Elämme vajaan 150 ylikansallisen yrityksen aristokraattisen plutokratian aikaa.

Linkki tutkimukseen: Revealed – the capitalist network that runs the world

Aika jota voimme jo elää on vanhojen valtarakenteiden puolustajien ja vastustajien välisen sisällissodan alun aika.

Suomessa Vallatkaa Wallstreet-liike ei vielä ole saanut kovin paljon voluumia suhteutettuna esimerkiksi “maahanmuuttokriittisyyteen”. Länsimaisessa maailmassa kuitenkin yleisemmin on tällainen “maahanmuuttorkiittisyyteen” verrattava pelkurimainen ison asian ohittaminen -koko järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden sivuoireina ilmeneviin epäkohtiin tuijottaminen ja sijaiskärsijöihin kiukun suuntaaminen- alkanut väistyä kansalaisten vaatimuksilta koko talous ja valtarakenteiden uudistamista kohtaan.

Suomen kansan tunnelman tila on pääosin vasta sellaisella tasolla kuten tässä artikkelissa hoksataan.

Euro ja äärioikeisto

Amerikkalaisten ja useiden länsi- ja eteläeurooppalaisten maiden (myös Brittien saarten) tilaa kuvaa enemmän tämä amerikkalaisten vallankumouksellisten youtube video.

Demokratian pohjalta löytyy tiettyjen ihmisryhmien voimakas tarve valtaan aivan kuin minkä tahansa hallintamuodon. Enemmistövalta on kuitenkin hyvin ongelmallista, koska päätökset tehdään määräenemmistön pohjalta, jolloin totta ja toimivaa on se, mikä toimivaksi porukassa huudetaan. Vähemmistön ratiolle ei tarvitse antaa juurikaan painoarvoa, känkkäränkkä heikentää ryhmän arvovaltaa, joten vähemmistö voidaan kokea uhkana- sovun rikkojana.

Sovun korostaminen, sopiminen on suomalaisen yhteiskunnan avainsana, känkkäränkkäily on taas synonyymi vastuuttomuudelle. Sopimisen korostaminen kätkee taakseen ajatuksen yhteisestä edusta. Hyvä, kypsä ihminen pyrkii vastuullisesti kohti yhteishyvää, tarvittaessa ohittaen itsensä. On olemassa suomalaisten yhteisetu siinä kuin Euroopankin yhteisetu.

Työllisyyden ylläpito, kansantalouden kasvu mahdollistavat hyvinvoinnin yhteiskunnassa kansalaistasolla. Liiallinen verotus ja laaja julkinen sektori toimivat kehityksen jarruna.
Tulot on mielekkäämpää pistää oman valinnan mukaan kulutukseen yksityissektorilla kuin kerätä veroina valtion kaiken nielevään tyhjään aukkoon. Rakenteiden muokkaus kohti keskitettyä toimintaa säästää kansalaisten käyttövaroja ja tehostaa palveluja toimien kaikin tavoin kehityksen apuna.
Yhdistynyt Eurooppa takaa vakauden niin finanssipuolella EMU kautta kuin poliittisella puolella yhtenäisten etujen kautta;  sota on meistä kaukana. Ihmisoikeudet ovat eurooppalaisen yhdentymisen ytimessä, eurooppalainen on sivistynyt monikulttuurisuuden ymmärtäjä ja arvostaja- kultturelli.

Hyvä- mutta miksi EU, jonka tarkoitus oli ja on varmistaa länsimainen elämänmuoto: vapaus, taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi, on kriisissä kriisistä päästyään?
Kysymys, johon Vasemmistoliitto vastasi ennen vaaleja ja johon se ei enää halunut vastata vaalien jälkeen. Känkkäränkkä ei hyödytä vasemmiston hallistustaivalta EU myönteisessä kokoonpanossa, kun kerran enemmistö niin päätti. Kysymys, johon Timo Soini vastasi ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

EU on keinotekoinen rakenne ja siksi istuu niin huonosti realiteetteihin. Sen sijaan, että rakennettaisiin toimiliitto niiden yksikköjen välille, jotka luontevasti sopivat kulttuurinsa puolesta toimimaan yhteisessä valuutassa pakotettiin ja pakotetaan rahaliiton ehtoihin kulttuureja, joissa halpa raha edesauttaa valtion kassan käyttämistä poliittisiin tarkoitusperiin yli yhteiskunnan sietokyvyn. Sillä- toki sijoittajat yrittävät lihottaa omaa pussiaan keinottelemalla myös valtion velkakirjoilla, se on heidän jopinsa- valtiojohdon vastuulla on katsoa, että yhteiskunnassa otettu velka ja harjoitettu keinottelu on jokseenkin siedettävä kansalaisten kannalta. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti eivät olleet pahasti epätasapainossa omaksutun elämänmuodon ja talouden toimintamuotojen suhteen ennenkuin saivat nauttia EMU ylenpalttisista eduista dynaamisen talouden, helpon rahan muodossa.

Islantilainenkaan yhteiskunta, sen puoleen, ei ollut kriisissä ennen kuin vapautti rahankierron- avasi tavallisillekin tallaajille portit Maniheveniin.

1980 -luvulta voimaa saanut liberaalikapitalismi, jossa rahoitusmarkkinat määrittävät toimintaansa jokseenkin irti poliittisesta kontrollista, ei ole sopinut erityisesti millekään kansalle joskin toisille vielä toistakin vähemmän. Eikä vapauttamista ajanut finanssisektori sitä ole tarkoittanutkaan.

Kun kuplatalous sitten on puhjennut, lähdetään valtioiden ja ennen kaikkia pankkien velkaa maksamaan yhteisesti, EU yhteistakuu-idealla, jolloin kasvatetaan riskiä, että yhteisöissä, joissa helppo raha on sotkenut jo kansalaistenkin arkielämää, ei nähdä syytä tehdä tarvittavia yhteiskunnan konrollitoimenpiteitä, joilla keinottelu ja ylivelkaantuminen saataisiin kuriin. Kukaan ei joudu riittävästi vastuuseen tehdyistä virhearvioinneista, kun helppo tai helpohko raha virtaa entiseen tai lähes entiseen tapaan.
Max Keiserin arvio, jonka mukaan velkaongelman korjaaminen velkaa ja velkojia lisäämällä johtaa toimikentän kompleksisuuteen ja epävakauteen eikä ratkaise ongelmaa, kuulostaa järkevältä.
Euroalueella painostetaan elämänmuotoja mukautumaan velasta elävän ryhmän tahtiin, milloin ottamaan velkaa, milloin rajaamaan velkaa. Kreikkalaiset kansakuntana ei todellakaan ole viime kuukausina enää olleet suveneerejä päättämään omasta tavastaan elää,  elämisen malli on saneltu EU, EKP ja IMF toimesta ja siunattu EU vasallivaltion korruptoituneella poliittisella eliitillä. Kreikka on esimerkkinä muille EU vasalleille, myös Suomelle, siitä miten känkkäränkkä hoidellaan- kreikkalainen sissikapina, kansan nousu kaduille on nähty lähinnä Kreikan tulevaisuuden ongelmana.

Suomessa voi nähdä ideologian saman linjauksen. On tuotu esiin, että eurooppalaisten kansalaisten protestointi austerity measure/ hyvinvointileikkausten vuoksi  saattaa aiheuttaa taloudellista epävakautta ts. se voidaan määrittää tulevaisuuden uhkaksi Euroopassa.
Suomalaisen tulee nähdä perinteisten hyvinvointivaltion yhteiskuntatarkenteiden rapistuminen luonnollisena osana elämäntapaa ja oppia luottamaan vapautetun talouden kykyyn tuottaa laadukkaita palveluja yksityissektorin kautta. Koska luonnollisestikin olemme osa Eurooppaa, meille kuuluu koko Euroopan hyvinvointi ja siitä syystä ei ole etumme mukaista horjuttaa Euroopan taloudellista tasapainoa. Siis Euroopan- ei eurooppalaisten. Tarkennus on todella tarpeen, sillä Euroopalla tarkoitetaan Euroopan rahaliittoa ja siihen linkittyviä sijoittajia ja pankkiireja. Markkinavoimat- jotka tosiasiassa muodostuvat globaaleista toimijoista- heidän elämäntapaansa meidän, eurooppalaisten, ei tule horjuttaa. Tulee lama, menee työpaikkoja, pankit ja muu sijoitustoiminta ovat liian suuria kaatumaan, joten meidän tulee mieluummin kaatua. -Maksajavasallina asemasi ei sittenkään ole niin ongelmallinen kuin ymmärtämättömyydessäsi ensin luulit.

EU liittovaltioluonne on nyt jo päivänselvä.
EU sisäpiiristä lähtenyt ajatus velkakatosta voisi olla voimakas provokaatio itsenäiselle valtiolle, invaasioluonteinen toimi, joka loukkaa itsemääräämisoikeutta, mutta Suomessa päätös ei ole nostattanut julkisuudessa juurikaan laineita kuten ei Suomen EU kuulumisen kirjaaminen perustuslakiinkaan omaehtoisena valintana. Timo Soinin puheet orjamentaliteetista eivät saaneet juurikaan laajaa julkisuutta. Linkittyminen Euroopan rahaliiton yhteiseen velkaan, sen maksuun ja sen voimakkaaseen kontrolliin julkishallinnon tasolla, vastoin alkuperäistä EU-sopimusta, on koettu jonkin moisena käytännön pakkona, moraalisesti oikeana valintana, osoituksena vastuullisesta yhteishengestä- eurooppalaisuutena.

Liittovaltio, joka ei todellisuudessa johda edes omaa johtoaan uskottavasti voisi olla melkoisen pelottava ajatus; mutta ei- jotain psykoottista on suomalaisessa kulttuurissa.

Todellisuudentajun hämärtymisestä kertoo yhteiskunnan roolin vääristyminen. Yhteiskuntapolitiikka palvelee arkielämälle vieraita intressejä. Taustalla on usko yliluonnolliseen toimijaan, markkinavoimiin ja niiden valtaan. Markkinavoimia ei pidä suututtaa, ei hermostuttaa, markkinavoimien reaktiot ovat ensisijaisia, kun tarkastellaan tehtyjä yhteiskunnan toimintaan liittyviä päätöksiä. Markkinavoimat ovat kaiken yläpuolella -keitä ne markkinavoimat ovat?
-Älä lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi nimeä! …Toki markkinavoimilla on ihmisoikeutensa?

No, pelko on ainakin nimesi ja muitakin voisin keksiä, mutta turhaan niin turhaan, koska ylin on pyhä ja loppujen lopuksi aina koskematon.

Kyse ei enää ole realistisesta hyötyjen ja haittojen arvioinnista ja useampien erityyppisten yhteiskunnallisten visioiden hahmottamisesta ja vertailusta, vaan sokeasta ja alistuneesta antautumisesta Manihevenille. Enää ei kysytä mikä on kansalaisen etu tai politiikon vastuu vaan miten laaja on kansalaisen vastuu markkinavoimille. Onkin sanottu, että euro on poliittinen valuutta. Mutta kun poliittinen ja fiskaalinen ovat jo toistensa synonyymejä…

Kukaan ei ole kaapannut valtaa, ei niin Suomen päätöksenteossa kuin ei EU-tasollakaan – valta on lahjoitettu demokraattisesti ja lahjoitetaan joka päivä.
Viime aikoina jopa EU kriittiseksi aikoinaan julistautunut Vasemmistoliitto on löytänyt suunnan elämälleen yhdentyvästä liittovaltiosta ja yhteisestä velkasäännöstelystä. Jokaisella äänestäjällä on yksi ääni, sama määrä valtaa. Äänestyksen tuloksena voittaa monelle äänestäjille tosiasiassa ongelmallinen näkemys- miten temppu tehdään? Vastaus on hämmästyttävän yksinkertainen, demokratialla, enemmistöpäätöksellä.
Hankalissakin tilanteissa enemmistöpäätös taas saadaan käyttämällä hyväksi äänestäjien siis alamaisten evolutiivista piirrettä, tarvetta kuulua joukkoon, olla porukassa. Johtajan seuraaminen ja joukkoon liittymisen vetovoima pehmentävät tapaa ajatella eli altistavat  myöntymiseen, taipumiseen, kohti nk. sopua. Siellä missä on massaa, on helposti totuuskin, sillä totuus on valtaan sidottu olevainen. Siksi tarpeen tullen totuus voi kehittyä vastaamaan realiteetteja eli kansanomaisemmin takki kääntyä. Valta kun on evolutiiivisesti turvaa, tae olemassaolosta ja lisääntymisestä. Jonkin asteinen henkilökohtainen sosiaalinen asema valtahierarkiassa tietysti lisää entisestään takin käännön viehättävyyttä. Alistuminen korruptiolle on siis vain yksi tie valtaan.
Vasemmistoliiton jäsenet, jotka äänestivät hallitukseen menon puolesta, ovat siis oikeastaan päätöksellään osallistua liberaalikapitalistiseen hallitukseen kertoneet pitävänsä itseään an sich vallattomana. Vasen ryhmä ilmeisesti koki valtaa eikä siten tarvinnut takin kääntöä. Puoluetta johtaa siis tosiasiassa itseensä luottamaton johto ja puolueen sisäisessä oppositiossa on tosiasiallinen johtaja-aines. Demokratian oppien mukaan synnyttyään enemmistöhallitus puolestaan lakaisee opposition olemattomiin ja ihan laillisesti. Eduskunta on kumileimaisin. Näin vaalitulos saatiin mitätöityä, sillä äänestäjä ei tiennyt äänestävänsä sopuun taipuvaista demokraattista vasemmistoa.

Mitä tarkoittaakaan tuo paljon puhuttu sopu?
Sopu ei oikeastaan viittaa varsinaiseen toimintaan vaan pikemminkin mielentilaan.
Ristiriitojen sijaan katsotaan yhteistä etua.
Lähdetään ajatuksesta yhteisedusta, mutta onko sitä olemassa? Mistä se voisi rakentua?
Evolutiivisesti yhteisetu on yhteydessä yksilöä lähellä olevan piirin etuun ja linkittyy geeniperimän turvaamiseen tai yksilölle hyödylliseen altruismiin. Tämä etu kuitenkin rajautuu pieneen piiriin ja sen kautta laajojen juokkojen yhteisedun löytäminen ei näytä kovinkaan helpolta.
Jos olisi olemassa jokin todellinen laajojen joukkojen yhteisetu, siitä ei tarvitsisi edes puhua, koska se olisi  itsestäänselvyys. Itsestäänselvyys, jota ei tarvitse puhua, sen sijaan on eturistiriitojen olemassaolo ja siksi juuri korostetaan sen vastakohtaa sopua. Kyseessä siis ei ole mikään löydettävissä oleva vaan pikemminkin fabrikoitu olevainen. Arkikokemuskaan ei löydä olevaista yhteiskunnallinen sopu tai soputila. Sopu on fantasiateollisuuden tuote, jonka jatkuva propagoiminen onkin tarpeen, jotta se ei katoaisi ihmisten tietoisuudesta. Ja jessus, että sitä tuleekin, varsinkin YLE koneistosta. Ei päivää ilman sopua…

Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, USA:ssa, Englannissa ei kuunnella bullshittiä sovusta eikä sen puoleen Islannissakaan, siellä ollaan tietoisempia Manihevenin luonteesta. Anonymous-toiminta ja WikiLeaks sekä Julian Assangen kannanotot ovat tuoneet todellisuuden katsottavaksi. Siellä demokratiasta otetaan esille sen legitimoima oman edun valvontaan oikeuttava osallistuminen. Demokratia ilman sopua on nostattanut USA Occupy Wall Street- liikkeen laajojen ihmisryhmien tietoisuuteen ja kerännut joukkoja ympäri maata vastustamaan rahavaltaa ja perusteetonta räikeää yhteiskunnallista epätasa-arvoa.  Anonymous- henki siis leviää ympäri Eurooppaa ja USA mannerta.

Suomessa kirkon siipisuojasta julistetaan sopua ja tuomitaan kaikenlaiset vihapuheet. Kontrollia kontrollin perään huutaa uusfasistinen perinteinen puoluekenttä ja samalla syyttää perussuomalaisia fasismista tai no tietämättömyydessään rasismista, ihmisoikeusrikoksista, demokratian halventamisesta.
Suomessa viime vuosina kehittynyt valtakulttuuri muistuttaa nykyään epäilyttävästi amerikkalaista Bible Beltiä, jossa Perussuomalaiset nähdään Saatanana. Vihapuheet ja niiden hillintä näyttää olevan suomalaisen yhteiskunnan suurin elämäntapaan liittyvä haaste,  eurooppalaisuus eli EU-jäsenyys merkitsee monikultturellisyyttä, suvaitsevaisuutta, yksilön kunnioitusta. Halla-Ahon nettikirjoittelu on uhka suomalaiselle, anteeksi eurooppalaiselle, elämäntavalle. Suomessa ilmaistu mielipide on vastuussa Norjassa tapahtuneesta joukkomurhasta.
Asian voi nähdä niinkin, että poliittinen kenttä nk. “vasemmistosta” oikealle tosiasiassa suosii uusfasistista hiljaisuuskulttuuria, sopuun pakottamista. Soini on aivan oikeassa todetessaan, että Perussuomalaisten EU-kriittinen puhe on eurooppalaista sananvapautta. EU-kriittisyys ei tarkoita Eurooppa-vastaisuutta.
Ja mitä tulee taas rasismiin ja fasismiin ja muihin ismeihin, kaikki ne löytyvät Euroopasta, ne joista pidät ja ne, joista et.

Näyttääkin siltä, että mitä uhatummaksi EU vaikuttava poliittinen eliitti ja byrokratia itsensä tuntee, sitä defensiivisemmin se suhtautuu vastustukseen. Kun siltä näyttää kutistuvan legitimiteetti, joka alun alkaenkin oli jokseenkin heikko, sen täytyy vahvistaa rakenteitaan ja sitähän liittovaltio ideologian markkinointi ilmentää.

Euroopan mantereelle on rakentunut arvelluttava valtakeskittymä: Hierarkian huipulla ovat EU johto, liittovaltiomyönteisten vasallivaltioiden johto, finanssisektori rahoituslaitoksineen ja sijoittajineen ja hierarkian alapäässä joukko, joka elämäntavallaan ja varainsiirroilla mahdollistaa ylärakenteen elämäntavan, joka on aivan kuin toisesta ulottuvuudesta. Ja kaikkein oudointa on, että juuri demokratia mahdollistaa plutokratian, byrokratian.
Tässä on suomalaisen demokratian kipupiste- joukkojen manipulointi on aivan liian yksinkertaista. Hyvä, sopuun pyrkivä ja yhteishyvää arvostava sivistynut vastuuntuntoinen “eurooppalainen ihminen” on kerta kaikkiaan liian helppo kohde ohitettavaksi. Taloudellisuus jo vaatii tuollaisen kohteen huijaamisen yrittämistä.
Ja se, että tulee huijatuksi, on aivan liian häpeälliästä myöntää yksilön, joka kantaa vastuuta niin muista kuin omistakin toimista ja kantaa täten myös syyllisyyttä epäonnistumisesta.
So
-Sopu is my name, whispers the *Deception is the Name of My Game*.

Kuussa palaa- jälleen kuussa palaa.
Kuussa palaa ja tuhkassa itkee Feeniks.
Kiivaana etsii silmä, kauhusta laaja katse.
Hädissään iskee siipi, kun tuhkasta nousee vain pilvi.

Valkoista kyyneltä sataa maahan päivää monta,
yötä monta sataa äidin kyynelmalja.
Kaikki on hänelle tyhjää, nouse ei aika uusi.
Kaikki on hänelle selvää, kosketa siipi ei ilmaa.
Kaikki on hänelle kauhu- kuollut on sisin ajan.
-Eurooppa, Euroopa katso!
Katso- nyt kuussa palaa.

Assanainen ja assinainen toimivat niminä käsitteelle AS naisilla, autistinen psykopatia naisilla, skitsoidinen persoonallisuushäiriö naisilla ja autisminkirjon häiriö naisilla.  Käsitteet, joihon nimillä viitataan ovat hyvinkin erilaisia.
AS naisilla viittaa ICD-10 tai DSM 4 kautta käytöspiirteistöön, joka linkittyy osittain Kannerin autismiin, Aspergerin autistiseen psykopatiaan ja Wolffin skitsoidiseen persoonallisuuteen.
Käsitteet eivät jäsennä riittävästi samankaltaista toimintaa, koska Kannerin autismissa esiintyy yksilöä vammaannuttavaa toimintaa kun taas Aspergerin ja Wolfin piirteistöt kuvaavat tavanomaisesta keskivertoideaalista poikkeavaa toimintaa, joka linkittyy persoonallisuuteen.
Käytettäessä nimeä assanainen tai assinainen ei oikeastaan tarkoiteta mitään mielekästä; pikemminkin käy niin, että varsinainen ilmiö hämärtyy.

Tarkoitus on toki yleisluonteisesti ilmaista, että kyseinen nainen ei ole kuin nenttinainen, hänessä on puutteita, jotka vaikeuttavat vuorovaikutusta nenttien kanssa. Kyseessä on ennen kaikkea kon-tak-ti-häi-riö.
Puutteet sitten eritellään kunkin tautiluokituskriteeristön mukaan.

Puutteita ja ongelmia pyritään kuvaamaan mm. Tony Attwoodin malliin seuraavasti:

“Girls and women who have Asperger’s syndrome are different, not in terms of the core characteristics but in terms of their reaction to being different. They use specific coping and adjustment strategies to camouflage or mask their confusion in social situations or achieve superficial social success by imitation or escaping into a world of fantasy… Another escape is into the exciting world of nature, having an intuitive understanding of animals, not people. Animals become loyal friends, eager to see and be with you, with her feeing safe from being teased or rejected and appreciated by her animal friends.

Another constructive adaptation to the characteristics of Asperger’s syndrome used by girls and women is to use imitation or imagination. The girls may identify someone who is socially successful and popular, either from her peers or a character in a television soap opera and adopt that person’s persona in mimicking speech patterns, phrases, body language and even clothing and interests using a social script. She becomes someone else, someone who would be accepted and not recognised as different. She learns how to act in specific situations… Girls and women who have Asperger’s syndrome can be like a chameleon, changing persona according to the situation, but no one knowing the genuine persona. She fears that the real person must remain secret because that person is defective.

Some girls may not seek integration but escape into imagination. If you are not successful with your peers, you can try to find an alternative world where you are valued and appreciated. … for the child with Asperger’s syndrome, and especially the girl with Asperger’s syndrome, the reasons are qualitatively different and the fantasy world can become a means of avoiding reality and experiencing a relatively safe and successful social life.

… Observing and analysing social behaviour and trying not to make a social error are emotionally exhausting. Adopting an alternative persona can lead to problems of self-identity and low self-esteem regarding who you really are. Both of these coping and camouflaging strategies can contribute to a clinical depression in a young adult. Girls and women who have Asperger’s syndrome can spend many years searching for an explanation of why they are different, questioning whether they are defective or demented and why they feel so depressed.

People who have Asperger’s syndrome are prone to excessive anxiety, especially performance anxiety in social situations. This can contribute to selective mutism, being too anxious to speak in a group situation. A well known method of alleviating anxiety for typical children and adults is to develop routines and rituals and to focus on a special interest that can act as a ‘thought blocker’ to act as a shield for intrusive anxious thoughts…

From my own extensive clinical experience and reading autobiographies, women who have Asperger’s syndrome can be extremely sensitive to the emotional atmosphere at a social gathering… When a girl with Asperger’s syndrome who has emotional sensitivity to the negative moods of others has also been bullied and teased by peers and rejected or ‘betrayed’ by friends, there can be a suggestion of the characteristics of Borderline Personality Disorder. Being a ‘Tom Boy’ in childhood, not being interested in fashion and femininity, make up and perfumes, as well as appreciating the logic of the male brain can lead to concerns regarding sexuality and gender identity…”

http://www.tonyattwood.com.au/index.php?option=com_content&view=article&id=917&Itemid=720

Mitä ne AS-puutteet,- puutteeni?, sitten tiivistettynä taas olivatkaan? Kontaktivaikeudet, todellisuutta vääristävät, toimimattomat hallintamekanismit, joilla omia puutteita koetetaan hallita, identiteettipuute, persoonallisuushäiriötyyppinen oireilu. Elämä, -elämäni?, kietoutuu toimimattoman sosiaalisen kanssakäymisen ympärille. Tunteita, -tunteitani?, värittää ahdistus, epävarmuus, masennus.
Kaikki tämä linkittyy Aspergerin syndroomaan, joka on yksilön ominaisuus, neurobiologinen kehityshäiriö.

Ilmiö, jo näillä käsitteillä pyritään määrittelemään on tosiasiassa tiettyä käytöstä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ilmiön määrittely ja nimeäminen voi olla ilmiöstä täysin erillinen ja ulkokohtainen tapahtuma: ts. jotain tapahtuu, jolle joku antaa määreen ja nimen.

Kielenkäyttöä voi tarkastella kysymällä mitä kautta ilmiötä kuvaava kielenkäyttö on muokkautunut ja muokkautuu.
Määritetäänkö ilmiö muiden kautta, suhteessa muihin vai irti sosiaalisen ympäristön kehikosta ja miten nämä tavat vaikuttavat kielenkäyttöön.

Assinainen ymv. nimet ja käsitteet AS, autismin kirjo, skitsoidinen persoonallisuushäiriö ja autistinen psykopatia kaikki määräytyvät kulttuurisesta valtavirrasta, jonka on jo aikaa muokannut psykiatrisoiva ja neuropsykiatrisoiva viitekehys. Käsitemuodostuksessa ei ole käytetty evolutiivista viitekehystä, vaikka se juurikin olisi antanut mahdollisuuden tarkastella ilmiötä ja määritellä sitä arvovapaammasta näkökulmasta. Tulisi kysyä: missä ympäristössä on hyötyä tai haittaa tietyistä piirteistä ja toimintamalleista ja miten tämä vaikuttaa luonnonvalinnan kautta yksilöiden eksistenssiin ja lisääntymiseen. Variaatio ja evolutiivinen aikakäsitys ovat elämänmuotojen ymmärtämisen kannalta olennaisia, mutta usein ohitettuja tekijöitä.

Psykiatrisoiva viitekehys, sen lisäksi, että se määrittelee ilmiön valtavirran kautta, määrittelee ilmiön suhteessa valtavirtaan, tai pikemminkin keskiverrosta luotuuun mielikuvaan.
Lopputuloksena on syntynyt tautiluokitusviitekehyksessä ilmenevä patologia.

Tautiluokitus siis pohjaa ajatukseen, että on olemassa an sich terve yksilö, josta voidaan määritellä patologinen poikkeama. Tautiluokitus, sen sijaan, että ymmärtäisi olevansa kulttuurituote, on sokea omalle elämäntapapohjalleen ja kuvittelee esittävänsä universaalia totuutta. Psykologiassa metatason ajattelijat ovat lähteneet siitä, että määriteltäessä patologiaa määritelmä on aina veteenpiirretty viiva, koska tervettä yksilöä ei ole olemassa, mutta popularisaation myötä tämä kaiken ymmärtämisen ydin on unohtunut.

Luonnosssa ei kertakaikkiaan ole tiettyyn elämänmuotoon linkitettyä moraalia eikä sen kylkiäisenä psykiatriaa- ne sen sijaan löytyvät kulttuurista. Se, että luonnosta löytyy variaatiota ja kulttuurista moraalia ei tarkoita sitä, että luonnonilmiöt voidaan moralisoida. Valtavirrasta poikkeavaa toimintamallia ei millään lääketieteellisillä perusteilla voi lähteä patologisoimaan puhuttaessa ei-vammaistavista ilmiöistä kuten Aspergerin autistisesta psykopatiasta tai wolffilaisesta persoonallisuudesta, ilmiöt eivät kuulu tautiluokitukseen lainkaan sairauksia vastaavina toiminnan puutteina.

Tony Attwood ei tosiasiassa pohjimmiltaan kuvaa muuta kuin itse patologisoimaansa erilaisuutta, kun hän kuvaa ja tulkitsee yleistäen AS eli jotain, joka voi linkittyä myös Aspergerin autistiseen psykopatiaan tai Wolffin skitsoidiseen persoonallisuuteen.
Attwood ei patologisoi erilaisuutta yksin vaan osana kulttuuria, kulttuurituotteena. Myös nenttisosiaalisuus toiminnan määrittäjänä johtaa Attwoodia harhaan; hänkin on hermostonsa vanki.

Miksi ne kuitenkin ovat tautiluokituksessa?

Kielen avulla rakennetaan todellisuutta sen lisäksi, että elämäntapa antaa kielelle oman merkityksensa.
Kieli on mielen liittolainen. Kielen funktiot ovat moninaiset ja niihin kuuluu myös vallan jakautumisen ja kontrollin elementit. Todellisuutta hallitaan varsinkin postmodernissa elämäntavassa kielen hallinnalla. Kun määritellään jokin ilmiö moraalikoodin kautta lääketieteellisesti patologiseksi, samalla määritellään sen vastakohta terveeksi. Vähemmistöjen patologisoiminen on pitkälti enemmistöjen määrittelyä. Normitus ohjaa suuria massoja ja patologisoituja vähemmistöjä hyväksikäyttäen.
Yksinkertaistaen: ei ole suotavaa olla epäsosiaalinen, toisin sanoen asosiaalinen nainen.

Evolutiivisessa tietoisuudessa tehokas suojaväri estää erottumisen maastosta- massaan sulautumisessa on suojaava funktio, jonka pettäminen voi johtaa kuolemaan. Erilaisuus eli erottuvuus on riski. Ihmisiä on niin melkoisen helppo ohjata vedoten suojan tarpeeseen. Ja siksi niin monet naisetkin käyttävät kieltä ja samalla rakentavat mieltä, jossa heitä itseasiassa patologisoidaan. Jos joukossa, sen suojassa, toimiminen edellyttää itsensä patologisoimista, se on halpa hinta suojasta.
Saattaa hyvin olla myös niin, että itsensä patologisoimista ei edes tunnisteta, koska joukossa oleminen, sen kieltä ja mieltä käyttäen, on ainoa luonnollinen olomuoto. Ja jos joukossa ei voikaan olla voi ainakin pitää sitä viiteryhmänä ja joukkoon kuulumista unelmana. “Assinaiset”, jotka kertovat jopa kärsivänsä sosiaalisesta pelosta, ahdistuksesta, sosiaalisesta kyvyttömyydestä ja sitä kautta ulkopuolisuudesta vihjaavat jo samalla salaisesta toiveestaan olla kuin muutkin, toiveestaan kuulua. Jatkuvat identiteettiongelmat ja puutteellinen itsearvostus masennuksineen kertovat voimakkaastakin riippuvuudesta sosiaaliseen kenttään.

Jotkut naiset ovat tuoneet esille, että heidän assimainen omaleimaisuutensa pitää ottaa huomioon, sitä pitää arvostaa eikä heitä pidä yrittää muokata muunlaisiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että he irrottaisivat itsensä patologisoinnista, sillä näihin ajatuksiin liittyy oman toiminnan puolusteluja, selittelyjä ja itseen liitettyjä kompensatorisia piirteitä. He ostavat omanarvontuntoa muilta heitä epäileviltä tahoilta. He eivät kykene haistattelemaan eivätkä arvostamaan haistattelua.

Oma lukunsa tietenkin ovat säälivamppyyrit, jotka pyrkivät nostamaan sosiaalista statustaan omia puutteitaan, ongelmiaan korostamalla. Säälin määrähän kertoo säälittävän yksilön arvosta säälivien silmissä. Eurooppalainen kulttuuri on kuolemakaipuinen kärsimystarina, verellä lunastettu itkuvirsi. Siitä on helppo himoissaan imeä.

Mutta: onko se totta, että asosiaalinen nainen todella haluaa olla kuin sosiaalinen eli nenttinainen? Mistä oikeastaan on kyse näissä yleistävissä luonnehdinnoissa? Miten looginen, maskuliininen perusrakenne voisi tuottaa Attwoodin kuvaamaa persoonallisuudenrakennetta ja suhdetta sosiaaliseen kenttään? Miten leijonasta voisi kasvaa hiiri?

Nainen on kulttuurissa etuoikeutettu ja velvoitettu emootioiden tulkki.

Nainen, jos joku, on laumansa vanki, orjaverta.
So- vapautta, valtaa varastava orja on ymmärrettävästi häikäilemätön- nälkäinen narttu.

Nainen on se, joka kamppailee itsenäisyyden ja tasa-arvon puolesta- arvostaan. Feminismi on merkki vähintäänkin epävarmuudesta.

Naista ei kahlitse logiikka- sydän, se kaiken tietää.

Kun otan huomioon sen taustan, jota vasten assanaiseksi kutsuttua ilmiötä on käsitelty, huomaan, että samalla linjalla ei ole mielekästä jatkaa, jos ei halua jatkaa itsensä määrittelyä perusteettoman patologisoinnin sävelin tai hämärin perustein. Ei siis ole henkilökohtaisesti mieltä lausua enää sanaakaan ilmiöstä nimeltä “assinainen”. Ei enää tuulta “attwoodien” purjeisiin- ei edes vastatuulta.

Kun kaltaistani naistyyppiä tarkastellaan irti valtavirrasta joudutaan erikoiseen tilanteeseen, jossa on olemassa vain ilmiö, toimintatapani. Ehkäpä nimelle olisi käyttöä. Millainen nimi tarvittaisiin?
Tosiasiassa minulla on jo useita nimiä itselleni- miksi tarvitsisin lisänimen.
Kun haluan nimetä ja määrittää itseäni, miksi en tekisi sitä nimeämällä jatkossakin itseni ulkopuolisia kohteita ja suhdettani niihin.
After all- maapallo kiertää aurinkoa eikä aurinko maapalloa.

Kapinalliset on väitetty liittyvän koko kansan kattavaan kansannousuun.

Samaan aikaan YLE:ssä ollaan hyvin hiljaa todellisista Pohjoisafrikassa tapahtuvista kansannousuista kuten Tunisian ja Egyptin tilanteista jotka eivät suinkaan ole ohi.

Sitä tuskin on syytä hämmästellä että Ruotsi, USA:n liittolainen ja NATO:n jäsen, on mukana sodassa. Sanon NATO:n jäsen enkä salajäsen, koska Ruotsin salajäsenyyden WikiLeaksin kautta paljastumisen jälkeen sen jäsenyys on julkista… paitsi tietenkin jos ei seuraa muita kuin sensuroituja kotimaisia medioita.

Senkin pitäisi olla julkista että USA:n Libyaa vastaan suunniteltu “varastetaan öljyt ja muut resurssit” sota on ollut suunnitteilla jo pitkään ja se on nyt aloitettu kivalla tekosyyllä ja jälleen kerran puutteellisesti valmisteltuna ja huonosti suunniteltuna. Ainoa hyvin suunniteltu osa Libyan vastaisessa sodassa on sen markkinointi Eurooppaan ja yhdistyneille kansakunnille.

Gaddafi on toki diktaattori joka ei suvaitse poliittista vastustusta maassaan, mutta myös sosialistinen diktaattori joka ajaa kansansa asiaa sen verran hyvin että suurin osa kansasta tukee häntä. Juuri tässä piilee syy sotaan. Kansansa puolustukseksi on sosialistinen Gaddafi pistänyt Amerikkalaiset öljy-yhtiöt maksumieheksi laittomista sanktioista joilla hänen kansaansa on kuristettu, joten USA on suunnitellut ottavansa öljyn väkivalloin puolustaakseen laittomia oikeuksiaan laittomien sanktioiden korvaamisen laiminlyömiseksi.

Nyt kun muut jo tajuavat, että Libya on uusi potentiaalinen Vietnam, olisi ehkä hyvä että Suomessa lopetettaisiin hinkuaminen päästä siihen sotaan mukaan… mutta ei siltä näytä. Jyrki Katainen meni jopa niin pitkälle että väitti Libyassa olevan kansannousun toivovan länsimaista markkinatalousmallia… Länsimainen markkinatalousmalli on itseasiassa se mistä juuri soditaankin, malli jossa USA:n omistajat käärivät maan rahat taskuihinsa. Malli joka meillä täällä Suomessa jo on. Ei ole vaikeaa arvata ilman WikiLeaks vuotojakaan kenen palkkalistoilla Katainen on.

Žižekin ajatukset nykyeurooppalaisesta nationalismista ovat hyvin mielenkiintoisia Suomeakin ajatellen. Hän kirjoitti eurooppalaisesta vapaamielisestä monikultturalismista, joka todellisuudessa maskeeraa uusfasisista maailmankuvaa essessään:

Liberal multiculturalism masks an old barbarism with a human face.

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/oct/03/immigration-policy-roma-rightwing-europe

Yhteisörakenteista.

Kapitalistisessa tuotantosysteemissä yksilöt ovat käyttövoimaa, jonka sijoittajat valjastavat realisoimaan itselleen nopeasti mahdollisimman suurta voittoa. Työntekijän on oltava saatavilla siellä ja silloin, kun se sijoittajille sopii, työvoiman vapaa liikkuvuus on yhdentyneen Euroopan ydinajatuksia. Euroopan unioni on ensisijaisesti uusliberalistinen talousliitto.

Palvelusektori on myöhäiskapitalismissa merkittävä sektori. Yksityiset palvelujen tuottajat tuottavat siellä, missä se on kannattavaa. Perusstuktuuritkin pyritään yksityistämään yhteiskunnassa. Yhteiskunnan toiminnan tulee olla riippuvainen yksityisestä palvelusektorista, joka on riippuvainen pankki- ja sijoitussektorista. Rahan tulee kiertää, talouden oltava dynaaminen- pankki- ja sijoitussektorin on saatava omansa.

Pankkisektori elää lainoista. Se luo varakkuuttaan keinottelemalla lainoilla. Prosessin yhteydessä varakkuus keskittyy voimakkaasti.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/03/23/pankit-ovat-rahastaneet-kriisimaista-satoja-miljardeja/20114006/12

Postmodernissa kapitalismissa yhteisön arvomaailmassa korostuu yksilöllisyys. Tämä atomismin korostus sopii hyvin vastaamaan yltiöliberalistisen talouden vaatimuksia.
Arvomaailmassa relativismi kertoo omalla tavallaan sosiaalisten rakenteiden murtumisesta. Kaikki on niin tai näin- valitse itse. Valistuksen ideologian rationaalinen, kehitystä korostava maailmankuva on haudattu. Relativistinen teoretisointi leikkii pitkälti kielen sisäisillä suhteilla ja tämä irrottaa käytettävää käsitteistöä ulkopuolisista viittauksista, ulkomaailmasta. Kielen käyttö on hyvin joustavaa ja siksi myös hämäävää.

Seksuaaliset arvot ovat uhan alla- heteroseksuaalisuus ei enää ole synonyymi seksuaalisuudelle.
Sukupuoliroolit ovat uhan alla- feminismi syö maskuliinisuutta.
Uskonnollinen maailmankatsomus sekottuu tieteeseen- tietäminen ymmärtämisen välineenä kokee arvonlaskun- asiat ovat miten kuten näkökulmasta riippuen, kysymys on lopulta kuitenkin yksilön valinnasta.
Liberalismi sopii globaalille markkinataloudelle ja silloin se sopii myös systeemin sosiaaliselle ylärakenteelle arvoperustaksi.

Ei ole lainkaan ihmeteltävää, että useat ihmiset alkavat tuntea irrallisuutta, turvattomuutta, koska ei ole perinteitä, joihin luontevasti nojata, ei rakenteita, jotka olisivat pysyviä. Ihminen on lajiominaisuuksiltaan yhteisöllinen olento, ei irrallinen eikä edes Yksilö.

Statusahdistus painaa. Jokaisen pitää pärjätä taloudellisessa kilpailussa muiden himokkaiden kanssa. Menestyminen on mahdollista jokaiselle, joten vastuu epäonnistumisesta lankeaa yksilölle. Mikään ei ole enää työelämässä riittävän varmaa ja hyvin monen sosiaalinen asema on kuitenkin kiinni materiasta.
Kukaan ei halua olla köyhä, mutta joidenkin kohdalla kyse on jo siitä, miten elää köyhänä. Avoin luokkayhteiskunta tekee tuloaan myös Pohjolan hyvinvointivaltiorakenteisiin.
1900-luvun lopulla Suomeen rantautui Amerikasta poliittinen oppi, jossa yksilöiden välisen kilpailun katsottiin johtavan suurempaan – yhteiseen hyvään. Vielä 1970-luvulla tasa-arvopohjainen hyvinvointivaltio toimi kannustimena ja mielekkään elämän rakentajana. Koska  ihmisistä tuli tuottavia vain kun he kilpailivat toistensa kanssa., tuloerotkin toimivat nyt yhteiskuntaa rakentavasti:  Käytännössä tulohaitarin yläpäähän tulivat optiot. Huono-osaisten kannustaminen tapahtui taloudellisia etuuksia heikentämällä.

-Taloudellinen  tasavertaisuus ei tuota innovatioita, kilpailukykyä, tehokkuutta- herra ei laiskoja ruoki.

Kapitalismin piti vain poikkeustapauksessa olla kriisissä, mutta todellisuudessa kriisiytyminen pikemminkin kuuluu kaptalismin luonteeseen ja globaalissa kapitalismissa kriisikin on vaikutuksiltaan globaali. Nyttemmin toistuvien kriisien kehittyminen on jokaisen takaraivossa jonkin asteisena pelkona.

Asiat ovat siis jokseenkin huonosti ja kaiken lisäksi luottamus demokratian voimaan hiipuu. Puolueet edustavat monille elitismia, joka vieraantuneena ei kuule kansa syvää hätää. Totta on, että poliittisessa systeemissä on korruptiota, mutta siitä huolimatta emotionaalinen vuodatus kansan unohtamisesta on enemmänkin populistista retoriikkaa.

Mietitäänpä; miksi politikot eivät olisi korruptoituneita, kun yltiökapitalistinen ideologia on se ajankuva, jonka pohjalta he ovat nousseet asemaansa. Ei äänestäjiä ole kukaan huijannut, he ovat huijannet itse itseään. Kapitalismissa tarkoitus on tehdä voittoa määritetylle kohteelle- ei antaa vaikutusmahdollisuutta tai muuta hyvää nimettömälle joukolle- toisille. Korruptiota ei kapitalismissa tunneta eettisenä käsitteenä- ei edes kapitalismin politisoituneessa muodossa. Vain yksinkertainen jättää tilaisuuden hyötyä käyttämättä.

Millaisia ovatkaan nämä postmodernit valtapuolueet? Liberaaleja tai konservatiivivivahteisia liberaalikapitalistisen systeemin kannattelijoita ilman mitään todellisuudessa merkittävää luovaa roolia.
Puhetta liberaaleista arvoista, hyvää tahtoa, yhteishenkeä, vihertävyyttä ilman otetta taustalla vaikuttavaan taloudelliseen rakenteeseen, joka tekee mahdottomaksi demokratian, sosiaalisen vaikuttamisen, osallistumisen- kansalaisuuden. Valtavirtapolitiikka on pitkältikin asioiden toimittamista . Ei ole ihme, jos perinteinen puoluepolitiikka ei aina vedä ihmisiä toimimaan.
Valtapuolueet ovat loppujen lopuksi hyvinkin pitkälti samankaltaisia.

Neuvostoliiton murtuminen synnytti tilaa uskomukselle, jossa liberaalikapitalismi on yhteiskunallisesti ainoa toimiva ratkaisu eikä oikeastaan lainkaan ideologia muiden ideologioiden joukossa. Postmodernismissa liberalistisesta kapitalismista tuli, vastoin sen omaa ajattelutraditiota, totuus, suuri tarina, eikä pelkästään yksi näkökulma.

Fasismista ja uusfasismista.

Fasististiselle ideologialle on ominaista antidemokraattinen militarismi, taloudellissosiaalinen korporatismi ja nationalismiin ripustautuminen ajoittain jopa tietyn rotupiirteistön pohjalta.

Uusfasismille puolestaan on ominaista etnopluralismi, jossa kuitenkin yhteisön kultturaalista yhtenäisyyttä, vain yhdentyyppistä kansallisuutta, korostetaan voimakkaasti. Käytännössä kyse on kulttuurirasismista.
Uusliberaalinen talouspolitiikka, johon kuitenkin on voimakkaasti liitetty oman kansan edun korostaminen, kuuluu uusfasistiseen ideologiaan. Euroopan unioinin kaltaisten ylikansallisten rakenteiden vastustaminen sopii yltiönationalistiseen normistoon.
Uusfasismi toimii demokraattisten valtarakenteiden sisällä korostaen populismin tärkeyttä.
Populaarin demokratian, jossa kansan tahdon kuulemista korostetaan, hehkuttaminen ei kuitenkaan takaa ruohonjuuritason todellista vaikutusvaltaa merkittäviä päätöksiä tehtäessä. Ideologia  on autoritaarinen jopa siinä määrin, että yksilöiden katsotaan rakentavan identiteettinsa samaistumalla rajattuun, tietyntyyppiseen kansalaisuuteen. Populismia korostamalla voidaan kuitenkin rakentaa illuusiota yksilön vaikutusvallasta niille ihmisille, jotka eivät kykene ymmärtämään että he kokevat olevansa merkityksellisiä ts. kansalaisia vain ollessaan alamaisia jollekin heitä ylhäältä alaspäin ohjaavalle eliitille. Uusfasismi, kuten myös fasismi, kun ovat elitistisiä ideologioita, joissa valta keskittyy ja johtajistosta löytyy helposti karismaattisia yksilöitä tai yksilö.

Uusfasismi teki itsensä poliittisesti hovikelpiseksi irtaantumalla toisen maailmansodan aikaisesta fasismista.
Se sanoutui irti demokraattisen hallinnon kukistamisesta, autoritaarisesta korporatiivisesta talousmallista sekä väkivallan käytöstä.
Se kuitenkin säilytti itsessään fasismista tutun antipluralismin, antiliberalismin ja mielivaltaisen eriarvoistamisen. Ideologiassa korostuu mielikuva kansalaisista, jotka muodostavat orgaanisen yksikön, kansallisen kollektiiviruumiin. Konservatiiviset arvostukset ovat tyypillisiä uusfasismille. Kansaa ei pidä hajoittaa korostamalla yhteisön sisäisiä ristiriitoja vaan ihmiset pyritään yhdistämään yhtenäisen kansan voimaa korostavien arvojen pohjalta. Postmoderni relativismi ei käy- moraalia, suurta kertomusta, haetaan idealisoidusta kansallistraditiosta.
Uusfasistinen liike ei ole niinkään materiaalinen kuin ideologinen: ihminen on pikemminkin poliittinen kuin taloudellinen eläin. Poliittinen, moraalinen kollektiiviin pohjaava yli-ihminen- mutta nietzsheläisittäin likaa eli “ihminen, joka pitää ylittää”.
Liike on epä-älyllinen, muistuttaen poliittista uskontoa. Siksi ei pidä ihmetellä, jos sen ideologispohjaiset kannanotot jäävät puolinaisille perusteluille. Elitismin inho- populismin arvostus- pitää sisällään myös intellektuellisen eliitin inhon.

Žižek on luotsannut eurooppalaista poliittista liikehdintää, jossa yltiönationalismi ja uusfasistiset aatteet ovat löytäneet toisensa. Lainaukset häneltä.

“The recent expulsion of Roma, or Gypsies, from France drew protests from all around Europe – from the liberal media but also from top politicians, and not only from those on the left. But the expulsions went ahead, and they are just the tip of a much larger iceberg of European politics….”

Suomessakin on ollut havaittavissa vihaliikehdintää varsinkin joitain ulkomaalaisryhmittymiä kohtaan. Romaanit ovat olleet polttopisteessa kuten myös somalit ja muslimit. Euroopan ulkopuolisuus näyttää erityisesti aktivoivan ksenofobiaa yltiönationalistisessa maailmankuvassa.

“Incidents like these have to be seen against the background of a long-term rearrangement of the political space in western and eastern Europe. Until recently, most European countries were dominated by two main parties that addressed the majority of the electorate: a right-of-centre party… and a left-of-centre party …, with smaller parties… addressing a narrower electorate…

Recent electoral results in the west as well as in the east signal the gradual emergence of a different polarity. There is now one predominant centrist party that stands for global capitalism, usually with a liberal cultural agenda… Opposing this party is an increasingly strong anti-immigrant populist party which, on its fringes, is accompanied by overtly racist neofascist groups.”

Vastaavan tyyppinen ilmiö on ollut havaittavissa myös Suomessa. Jo vuosia perinteisessä valtapuoluekentässä on vaikuttanut pitkälti arvoliberaali, kapitalistiseen yhteiskuntamalliin nojautuva rintama ja haastajaksi peliin on viimeaikoina noussut anti-imigranttinen populistinen suomalaisuusliike, johon linkittyy uusfasista ideologiaa ja kannattajistoa.

“How did we get here?
After decades of hope held out by the welfare state, when financial cuts were sold as temporary, and sustained by a promise that things would soon return to normal, we are entering a new epoch in which crisis – or, rather, a kind of economic state of emergency, with its attendant need for all sorts of austerity measures (cutting benefits, diminishing health and education services, making jobs more temporary) is permanent. Crisis is becoming a way of life.”

Suomessakin antihyvinvoityhteiskunnallisessa todellisuudessa “hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää vain satsaamalla yritystoimintaan ja kannustamalla tuottavuuteen”.

Rahoitussektorin hyvinvoinnin ylläpito vaatii Suomessakin veronsa, jonka maksaa julkisten hyvinvointipalvelujen alasajona ja infrastruktuurin rapistumisena myös ne, jotka yleisestikin pitävät pystyssä pankki- ja sijoitussektoria velanotollaan. Pankkiiri on kansalaisen paras ystävä ja ideologisesti niskuroivan valtion vaarallisin vihollinen. Joten- livo ja pokkaa.

“After the disintegration of the communist regimes in 1990, we entered a new era in which the predominant form of the exercise of state power became a depoliticised expert administration and the co-ordination of interests. The only way to introduce passion into this kind of politics, the only way to actively mobilise people, is through fear: the fear of immigrants, the fear of crime, the fear of godless sexual depravity, the fear of the excessive state (with its burden of high taxation and control), the fear of ecological catastrophe, as well as the fear of harassment (political correctness is the exemplary liberal form of the politics of fear).”

-Politiikasta uupuu politiikka, palo on sammunut.
Haaleaa, kovin haaleaa ja yhteen nuottiin veisaavaa.

Vasemmisto ihmettelee missä äänestäjät. Miksi ihmetellä, kun ideologia ei ole pitkään sisältänyt muuta kuin humaanin muunnoksen  kapitalismista. Vasemmisto linkittyy liiallisesti  valtakulttuurin.  Se huutaa solidarisuutta ja oikeudenmukaisuutta valtiokirkon pelkiltä. Se antautuu sen sijaan, että taistelisi muutoksen puolesta. Se ei näe riittävän selvästi edes sitä yltiökapitalismin ja korruption vastaista taistelua, joka kansalaistoimintana on virinnut maailman laajuisena kybersotana Wikileaks- ja Anonymous- hengessä.

Sananvapaus- se tarkoittaa Suomessa pohjimmiltaan epämielyttävistä vaikutteista vapautumista.
- Kerro mitä mieltä olet, mutta älä keikuta venettä. Harkitse. Ole hyvätapainen, älä pilaa keskusteluilmapiiriä, älä loukkaa toista – kerro mitä ajattelet sanomatta mitään. Käytä sanoja ilman sisältöä:  keskustelupalstat sensuurilla, sananvapaus uskonnonpilkkana, tunneilmaisu väkivallalla uhkaamisena- häirintä pelottaa modernia liberaalista mieltä ja pelko täytyy voittaa.

-Kerro meille pelostasi, kerro miten voitit haasteesi. Näin jaat kanssamme, tuot elämäämme sisällön.
Mikä pelottaa? Identiteetin hajoaminen, hallinnantunteen menetys, pelko huomisesta. Kuka tuhosi, kuka varasti? Somalit tuhosi, somalit varasti, korruptoituneet politikot tuhosi, korruptoituneet politikot varasti. Homot, influenssat, lumiset talvet, islamin nousu, terrorismi, kerjäläiset kaduilla, WikiLeaks, raiskaavat miehet- maailma on vaarallinen paikka. Älä unohda pelkoa kun menet vieraantuneen kansan pariin.

Liikuttaako joukkoja mikään yhtä tehokkaasti kuin pelko ja sen voittaminen? Yhdistääkö mikään tehokaammin kuin terrorismin torjunta? Vasemmistossa peikkona rahan valta ja oikeistossa valtion valta. Nationalistien pelkona ulkoiset vaikutteet- musta mies tuo terrorismin Suomeen.

“Such a politics always relies on the manipulation of a paranoid multitude – the frightening rallying of frightened men and women. This is why the big event of the first decade of the new millennium was when anti-immigration politics went mainstream and finally cut the umbilical cord that had connected it to far right fringe parties…in the new spirit of pride in one’s cultural and historical identity, the main parties now find it acceptable to stress that immigrants are guests who have to accommodate themselves to the cultural values that define the host society – “it is our country, love it or leave it” is the message.”

Koska pelko ja pelon voittaminen nojautumalla illuusioon varmuudesta liikuttavat pohjimmiltaan hämmentyneitä massoja, uusfasistinen liikehdintä itsessään sekä sen laimennettu versio yltiönationaalinen anti-imigranttinen hehkutus löytyvät jalansijan suomalaisessa politiikassa.

Nykysuomessa ei enää kummastella sitä, että valtapuolueetkin ovat linjauksissaan nationalistisia. Harmaa talous, jossa nationalistisen hengen suojeluksessa voidaan riistää ulkomaalaisen työntekijän oikeuksia tai pikemminkin ihmisarvoa, voi hyvin. Kaikki tietävät mitä tapahtuu pimeillä työmarkkinoilla, mutta kukaan ei ole tietävinään siinä määrin, että määrittelisi tämän todelliseksi ongelmaksi. Suomen mediassa tuotiin kohtuuttoman voimakkaasti esille Suomea kohdannut “romaaniongelma”, romaanien suomalaisessa katukuvassa aiheuttamat ongelmat, verrattuna työelämässä ulkomaalaisiin kohdistuviin rikoksiin.

Ajan henkeä kuvaa hyvin se, että uusfasistiseen perinteeseen linkittyvät mietteet kuuluvat osaksi arkea. Maahanmuuttajat ovat materiaa joko käyttöön tai palautettavaksi. Maahanmuutosta, joka vielä jokunen aika sitten kuului käytännöntasolla hoidettaviin juokseviin asioihin, on tullut poliittisesti merkityksellinen teema, johon pitää ottaa kantaa. Tai ei pidä, vaan kannattaa, koska maahanmuuttajiin voi vaivattomasti suunnata äänestäjien pelkoja uusfasistiseksi ksenofobiaksi.

“Progressive liberals are, of course, horrified by such populist racism. However, a closer look reveals how their multicultural tolerance and respect of differences share with those who oppose immigration the need to keep others at a proper distance. “The others are OK, I respect them,” the liberals say, “but they must not intrude too much on my own space. … What is increasingly emerging as the central human right in late-capitalist societies is the right not to be harassed, which is the right to be kept at a safe distance from others…

On today’s market, we find a whole series of products deprived of their malignant property: coffee without caffeine, cream without fat, beer without alcohol… The contemporary redefinition of politics as the art of expert administration as politics without politics? This leads us to today’s tolerant liberal multiculturalism as an experience of the Other deprived of its Otherness – the decaffeinated Other.

The mechanism of such neutralisation was best formulated back in 1938 by Robert Brasillach, the French fascist intellectual, who saw himself as a “moderate” antisemite and invented the formula of reasonable antisemitism….

Is this same attitude not at work in the way our governments are dealing with the “immigrant threat”? After righteously rejecting direct populist racism as “unreasonable” and unacceptable for our democratic standards, they endorse “reasonably” racist protective measures…”

Suomessakin arvoliberaalimmat puolueet ovat sanoutuneet irti perussuomalaisuuden ympärillä pyörivistä karkeimmista uusfasistisista anti-imigranttisista luonnehdinnoista. Heidän uusfasistinen painatuksensa on luonteeltaan pehmeämpää, huomaamattomampaa ja rajallisempaa, mutta sen vuoksi myös vaarallisempaa, koska näin pehmentämällä uusfasismin ksenofobiaa tosi-asiassa legitimoidaan. Ulkomaalaiset ovat “tervetulleita tekemään työtä ja elämään maassa maan tavalla” on tosiasiassa piilouhkaus, vaatimus saada olla häiriintymättä.

Liberalistinen erilaisuuden suvaitsemis- ja kunnioitusmeemi korostaa, että jokin on jostain erillään ja se erillään oleva pitää hyväksyä mahdollisesti kunnoittaen. Erojen korostaminen ei tosiasiassa ole tarpeen eikä suvaitsemisen ja kunnioittamisen korostusta ei tarvita vaan praktista asennoitumista, johon kuuluu sopimuspohjainen jousto puolin ja toisin ihmisten kesken silloin jos kulttuurierot tosiasiassa ovat toisensa poissulkevia.

Kun korostetaan, että ulkomaalaisten erilaisuus pitää hyväksyä viestitään, kuinka me ylempiarvoisinä hyväksymme heidät. Kun ulkomaalaiset sitten eivät olekaan kuuliaisia toisen luokan kansalaisia tai puhtoisia lapsukaisia, jotka ovat kiitollisia Suomelle kaikesta heitä kohdanneesta hyvästä, on seurauksena pelon mukanaan tuota viha.

Se ei ole fasistinen, joka hyväksyy eurooppalaisen ulkomaalaisen muttei afrikkalaista, koska tokihan “afrikkalaisuus on jo aivan liian kaukana suomalaisuudesta.” “Kerjäläisongelma on ratkaistava kotimaassa ei Suomessa”- näin fiksulta kuulostaa suomalainen uusfasistinen päättely. On varsin mielenkiintoista kuinka kuitenkin “meillä on yhteinen vastuu eurosta”.

Kaikki fasistinen ideologia ei pohjaa ymmärtämättömien joukkojen voimaan. On olemassa älykästä uusfasismiin nojautuvaa politikointia mieleenpainuvalla retoriikalla ja perussuomalaisuus lukeutuu tähän. Soini ei ole vihamielisyyttä hehkuttava uusfasisti, Soini on tervejärkinen havainnoija, oikeudentuntoinen kristitty. Soini ei halua eliminoida ählämejä vaan puolustaa arvokasta suomalaista elämäntapaa eivätkä kaikki ulkomaalaiset edes ole hänestä arvelluttavia.
“Maahanmuuttokriittisyys” on kehittynyt uusfasistinen ilmaisu, “ulkomaalaisongelma” toinen. Hokema “Meillä on maahanmuutto-ongelma, josta on rohkeasti keskusteltava nyt, jotta voidaan estää tilanteen kärjistyminen rasismiksi” kuvaa älykästä uusfasistista manipulaatiota.

Kielelle on tapahtunut jotain vaarallista- sen käyttö on saanut todellisuutta peittävän funktion. Postmoderni relativismi on relativismissaan- absoluuttista?

“This vision of the detoxification of one’s neighbour suggests a clear passage from direct barbarism to barbarism with a human face. It reveals the regression from the Christian love of one’s neighbour back to the pagan privileging of our tribe versus the barbarian Other. Even if it is cloaked as a defence of Christian values, it is itself the greatest threat to Christian legacy.”

Suomalainenkin kulttuuri rakentaa kristinuskolle, johon painotetusti liitetään kristityn taipumus ja halu rakastaa lähimmäistä, rakastaa ihmiskuntaa- olla henkisesti sivistynyt, jumalan kuva.
Julkikuva kuitenkin kärsii kun kristillinen kansa hiljaa hyväksyy uusfasismin lähisukulaisineen osaksi maailmankuvaansa.
Asian voi nähdä toisinkin: kristinuskon ideologian perimmäisen epärehellisyyden paljastuminen on pikemminkin todellisuuden kuvaa rakentava ilmiö tai ainakin voisi sitä olla.

Vaikkakin jonkinasteista noloutta oppineistossa saattaisi aiheuttaa sen paljastuminen, että vieraita vaikutteita ei suvaita kristinuskon rakkauskulttuurin puolustamisen nimissä, käytänössä tällä ei ole mitään merkitystä, koska sitäkin selvemmäksi käy kristilliseen kulttuuriin sisäänrakennettu kyky elää ideologian ja todellisuuden välisessä ristiriidassa.

Ja hyväksi lopuksi- Kiitos Slavoj Žižek.

Assange pyysi ruotsalaisia tarkastelemaan kriittisesti häneen kohdistuneita syytöksiä ja varsinkin ruotsalaista oikeuskäytäntöä.

Assangea haettiin punaisella koodilla kun taas Gaddafia kommentoidaan oranssilla Interpolin listalla. Ruotsalaisella syyttäjällä ei todennäköisesti kuitenkaan ole ollut pallo hukassa, sillä politisoituneessa oikeuden käytössä on moraalisesti hyväksyttävää ja varsinkin rationaalista pelata täysillä.

http://www.guardian.co.uk/media/2011/mar/10/julian-assange-police-sex-assault-accuser?

http://www.svd.se/nyheter/inrikes/polisvan-forhorde-assangeanmalare_5996499.svd

http://blogs.forbes.com/andygreenberg/2011/04/22/video-of-obama-on-bradley-manning-he-broke-the-law/

http://i.imgur.com/syzIu.jpg