Mitä tapahtuu Amerikassa?
Amerikassa ei ole osoitettu mieltä mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa vastaan, Black Lives Matter tai Antifa ei ole protestoinut yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta korjatakseen. Black Lives Matter ja Antifa ovat mellakoineet.
Amerikassa on käynnissä rotusota valkoisia ihmisiä vastaan. Käytännössä valkoisiin ihmisiin kohdistuu sekä ruohonjuuritasolla että instituutionaalisella tasolla poliittisesti motivoituja toimia, jotka heikentävät heidän turvallisuuttaan ja mahdollisuuksiaan elää tasapainoista elämää. Valkoinen ihminen voi joutua väkivallan kohteeksi, hänen koulutusmahdollisuutensa voivat takkuuntua, hänen urakehityksensä voi hankaloitua, hänen taloudellinen toimintansa voi vaikeutua, hänen poliittisia oikeuksiaan voidaan loukata perustuslain vastaisesti.
Eurooppalaistaustaisen valkoisen kulttuurin tunnukset halutaan pois näkyvistä, esim. patsaita on häpäisty julkisesti. Jeffersonin ja Washingtonin on aika mennä, Amerikan perustajat halutaan pois ihmisten tietoisuudesta. Häpeällisen historian on aika mennä; rasistinen, kolonialistinen historia ei edusta nykypäivän amerikkalaisuutta.
BLM ja Antifan rotusota-ideologia mukailee kriittisen rotuteorian (CRT) maailmankuvaa: Kysymys rodusta on todellisuuden ytimessä. Käsitys valkoisen ihmisen rasismista määrittää kaiken olennaisen todellisuudesta. Rasismi on kaikki, mitä sinun tulee yhteiskunnallisesta todellisuudesta, siinä kuin henkilökohtaisesta todellisuudestasikin, ymmärtää- tai pikemminkin muistaa.
Idea kriittisessä rotuteoriassa on hyvin yksinkertainen: Valkoinen ihminen ja/tai valkoisen ihmisen luoma yhteiskunta, omaa etua ajaakseen, on muun rotuisia sortava. Näin on ollut aina ja näin on aina oleva, jos tilannetta ei kovalla kädellä, kompromisseihin taipumatta, lähdetä muuttamaan. Siis, tilanteen on muututtava.
Taistelulle on luotava yhteiskunnallinen tilaus lisäämällä sorrettujen tietoisuutta oman asemansa epäoikeudenmukaisuudesta. Amerikassa mustien on muistettava orjahistoriansa, intiaanien on muistettava kansanmurhahistoriansa…
Jotta liikkeen taakse saadaan riittävästi massaa, rotutematiikan kylkeen liitetään muita väestönryhmiä muistamaan sitä sortoa, jonka he ovat saaneet kokea ja kokevat päivittäin valkoisen kulttuurin ja luonnollisestikin valkoisen miehen toksisten luonneominaisuuksien vuoksi. Naiset, seksuaaliset vähemmistöt, sukupuoli-identiteettinsä kanssa pähkäilevät vähemmistöt voivat kaikki yhdessä liittyä mukaan taistelemaan tulevan muutoksen puolesta, tukijäsenen roolissa ja, miksipä eivät ihan kaikki muutkin vähemmistöt, jotka eivät ole tyytyväisiä elämän heille tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Ajoittaisesta mustien kokemasta nuivuudesta huolimatta on taisteltava yhdessä myös antisemitismiä vastaan. Oikeastaan tämä on käytännön vaatimus, jos mielii saada taloudellisia ja sosiaalisia resursseja käyttöönsä. Mustien ajoittaista antisemitismiä ja Israel-kielteisyyttä vierastavien juutalaisten puolestaan on syytä tukea mustien vapautusliikettä juutalaisille elintärkeän monimuotoisuuden nimissä.
Kriittisen rotuteorian taustasta
CRT organosoitui 1980-luvulla juridiikan piirissä, liikkeen johtohahmoina toimivat Derrick Bell, Alan Freeman ja Richard Delgado.
CRT nojaa kriittisen oikeustutkimuksen ja radikaalifeminismin näkemyksiin. Vaikutteita liikkeelle ovat antaneet Euroopasta käsin Antonio Gramsci ja Jacques Derrida sekä Amerikasta Sojourner Truth, Frederick Douglass, W.E.B. DuBois, Cesar Chavez, Martin Luther King, Jr. kuten myös 1960- ja varhaisten 1970-luvun Black Power- ja Chicano-liikehdinnät.
CRT siis nojaa kriittiseen oikeustutkimukseen. Mistä on kyse?
Kriittinen oikeustutkimus -liike (CLS) organisoitui Amerikassa 1970-luvulla. Liike nojaa erityisesti 1920- ja 1930-luvulla yhteiskunnallista vaikutusvaltaa saavuttaneeseen oikeudelliseen realismiin.
Oikeudellisessa realismissa katsotaan, että oikeudelliset päätökset riippuvat pitkälti tuomarin taipumuksista ja sosiaalisesta tilanteesta eli lain sosiaalisesta kontekstista.
Vaikutteita CLS ovat antaneet Karl Marx, Friedrich Engels, Max Weber, Max Horkheimer ja Herbert Marcuse Frankfurtin koulukunnasta, italialainen Antonio Gramsci kuten myös poststrukturalistit Michel Foucault ja Jacques Derrida.
Mitä CLS ajatellaan lain luonteesta?
Liberalismissa on perinteisesti katsottu, että politiikasta eroten lakia luonnehtii objektiivisuus ja rationaalisuus. Näin ei ole, laki on politiikkaa. Lakia ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan.
Laki on siis luonteeltaan poliittinen ideologia. Laki on olemassa tukeakseen lain laatineen puolueen tai luokan omia etuja.
Laissa toki on logiikkaa ja rakenteita. Nämä kuitenkin nousevat yhteiskunnallisista valtasuhteista. Laki onkin ennakkoluulojen ja uskomusten kokoelma, joka piilottaa näkyvistä yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden käyttämällä hyväkseen laillisuuden naamiota.
Laki on yhteiskunnallisen sorron väline. Varakkaat ja voimakkaat käyttävät lakia säilyttääkseen oman hierarkia-asemansa.
Mitä CLS ajatellaan länsimaisesta liberaalista oikeusteoriasta?
Liberaalista oikeusteoriasta ja -käytännöstä löytyy kritisoitavaa: Oikeudellinen objektiivisuus on käytännön mahdottomuus, koska poliittista puolueettomuutta tahi filosofista objektiivisuutta ei voi olla olemassa.
Laki on luonteeltaan ennaltamäärittämätön, laki ei ole luonteeltaan selkeä, saatika ehdoton. Vakiotyyppisiä oikeudellisia argumentteja käyttäen voidaan yksittäistapauksissa päästä jyrkästi toisilleen vastakkaisiin johtopäätöksiin.
Entä CLS suhde länsimaiseen liberalistiseen, individualistiseen ja kapitalistiseen maailmankuvaan, mitä CLS ajatellaan?
Liberalismissa maailma mielletään dualistisen kategorisoinnin kautta: on olemassa mies tai nainen, muut tai itse, yksilö tai yhteisö, julkinen tai yksityinen, subjektiivinen tai objektiivinen.
Dualistisuus tulee hajoittaa ja osoittaa, miten dualistiset kategoriat luovat hallitsevan luokan etuja ajavaa yhteiskuntaideologiaa.
Liberaalin yhteiskunnan arvostama individualismi tulee vaihtaa yhteisöllisyyteen.
Kapitalismi taloudellisena systeeminä ei ole kannatettava.
CRT nojaa myös radikaalifeministisiin ideoihin. Joten
Valerie Solanasin maailmasta:
Yhteisöllisille, vastuullisille, innostusta etsivälle naisille on yhteiskunnassa jäljellä vain hallinnon kaatamisen, rahajärjestelmän poistamisen, täydellisen automatisaation pystyttäminen, miessukupuolen tuhoamisen tehtävä.
Teknisesti on mahdollista lisääntyä ilman miesten apua ja tuottaa vain naisia. Näin meidän on välittömästi alettava toimia. Miespuolisen ylläpitämisellä ei ole olemassa edes kyseenalaista lisääntymistarkoitusta.
Uros on biologinen vahinko, Y (uros) geeni on epätäydellinen X (naaras) geeni, siinä on puutteellinen sarja kromosomeja. Tahtoo sanoa: uros on epätäydellinen naaras, kävelevä abortti, abortoitu geeniasteella.
Miehenä oleminen on puutteellista, emotionaalisesti rajoittunutta. Miehisyys on puutostauti, miehet ovat emotionaalisia raajarikkoja.
Miespuolinen on täydellisen egosentrinen, loukussa omaan sisinpäänsä, kykenemätön empatisoimaan… Hän on loukussa hämärävyöhykkeellä ihmisen ja apinan puolivälissä ja on paljon huonommassa asemassa kuin apina, koska, toisin kuin apina, hän on kykenevä laajaan ryhmään negatiivisia tunteita vihaa, kateutta, halveksuntaa, inhoa, syyllisyyttä, häpeää, epäilyä ja tämän lisäksi on vielä tietoinenkin siitä mitä on ja ei ole.
Radikaalifeminismi syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa.
Lyhyesti: Nainen on sorrettu ja naisten sorron pohjimmainen aiheuttaja on yhteiskunnallinen patriarkaatti. Sorron aiheuttaja on siis patriarkaattinen sukupuolijärjestelmä.
CRT yhteiskunnallisesta kehityskulusta
Vaikka CRT lähti liikkeelle juridiikan piirissä, se levisi nopeasti muualle yhteiskuntaan.
CRT ideoita käytetään koulutuksen alalla, kun halutaan ymmärtää kuria, hierarkiaa koskevia kysymyksiä, opetussuunnitelmaa ja historiaa koskevia kiistoja tai ÄO- ja suoriutumistestauksia ottaen huomioon värillisten vähemmistöjen kohtaaman sorron.
Politiikan tutkijat ovat kiinnostuneita CRT kuvailemista äänestysstrategioista.
Etnisten opintojen kursseilla tutustutaan CRT tuotantoon.
Amerikkalaisuuden tutkimuksen osastojen opinnot sisältävät kriittistä valkoisuuden tutkimusta, jonka maailman kuvaa voi luonnehtia seuraavasti:
Vaikka amerikkalainen yhteiskunta rakentuukin tasa-arvo-ideaalille, se ei ole onnistunut lopettamaan rasismin rajuja ja väkivaltaisia ilmentymiä sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Värillisyyden tutkijat ovat tuoneet jo aikaa sitten julki kuinka valkoisuus on rasismin ongelman keskiössä. Valkoisuuden kriittinen tutkimus on sitoutunut horjuttamaan yhteiskunnassa ilmenevää rasismia problematisoimalla valkoisuutta korjausliikkeenä perinteiselle tavalle keskittyä yksinomaan rodullistettuihin, yksilöinä näkymättömiin ”muihin”.
Miten kriittiset rotuteoreetikot itse mieltävät toimintansa tarkoituksen?
Kriittisen rotutietämyksen sisällä keskitytään ymmärtämään miten valkoisen ylivallan järjestelmä ja sen sisältämä värillisten ihmisten alistaminen on luotu ja ylläpidetty. Keskitytään muuttamaan lain ja rotuperusteisen vallan tulehtunutta sidettä, ei pelkästään ymmärtämään sitä.
Miten kriittiset rotuteoreetikot näkevät yhteiskuntatasolla valkoiset ihmiset?
Termillä valkoinen ylivalta yleensä viitataan yksilöihin ja ryhmiin, jotka harjoittavat julminta, ilmeisintä rotuvihatoimintaa (kuten äärimmäiset kansallismieliset ja uusnatsit).
Kuitenkin, tärkein, piilotettu ja tunkeutuva valkoisen ylivallan muoto ilmenee sellaisten voimien toiminnassa, jotka värittävät jokapäiväisiä arkitoimintoja ja käytäntöjä. Näillä muokataan maailmaa valkoisten ihmisten edun mukaisesti.
Valkoisella ylivallalla tarkoitetaan poliittista, taloudellista ja kulttuurista järjestelmää, jossa valkoiset hallitsevat ylivoimaisesti valtaa ja aineellisia resursseja. Tietoiset ja tiedostamattomat ideat valkoisen paremmuudesta ja oikeuksista ovat yhteiskunnassa laajalle levinneitä. Valkoisen hallitsevuuden ja ei-valkoisen alistumisen suhteita luodaan uudelleen päivittäin laaja-alaisesti yhteiskunnan instituutioissa ja sosiaalisissa yhteyksissä.
Valkoiset ihmiset ovat homogeeninen joukko etuoikeutettuja rasisteja? Kaikki valkoiset ihmiset eivät ole yhtälailla etuoikeutettuja ja rasistisia. Kaikki valkoiset eivät hyödy samalla tavalla yhteiskunnassa ilmenevästä valkoisten ylivallasta. Pikemminkin on niin, että valkoisen vallan pelkästään omaa etua ajava ajattelu ja toiminta toimii juuri valkoisen eliitin eduksi valkoisen alaluokan kustannuksella. Kuitenkin, jopa työväenluokkaiset kuten myös köyhät valkoiset saavat hyötyä valkoisuudestaan. Lyhyesti: vaikkakaan kaikki valkoiset eivät hyödy yhtä paljon, kaikki hyötyvät.
Miten kriittiset rotuteoreetikot suhtautuvat keskeisiin yhteiskuntasysteemeihin ja -rakenteisiin?
Rasismia ei tule nähdä yksinkertaisena tai samana pysyvänä yhteiskuntailmiönä. Rasismin historiattomuus tulee haastaa. Rasismia tulee ymmärtää sen sosiaalisessa, taloudellisessa ja historiallisessa kontekstissa. Rasistisilla stereotypioilla on jatkuvasti muuttuva ja muokattava luonne.
Rotu määrää aina kaiken? Rotu ei joka tilanteessa ole se yksittäinen tärkein tekijä. Rodulla/rasismilla toki aina on merkitystä laajemmin esiintyvän yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ymmärtämisessä, mutta rotu ei ole ainoa tekijä. Rodullista epätasa-arvoa ei usein voida ymmärtää mm. yhteiskuntaluokasta ja sukupuolesta/sukupuoli-identiteetistä irroitettuna.
Keskittyminen rasismiin ei sulje pois muita sosiaalisen eriarvoisuuden muotoja.
Tulee ymmärtää lukuisia, monimutkaisia ja muuttuvia tapoja, joilla rotu/rasismi risteävät muiden yhteiskunnallisten sortoakselien, kuten yhteiskuntaluokan, sukupuolen/sukupuoli-identiteetin, vammaisuuden ja seksuaalisuuden kanssa. Intersektionaalisuudesta huolehtiminen on tärkeää, eritoten kriittisessä rotufeminismissä.
Miten kriittiset rotuteoreetikot näkevät amerikkalaisen yhteiskunnan?
Amerikkalainen yhteiskunta on rasistinen. Amerikassa rasismi on normaalia, ei poikkeavaa. Rasismi on amerikkalaiseen kulttuurinäkymään juurtunut ominaisuus, joten se näyttää tavalliselta ja luonnolliselta.
Amerikkalaisessa yhteiskunnassa on hienovaraisia ja piilotettuja yhteiskuntaprosesseja, joilla tosiasiassa on diskriminoiva vaikutus, niiden julkilausutusta aikomuksesta riippumatta.
Poliittisessa valtavirrassa rasismi liitetaan yleensä tahallisen rotuvihan tekoihin, koulutusjärjestelmässä syrjinnän oletetaan olevan epänormaali ja suhteellisen epätavallinen ilmiö. Rasismia ilmenee kuitenkin paljon oletettua laajemmin. Rasismia ylläpidetään usein arkipäivän toimien, rutiinien ja kyseenalaistamattomien oletusten välityksellä.
Ryhmäkategorioille, joita yhteiskunnat nimeävät roduiksi, ei ole olemassa konsistenttiä ja merkityksellistä biologista perustaa. Rotu on sosiaalisesti konstruoitu kategoria; se muuttuu yhteiskunnasta toiseen siirryttäessä ja sen merkitys vaihtelee ajan myötä jopa samassa yhteiskunnassakin. Rotu toki naamioituu luonnolliseksi ja muuttumattomaksi.
Yhteisen alkuperän omaavat ihmiset jakavat tiettyjä fyysisiä piirteitä. Persoonallisuuteen tai älykkyyteen, ylipäänsä kompleksisempiin piirteisiin tai käyttäytymismalleihin, yhteisellä alkuperällä ei kuitenkaan ole sanottavaa vaikutusta. Meillä ihmisillä on enemmän yhteisiä ominaisuuksia kuin erottavia ominaisuuksia. Fyysisten piirteiden korostaminen, rotu-teeman esille ottaminen, heikentää meille yhteisten ominaisuuksien merkitystä ja antaa tilaa rasismille. Rotu ei siis ole neutraali käsite.
Miten kriittiset rotuteoreetikot näkevät liberalismin?
Liberalismissa on runsaasti kritisoitavaa. Puolueettomuuden, objektiivisuuden, värisokeuden ja meritokratian väitteet toimivat yhteiskunnallisesti voimakkaiden yksiköiden oman edun naamiona.
Koulutusjärjestelmässä rasismia ilmenee aineellisten ja opetusresurssien jakautumisessa. Sitä ilmenee jopa opettajien käsityksissä oppilaiden kyvyistä ja motivaatiosta. Värisokean lähestymistavan omaksuminen, tavan, jossa kieltäydytään tunnustamasta rodullista todellisuutta ja korostetaan hallitsevilla arvioilla mitattavaa ”meriittiä”, voi ensi näkymältä vaikuttaa avoimelta ja oikeudenmukaiselta. Kuitenkin, vähemmistössä olevat opiskelijat käyvät todennäköisemmin heikosti rahoitetuissa kouluissa. Niistä löytyy vähemmän todella päteviä opettajia. Sosiaalis-taloudellisen eriarvoisuuden takia värillisten oppilaiden on vähemmän todennäköistä saada käyttöönsä lisäkoulusresursseja kotona. Johtuen ilmeisen epätasa-arvoisista lähtöasetelmista värisokea vaatimus kaikille yhteisestä meriitti -standardista ei pelkästään takaa rodullisen epätasa-arvoisuuden jatkumista vaan se myös kuvaa sortavan käytännön reiluna ja oikeudenmukaisena.
Miten kriittiset rotuteoreetikot suhtautuvat värillisten kansalaisoikeus-liikkeeseen?
Kansalaisoikeusreformi on syytä ottaa revisionistisen kritiikin kohteeksi:
Kansalaisoikeuksia ajaneen reformin rajoitukset ovat syntyneet ja syntyvät lain ja päätöksenteon muodossa. Ajan myötä parannukset, radikaalitkin muutokset, saadaan kyseenalaistettua, vaadittua muutettavaksi ja kehitys saadaan usein käännettyä jopa taaksepäin. Muutosprosessia estetään käyttämällä lain kapeaa tulkintaa, hallinnollista estämistä tai viivästämistä. Prosessin myötä vähemmistöryhmä jätetään hiukan parempaan tilanteeseen kuin ennen- voidaan jättää myös huonompaan.
Kansalaisoikeusreformin myötä saavutettavat merkittävät juridiset päätökset voivat toimia rasistisen status quon hyväksi. Kun kuilu kasvaa liian suureksi liberaalien kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia korostavan poliittisen retoriikan ja rasistisen todellisuuden välillä, voitoiksi tulkitut merkittävät juridiset päätökset mahdollistavatkin sen, että yhteiskunnassa on vallanpitäjille sopiva määrä rasismia, ei liikaa eikä liian vähän. Liikaa rasismia aiheuttaisi sorrettujen taholta ei-toivotun reaktion, syntyisi kapinointia. Liian vähän rasismia puolestaan heikentäisi valkoisen ylivallan omia etuja, niin psyykkisiä kuin aineellisiakin. Lopputulemana merkittävistä juridisista voitoista sitten on, että annetaankin asioiden mennä entistä sujuvammin kuten aina ennenkin, koska merkittävään päätökseen, poikkeustapaukseen, vedoten voidaan kriitikoille osoittaa, että järjestelmä tosiasiassa olisi reilu ja oikeudenmukainen.
”Suuret voitot”, merkittävät päätökset, siis saattavat näyttää edistävän oikeudenmukaisuutta- kuitenkin, lopputulemana mikään ei merkittävästi vähemmistön maailmassa muutu. Vastustajat sen sijaan saavat puhtia ja aineksia ponnisteluunsa. Merkittävä päätös tarjoaa retorisen aseen, jota tarvittaessa sitten voidaan käyttää lisävaatimusten vastustamisessa. Asia on loppuunkäsitelty.
Miten sorrettujen vähemmistöjen tulisi rasistisessa yhteiskunnassa toimia?
Promotoiko CRT toivottomuutta ja epätoivoa, toteaako CRT, etteivät asiat yhteiskunnassa voi koskaan muuttua? CRT kuvaa yhteiskunnan rasistista todellisuutta, CRT ei luo yhteiskuntaan rasistista todellisuutta.
Sen sijaan, että CRT promotoisi toivottomuutta, CRT promotoi rasismin aktiivista vastustusta, se on elintärkeää. Rasismia ei koskaan voi täysin poistaa antirasistisen aktivismin keinoin, mutta ilman antirasistista vastarintaa rodullinen eriarvoisuus tulee entisestään pahenemaan. Taistelu on se, joka tuo edistystä. Tulee olla taistelua, tulee olla vaatimuksia.
Rodullisen tasa-arvon etenemistä tapahtuu vasta silloin kun valkoinen eliitti näkee muutoksen oman etunsa mukaisena. On otettava huomioon intressien konvergenssi-prinsiippi (the interest convergence principle).
Historiasta voi huomata, että rodullisen oikeudenmukaisuuden edistyminen täytyy saavuttaa protestoinnin ja mobilisaation avulla. Tarkoituksena on päästä siihen, että rasismin vastaisten toimien toteuttaminen on valkoisen intressin kannalta kahdesta pahasta se pienempi vaihtoehto.
Esimerkki historiasta: Ilman kansalaisoikeuksia ajavia mielenosoituksia ja laajempaa kansainvälistä geopoliittista painostusta ei kansalaisoikeustaistelun ajamaa segregaation purkamista Amerikassa olisi saatu aikaan. Kylmän sodan aikana Amerikka profiloi itsensä ”vapaan maailman johtajaksi”. Amerikka tarvitsi kommunistisia voimia vastaan liittolaisia Afrikasta. Tässä tilanteessa omaa etuaan ajaessaan Amerikka ei voinut pitää yllä rotusegregaatiotaan.
Värillisten ihmisten kokemuksellinen tieto, oman todellisuuden nimeäminen, on tärkeää.
Tarinan kerronnalla, kuten myös vastatarinan kerronnalla, voidaan esitellä maailma sellaisena, joka kyseenalaistaa kulttuurissa itsestäänselvinä pidetyt oletukset. Niiden avulla voidaan destabilisoida kehitystä, joka ylläpitää ja maskeeraa rodullista epäoikeudenmukaisuutta.
Metodia kohtaan esitetty kritiikki omien tietojen keksimisestä käsittää väärin vastatarinan kerronnan luonteen. Tulee huomioida, että kerrotun tarinan argumenttien tueksi löytyy yksityiskohtaiset todisteet.
CRT-tutkijat rakentavat kertomuksia oman ja värillisten ihmisten elämän historiallisista, sosiaalis-kulttuurisista ja poliittisista realiteeteistä. He eivät keksi tarinoita.
CRT kannatetaan ei-valkoista kulttuurinationalismia ja separatismia, sisältäen mustan nationalismin.
Mustat nationalistit ovat ajaneet taloudellista omavaraisuutta, tuoneet julki ylpeyttä afrikkalaisesta syntyperästään sekä kannattaneet mustaa separatismia.
Mustat nationalistit ovat kritisoineet mm. Martin Luther King Jr linjausta, joka pyrki uudistamaan amerikkalaista yhteiskuntaa turvautumalla väkivallattomaan rotujenväliseen aktivismiiin.
Mitä kriittiset rotuteoreetikot ajattelevat toimintastrategiastaan?
CRT elää ajassa. Perinteisestä CRT löytyy monia haaraliikkeitä, löytyy mm. kriittinen rotufeminismi- ja LatCrit – liike. Jälkimmäinen keskittyy latinalaisamerikkalaisten yhteisöjen asemaan.
Liikkeessä käydään keskusteluja tehokkaimmista tavoista edistää asioita kriittisen käytännön avulla. Käydään keskustelua siitä, mikä on sopivin ryhmäidentifikaation taso, abstraktion taso. Joissain tapauksissa organisoituminen kollektiivisen määrittelijän ympärille voi olla parasta, kun taas joissain tapauksissa spesifimmän identiteetin käyttöä kannattaa suosia. Voidaan siis suosia lukuisten vähemmistöjen ympärille organosoitua aktivismia tai spesifimmän kansallisen, kielellisen tai uskonnollisen vähemmistön ympärille organisoitua aktivismia tilanteesta riippuen.
Intersektionaalisuutta ei tule nähdä eräänlaisena ratkaisua odottavana ongelmana. Intersektionaalisuus ei todellakaan ole ongelma. Intersektionaalisuutta voidaan käyttää pääkeinona sen ymmärtämiseen, miten valkoinen ylivalta operoi ja kuinka kasata valkoiselle ylivallalle tehokas vastus.
Mikä on valkoisen sortajan osa, mitä meidän valkoisina tulee muistaa?
Oma historiamme, sen sudenkuopat, rasismin mentävät aukot. Meidän on muuttuttava.
CRT: Rasistin on muututtava. Valkoista tulee opettaa muuttumaan, hänet tulee saada tiedostamaan puutteensa.
Muutosprosessia tukee mahdollisimman laaja kaiken ikäisiin kohdistettu CRT-koulutus.
Rasistin on syytä osoittaa oma muutoksensa. Tämä tapahtuu luontevasti julkisesti polvistumalla.
Toisaalta, muuttunut tai ei, rasistin on nyt syytä polvistua.
Tiedostava valkoinen ihminen voi toki osallistua CRT-liikehdintään, nostaa nyrkin solidaarisuuden merkkinä, mutta vain tukijäsenen roolissa. Tulee muistaa, että värillinen ääni on ainutlaatuinen.
CRT- toimintaan ottaa näkyvästi osaa myös Antifa. Mistä Antifassa on kyse?
Antifa on marxilainen, ts. länsimaisen kulttuurin ja elämäntavan vastainen liike. Antifa-ryhmien tavoitteena on politiikan uudistamisen sijaan saavuttaa tavoitteensa käyttämällä suoraa toimintaa, myös häirintää, fyysistä väkivaltaa ja omaisuuden tuhoamista.
Antifa katsoo olevansa anti-rasistinen: Antifa on fasisteja ja rasisteja, tahtoo sanoa uusnatseja, valkoisia ylivallan kannattajia ja muita äärioikeistolaisia, horjuttava poliittinen voima. Vihapuhe ei ole sananvapautta. On täysin oikeutettua aiheuttaa tuntuva konflikti siellä, missä vihapuhetta/vihatekoja ilmenee.
Nimi Antifa juontaa Saksasta. Puolisotilaallinen Antifaschistische Aktion -liike muodostettiin Saksassa 1930-luvulla Saksan kommunistisen puolueen toimesta. Tarkoitus oli taistella kansallissosialisteja vastaan. Kansallissosialistit voittivat ja Antifaschistische Aktion toiminta tyssäsi siltä osin siihen.
Kriittisen rotuteoria-projektin luonteesta
CRT/BLM/Antifa- projekti nojaa Frankfurtin koulukunnan näkemyksiin. Se nojaa marxilais-freudilaisiin akteemisväritteisiin näkemyksiin ottaen toimintaansa potkua suoraa, katutason toimintaa suosineista poliittisista liikehdinnöistä.
Lyhyesti sanottuna kyseessä on amerikkalaiseen yhteiskuntaan sovellettu, kulttuurin kumoamiseen tähtäävä, marxilainen liikehdintä.
Amerikkalaista kulttuuria, amerikkalaisia, on marinoitu marxilais-freudilaisuudessa jo kohta vuosisadan verran. Frankfurtin koulukuntalaiset ovat olleet merkittäviä kulttuurivaikuttajia valtamediassa, viihdeteollisuudessa ja akatemiassa. Frankfurtilaiset, monikulttuuria ajavat, näkemykset ovat saaneet poliittisessa valtavirrassa vahvan jalansijan.
Juuri frankfurtilaiset toivat näyttävästi julkisuuteen jo 1950-luvulla, kuinka Amerikassa oli kytevää fasismia, etnosentrisyyttä ja vähemmistöjen arvon ohittamista tai sortoa, ja huolestuvassa määrin. Yhteiskunnassa oli huolestuttavissa määrin totalitarismiin taipuvaisia autoritaarisia persoonallisuuksia, jotka eivät omasta psykopatiastaan johtuen osanneet arvostaa kuin omaa elämäntapaansa, joka kiertyi valkoisen entosentrisyyden, patriarkaattisuuden ja patriotismin ympärille.
Vuosikymmenten saatossa yltiökriittistä suhtautumista amerikkalaisuuteen on liberaalien tuella normalisoitu kohti BLM- kannanotoissa ilmenevää länsimaista valkoista yhteiskuntaa hajoittavaa rotusota-asetelmaa.
Nyt julkisuuteen nostetulla ja julkisuudessa tuetulla CRT-liikehdinnällä on siis oikeastaan takanaan vuosikymmenien aikainen amerikkalaiskriittinen kehityshistoria, CRT/BLM historia ei rajoitu tai edes pääasiallisesti pohjaa mustien kansalaisoikeusliikehdintään.
Frankfurtilaisten tapaan CRT ollaan kovin kriittisiä. Käytännössä marxilainen kriittisyys on tarkoittanut kielteistä suhtautumista eurooppalaistaustaisen luomaa yhteiskuntaa ja kulttuuria kohtaan. Kriittinen asenne ei viittaa yhteiskunnan instituutioiden säätötarpeeseen vaan pikemminkin alasajo- ja korvaustarpeeseen.
BLM: Amerikkalainen rasistinen rikosoikeusprosessi tulee ajaa alas, rasistinen poliisivoima tulee ajaa alas. Resurssit tulee suunnata mustien tarpeita palveleviin sosiaalisiin projektihin.
Valkoisten ei tule odottaa saavansa poliisisuojelua itselleen, jos suojelun ehtona on, että rasistinen poliisi saa jatkaa toimintaansa. Heillä ei ole oikeutta tällaiseen valkoiseen etuoikeuteen.
Julkinen ryöstely mellakoinnin vanavedessä on oikeastaan hyväksyttävää, koska sen avulla mustat voivat saada itselleen oikeutettua korvausta kokemastaan taloudellisesta sorrosta, korvausta orjahistoriastaan.
Valkoisiin kohdistuva vihamielisyys on CRT-vaikutteisen BLM-liikehdinnän parissa niin luonnollista, että yhteiskunnallisia linjauksia tehtäessä rotuneutraalista asenteesta luopuminen ja sen korvaaminen ei-valkoisia suosivalla asenteella nähdään osana välttämätöntä kehytyskulkua, jos Amerikassa todella halutaan irti rasismista. Siis, Amerikkaan tarvitaan lainsäädäntö ja käytäntö, joka takaa ei-valkoisille heidän rotuominaisuuksiensa pohjalta erioikeuksia.
Freudilais-marxilainen kulttuuriin vaikuttava liikehdintä, nk. ”kulttuurimarxismi”, on ollut akateemispainotteista. Se on ollut käsitteitä apuna käyttäen todellisuuden luomista ja tämä sama käsitteillä luominen on tunnusomaista myös CRT-liikehdinnälle. Toimitaan näin: Määritetään jokin tapahtuma tai ilmiö rasistiseksi nimeämällä se rasistiseksi. Näin meille saadaan luoduksi rasismia eli meillä on nyt sitten rasismia.
Rasismin ympärille synnytetään näyttäviä yhteiskunnallisia diskursseja. Apuna käytetään suosiollista mediaa, suosiollista viihdeteollisuutta, suosiollista akatemiaa. Todellisuutta luodaan.
Meille tarjoillaan reality show-keinoin tuotettua todellisuutta päivästä toiseen, Hollywood- todellisuutta aamusta iltaan.
Kulttuurin peruskäsitteitä uudelleen määritellään ja näillä uudelleen määrittelyillä legitimoidaan värillisten oikeuksia ajavaa ideologiaa. CRT linkittyvää mellakointia, ryöstelyä, vandalismia ja poliittista väkivaltaa lietsovaa massaliikehdintää on tuettu perustuslain takaamalla oikeudella poliittiseen mielipiteenilmaisuun, ”right of the people peaceably to assemble”. BLM-liikkeelle suosiollisessa mediassa on ohitettu todellisuus, jossa eritoten suurissa kaupungeissa Amerikka palaa, ja kuvattu tapahtumia tilastoja tarkoitushakuisesti tulkiten esim. pääasiallisesti rauhanomaisiksi BLM-kokoontumisiksi, mielenosoituksiksi, joita liittovaltion ei pidä fasistisesti lähteä rajaamaan.
Freudilais-marxilaiseen tapaan CRT käytetään niin emotionaalista vaikuttamista kuin kognitiivistakin. Vähemmän tietoinen ja enemmän tietoinen prosessointitapa toimivat rintarinnan toisiaan täydentäen, painotus on kuitenkin emotionaalisessa vaikuttamisessa.
Ihminen on evolutiivisesti laumaeläin. Ihminen tarvitsee varmuuden tunteen viiteryhmänsä hyväksynnästä pysyäkseen toimintakykyisenä. Ihminen haluaa olla hyväksytty lauman jäsen, joten ihminen kyllä vähintäänkin taipuu kohti lauman normatiivista vaatimusta, jos normatiivinen vaatimus on tarpeeksi voimakas ja yksiselitteinen ja täten dissidentin laumasta poissulkeva.
Joko olet meidän joukossamme tai olet yksin. ”Cancel culture”-ilmiön hyväksikäyttö on tullut arkipäiväiseksi tavaksi hoitaa ideologinen vastustaja pois pelistä. CRT toimintatapa: Uhataan julkisen tuen menettämisellä esim. henkilöä tai firmaa, joka on tehnyt jotain, josta CRT- aktivistit eivät pidä.
Julkisen tuen menetys aiheuttaa imagohaittaa, mutta myös fyysinen haitta muuttuu astetta todennäköisemmäksi.
Eurooppalaistaustaiset amerikkalaiset ovat massiivisen informaatiosodankäynnin kohteena.
Valkoisia pyritään demoralisoimaan: Heidän tulee epäillä omia silmiään, omaa todellisuuskäsitystään, omaa kulttuuriaan, omaa historiaasta, omaa elämäntapaansa, omaa arvoaan.
Minneapolis, Seattle, Atlanta, Chicago, New York, Washington D.C., Portland: mellakointia, ryöstelyä, vandalismia tai poliittista väkivaltaa jo useamman kuukauden ajan.
Valtalehdistö on syöttänyt julkisuuteen kuvaa rauhanomaisista BLM-mielenosoituksista, liittovaltion harjoittamasta fasismista ja rasismista sekä äärioikeiston kaduille tuomasta uhasta. Akatemia on antanut auktoriteettinsa poliittisen aktivismin käyttöön tuottamalla CRT tukevia pseudotutkimuksia. Anti-Defamation League julkaiseman raportin mukaan voidaan näyttää todeksi kuinka valkoisen ylivallan kannattajat ovat uhka amerikkalaiselle yhteiskunnalle.
Sosiaalinen media on osallistunut BLM tukemiseen suosimalla BLM- ja Antifa-aktivismia.
Apple, Coca-Cola, Google, Facebook, Twitter, Microsoft, IBM, Disney, Cisco, Starbucks, Amazon, PayPal: merkittävät yritykset ovat lähteneet vaikuttamaan rotujen välisiin valtasuhteisiin antamalla julkisuudessa tukensa BLM-liikehdinnälle.
Vaikuttaa siltä, että Amerikassa valkoisia ajetaan mukauttamaan itse itsensä nopeasti muuttuvaan todellisuuteen ja normalisoimaan heille itselleen vihamielinen todellisuus.
Mukauttamisessa käytetään myös suoranaista uhkailua CRT-ideologiaa mukaellen. Joissain tilanteissa luopuminen valkoisesta etuoikeudesta, esim. luopuminen oikeudesta istua iltaa ravintolassa, on pienempi paha kuin joutua ravintolassa uhkailevan BLM- tai Antifa- aktivistin väkivallan kohteeksi. Joissain tilanteissa luopuminen valkoisesta etuoikeudesta, esim. luopuminen poliittisesta osallistumisoikeudesta, on on pienempi paha kuin joutua BLM- tai Antifa- aktivistin murhayrityksen kohteeksi.
Poliisi-instituutiolla ei ole legitimiteettiä toimia. Oikeusinstituutiolla ei ole legitimiteettiä toimia. Kapitalistisella yksityisomistus-instituutiolla ei ole oikeutta jatkaa olemassaoloa. Ydinperhe-instituutiolla ei ole legitimiteettiä toimia ihmissuhde- tai perhemallina. Kristinuskon harjoittaminen ei nauti lainsuojaa. Amerikkalainen kulttuuri ei ole legitiimi kulttuuri, eurooppalaistaustainen historia tulee hävittää näkyvistä. Summa summarum: valkoista yhteiskuntaa, sen perusinstituutioita, pyritään horjuttamaan.
Vaikuttaa hyvinkin siltä, että amerikkalainen yhteiskunta pyritään ajamaan kohti poliittista kriisiä BLM ja Antifan myötävaikutuksella.
Vaalivuonna otteet luonnollisestikin ovat kovat, keinoja ei kaihdeta. Kuitenkin, liberaalien 2016 vaalihäviön jälkeisinä vuosina ja eritoten viime kuukausina presidentin ja liberaalien osavaltiopoliitikkojen välit ovat olleet sotaisat. Konflikti istuvan presidentin ja CRT-tukevien liberaalijohtoisten osavaltioiden poliitikkojen välillä näyttää jyrkältä. Esim. New Yorkin kuvernööri Cuomo ilmaisi jokin aika sitten selväsanaisesti, että Trump ei voi tulla takaisin New Yorkiin, Trump ei ole tervetullut. Cuomo kehotti Trumpia tulemaan armeijan kanssa, jos mielii tulla New Yorkiin. Cuomo: ”Forget bodyguards, he’d better have an army if he thinks he’s going to walk down the streets in New York.”
Poliittinen kriisi tarjoaa mahdollisuuden opposition vallan kasvattamiseen. Näyttää siltä, että monikulttuuria ajava eliitti taistelee vallasta ja käyttää taistelussaan apuna katutason massamellakointia. Eliittiin luonnollisestikin kuuluu taloudellinen eliitti.
Marxilaisuus on eliitin ase yhteiskunnan horjuttamiseen, ei päämäärä itsessään.
Onko valkoisesta amerikkalaisesta tullut käytännössä poliittisesti lainsuojaton?
CTR/BLM-liikehdinnästä puhuvat huolestuneesti niin liikehdintää vierastavat liberaalit kuin konservatiivitkin. He eivät hyväksy kehenkään kohdistuvaa rasismia, ”koska amerikkalaiset eivät ole rasisteja”. Heille kaikkien elämä on merkityksellistä, siis myös valkoisten, vaikkeivat he sitä selkeästi ääneen sanokaan.
Konservatiivinen establismentti sen sijaan ei näytä selkeästi tunnistavan yhteiskunnallisesti merkittävää valkoiseen väestönosaan kohdistuvaa uhkaa. BLM/Antifa- puolimilitanttien hyökkäily valkoisia vastaan on mielletty pitkälti hyökkäilyksi konservatiiveja kohtaan. Antifa, rikollisen toimintansa vuoksi, on nimetty näkyvästi järjestäytyneen amerikkalaisen yhteiskunnan viholliseksi.
Toki presidentti Trump, ilmeisesti julkisuudessa esitetyn CRT-koulutuksia koskevan kritiikin myötävaikutuksella, on määrännyt liittovaltion organisaatioissa ylläpidetyn CRT-koulutuksen rahoituksen keskeytettäväksi.
Demokraattinen establismentti tukee CRT/BLM- liikehdintää julkisesti. CRT muutosvaatimukset ovat oikeutettuja, vain liikehdinnän myötä tapahtuvat ilmiselvät laittomuudet ovat tuomittavia. Syy ei-toivottavaan tilanteeseen löytyy kuitenkin istuvasta presidentistä.
CRT-opit ovat levinneet laajalle, mm. kasvatus- ja koulutusinstituutioihin, tiedonvälityksestä vastaavaan massamediaan ja maailmankuvaa laajalti muokkaavaan viihdeteollisuuteen.
Näköpiirissä ei ole mitään, minkä pohjalta olettaa, että poliittinen establismetti jatkossa merkittävästi hillitsisi Amerikassa jo pitkään kytenyttä valkoiskielteisyyttä.
Amerikkalaisuus näyttää liberaaleille tarkoittavan mahdollisuuksia, mahdollisuuksia kaikille.
Amerikka on rasistinen, värillisiä syrjivä yhteiskunta. Rasismista on päästävä. Ei-rasistisessa Amerikassa rasismin aiheuttama värillisen väestönosan heikompi yhteiskunnallinen tilanne korjataan. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen tarvitaan sosiaalistaloudellisia resursseja värillisille, koulutuksellisia resursseja värillisille, juridisia oikeuksia värillisille.
Konservatiivit näkevät amerikkalaisen yhteiskunnan moninaisuudelle avoimena ja yksilökeskeisenä. Jokainen ihminen kohdataan yksilönä ominaisuuksineen ja toimineen, yksilön etnisellä taustalla ei ole tässä merkitystä. Amerikka ei ole rasistinen yhteiskunta.
Amerikkalaisuus näyttää tarkoittavan pitkälti yleistä lainkuulijaisuutta.
Onko Amerikka sattumalta ajautunut valkoisvastaisuuteen?
Amerikka on jo aikaa valinnut mieltää amerikkalaisuuden käsitteellisesti.
Kun amerikkalaisuus mieltyy ideologian kautta, lainkuulijaisuuden tai mahdollisuuksien, se ikään kuin irtoaa todellisuudesta. Yhteiskunnassa aina esiintyvää etnistä vaikutetta ei oteta vakavasti, rotuteeman esille ottohan olisi rasistista eikä Amerikka ole rasistinen maa.
Amerikkalaisuus ei ole kiinni yksilön rodullisesta syntyperästä. Amerikkalaisuus on kuitenkin joskus mieltynyt pääasiallisesti juuri valkoisen ihmisen kautta.
Amerikka, siis valkoinen Amerikka, on surutta ajanut itsensä 1960-luvulta kohti väestönvaihtoa. Väestönvaihdon myötä poliittiset valtasuhteet tulevat horjumaan ja mahdollisesti, tai jopa todennäköisesti, kääntymään päälaelleen.
Vaikuttaa siltä, että värillisten vähemmistöjen etnosentrisiä valtapyrkimyksiä ei ole otettu eikä oteta tosissaan, vaan eletään aivan kuin valkoisen ihmisen asema pysyisi turvattuna myös ei-valkoisten kansoittamassa ja hallinnoimassa värillisessä Amerikassa. Valkoisen ihmisen kulttuuri on taipuvainen yksilöpainotteisuuteen, yksilöpainotteisuustaipumus ei kuitenkaan ole universaali piirre.
Valkoisille on kehittynyt vuosikymmeniä kestäneen fasismia, natsismia ja rasismia kammoavan kulttuurivaikuttamisen myötä todellisuuden vääristymä? Kyllä, valkoisille suunnattu monikulttuurinen indoktrinaatio on pitkällä.
Valkoinen Amerikka, mitä ilmeisemminkään, ei muista poliittista historiaansa. Käyttäydytään aivan kuin roturistiriitoja ei olisi ollut tai roturistiriidat olisivat olleet jokseenkin merkityksettömiä, sovittavissa olevia, värilliseksi muuttuneessa Amerikassa valkoisten anteeksipyynnöllä ja hyvityksellä kuitattavia rasistisen historian jäänteitä. Näyttää kuitenkin siltä, että valkoisuudesta ei aikaan ole Amerikassa erityisesti pidetty.
Väestönvaihdon myötä poliittiset valtasuhteet vaihtuvat ei-valkoisten intressejä tukeviksi ja tällöin valkoiskielteisyys realisoituu niin yhteiskuntatasolla kuin yksilötasollakin.
Valkoiskielteisyys normalisoituu ja normalisoitunut valkoiskielteisyys avaa portin valkoisvastaisuudelle.
Amerikkalaisessa yhteiskunnassa nyt selkeästi vaikuttava valkoisvastaisuus ei ole yhteiskunnallisen sattuman vaan yhteiskunnallisen välttämättömyyden tulos.
Aspergerilainen blogi 