EU:ssa tapahtuu. Se jolla on silmät se sen näkee.
Ja tämä kaikki on tuttua jo ajoista ennen Julius Caesarin Roomaa. Jos Suomen viholliset eivät unestaan havahdu, niin ainoa järkevä mahdollisuutemme onkin uusi Julius Caesar ja Augustus, mutta se ei olisi pieni eikä helppo taistelu. Välttämätön ja varma kuitenkin on edessämme oleva sota. Mitä aikaisemmin ja lujemmin nyt sorrettuna olevat sen heräävät sotimaan, sitä vähemmän verta tarvitsee vuotaa. Vertahan on vuotanut jo nytkin. Veri tulee lentämään, niin, vaikken tahtoisikaan, näen käyvän. Turhaan on silti kirottu näkemisen lahja, koska sokeahan se on se joka ajaa kohti tuhoaan. Toivottavasti olisin väärässä ja nuo mielipuoliset unelmoijat olisivat sivistyneempiä ja kehittyneempiä kun vertaisensa historian esimerkeissä ovat olleet ja he heräisivät kuuntelemaan oppositiota, ennen kuin sieltä nousee uusi Caesar tai Mussolini.
Henkilökohtaisesti koen kuitenkin, että niin pahaksi ja painostavaksi on suvaitsevaisuus ja kivapuhe ilmapiirin Suomessa jo saannut, että hurraisin mielummin Mussolinille, kun katselisin päivääkään enempää Sipilän pärstää.
Aspergerilainen blogi 