Poliitikkojen toimet ovat nykyisin usein niin räikeän vahingollisia kansallisille eduille, että se kirvoittaa monet kysymään: ”Kuka todella määrää ja ohjailee meidän poliitikkoja?”
Julian Assange on sanonut osuvasti salaliitoista, että ihmisillä on niistä pääasiassa vääristynyt ja fantasioiva mielikuva. Todellisuudessa kyse on tuiki tavallisesta ihmisen taipumuksesta hakea hyväksyntää omassa viiteryhmässään ja verkostoitua, hakea liittolaisuuksia.
Hyvää tarkoittavat ihmiset toimivat kansakuntien vahingoksi koska ovat osa vahingollista järjestelmää. Poliitikot korruptoituvat. Vaikka he kuvittelevat pysyvänsä aatteidensa takana he verkostoituvat ja sopeutuvat ajattelukulttuuriin, joka heidän työympäristössään vallitsee.
Vika on enemmän koko poliittisen järjestelmän toimintatavassa ja ajattelukulttuurissa joka on täynnä hyvin globalistista mentaliteettiä. Moni lähtee politiikkaan tosissaan kansallismielisin aattein, mutta omaksuu silti globalistisen, finanssikapitalistisen, säälivampyristisen, kommunistisen, kulttuurimarksistisen jne. ajattelutavan piirteistöä. Sillä ajattelutavalla on monta nimeä. Vaikka poliitikko monessa asiassa olisikin oikeassa kun yhdessäkin harhautuu valheen pauloihin, silloin hän ja hänen ajamansa asia on sosiaalisen paineen vietävissä, sen verkoston ja sen verkoston intressien vietävissä joka haluaa vain säilyttää oman valtansa eikä muuta.
Salaliitto ei ole joukko ihmisiä. Verkosto on kuin entiteetti joka elää omaa elämäänsä ja hyväksikäyttää ihmisten heikkouksia ja halua tulla hyväksytyksi. Verkosto on massa-manipulaatiota joka kykenee ylläpitämään itse itsensä, koska järjestelmämme länsimainen parlamentaarinen demokratia on ympäristönä sellaista verkostoa suosiva.
Länsimainen parlamentaarinen demokratia sellaisena kun sen tunnemme on elinympäristö, jossa parhaiten pärjää globalistinen verkostoituja, ei kansallismielinen kansan etujen ajaja. Jokainen Poliitikko joka haluaa suojella tätä hallintomuotoa tulee kääntymään joskus kansaa vastaan, ei salaliiton takia vaan luonnon lakien takia.
Tahto ajaa kansan etua täytyisi siis olla suurempi kuin pelko järjestelmän horjuttamisen vaaroista.
Kysymykseen ”kuka todella määrää ja ohjailee meidän poliitikkoja?” on tietenkin myös toinen vastaus, mutta silloin kysymys tulee muuttaa muotoon: kuka todella suojelee ja hyötyy länsimaisen parlamentaarisen demokratian olemassaolosta?
Ensiksikin, ennen todellista vastausta, sen tekee kansa joka pelkää oman hallintojärjestelmänsä romuttumista, muutosta, epävarmuutta ja Hitlerin ylösnousemusta enemmän kuin vallitsevaa nöyryytyksen tilaa.
On kuitenkin eletty aikoja jolloin kansa on rohkaistunut ja uskaltanut muuttaa suuntaa, mutta niitä aikoja nykyiset kansat muistelevat silti kaihon sijaan yleensä kauhulla! Miksi?
Pelolla on aika helppo hallita. Ihmiset eivät uskalla tutustua asioiden todelliseen laitaan, kun valheita toistetaan riittävän räikeän väkivaltaisista pelottavista asioista riittävän voimakkaasti ja jatkuvasti.
Vaihtoehtoja ei harkita, kun ihmiset eivät uskalla tutustua historiaan ja ovat unohtaneet kuinka nuorta nykyinen järjestelmä oikeastaan on. Ihmiset pääasiassa uskovat, että jos nykyjärjestelmä murretaan on luvassa vain diktatuurin kauhua.
Nykyinen hallintomuoto hyödyttää kuitenkin ylikansallista elitististä maailmankansalaista ja alentaa kansakuntia. Jokainen pyrkii olemaan kauppias ja tekemään elämänsä kaupat -äänestävät poliitikkoa joka tekee heille parhaan tarjouksen.
Ei ole salaliittoa joka on kaapannut länsimaisen demokratian, vaan länsimainen demokratia on kasvattanut ja ruokkinut ja on oman salaliittonsa kehto. Tässä kehdossa pysyessämme tämä maailmankansalaisten ajattelutapa kykenee tehokkaimmin houkuttelemaan muutkin omaksumaan sen ajatelutavan. Siksi meillä onkin kauppiaiden demokratia, ei kansan demokratiaa.
Kotia, isänmaata arvoltaan mittaamatonta, ei ole kenelläkään, jos kaikki on vain kauppatavaraa.
Aspergerilainen blogi 